19.6.2010
FI
Euroopan unionin virallinen lehti
C 161/16
Valitus, jonka Euroopan komissio on tehnyt 8.3.2010 unionin yleisen tuomioistuimen asiassa T-156/04, Électricité de France (EDF) v. komissio, 15.12.2009 antamasta tuomiosta
(Asia C-124/10 P)
2010/C 161/23
Oikeudenkäyntikieli: ranska
Asianosaiset
Valittaja: Euroopan komissio (asiamiehet: E. Gippini Fournier, B. Stromsky ja D. Grespan)
Muut osapuolet: Électricité de France (EDF), Ranskan tasavalta, Iberdrola SA
Vaatimukset
—
Euroopan unionin yleisen tuomioistuimen (kolmas jaosto) asiassa T-156/04, EDF v. komissio, 15.12.2009 antama tuomio, joka on annettu tiedoksi komissiolle 16.12.2009, on kumottava sikäli kuin siinä
—
kumottiin EDF:n sekä sähkö- ja kaasuteollisuusalan hyväksi toteutetuista tukitoimenpiteistä (C 68/2002, N 504/2003 ja C 25/2003) 16.12.2003 tehdyn komission päätöksen (K 2003/4637) 3 ja 4 artikla
—
velvoitettiin komissio vastaamaan omista oikeudenkäyntikuluistaan sekä korvaamaan Électricité de France (EDF):n oikeudenkäyntikulut.
—
asia on palautettava unionin yleiseen tuomioistuimeen tutkittavaksi uudelleen
—
oikeudenkäyntikuluista on määrättävä myöhemmin.
Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut
Euroopan komissio vetoaa valituksensa tueksi kahteen valitusperusteeseen.
Ensimmäisessä valitusperusteessaan se väittää, että unionin yleinen tuomioistuin otti asian taustalla olevat tosiseikat huomioon vääristyneellä tavalla. Toisin kuin valituksenalaisessa tuomiossa todetaan, Ranskan tasavalta ei ole muuntanut verovelkaa pääomaksi, vaan pelkästään myönsi EDF:lle tuen yhteisöveron vapautuksen muodossa. Kumotussa päätöksessä itse pääoman sijoittamista EDF:hen ei pidetty valtiontukena; komissio katsoi ainoastaan tämän verotukseen kohdistuvan vaikutuksen olevan valtiontukea.
Toisessa valitusperusteessaan, joka käsittää neljä osaa, kantaja väittää, että unionin yleinen tuomioistuin teki oikeudellisen virheen, kun se piti Ranskan hallituksen toimia markkinataloudessa toimivan asiantuntevan yksityisen sijoittajan käyttäytymisenä.
Ensinnäkin kantaja riitauttaa unionin yleisen tuomioistuimen arvioinnin, jonka mukaan osakkeenomistajana toimivan valtion ja julkista valtaa käyttävän valtion erottaminen toisistaan riippuisi pääasiassa valtion tavoittelemasta päämäärästä — käsiteltävänä olevassa asiassa pääoman sijoittamisesta EDF:hen — eikä objektiivisista ja tarkistettavissa olevista seikoista. Yhtäältä kantaja väittää, että yhteisöjen tuomioistuin on useaan otteeseen todennut, että EY 87 artiklan 1 kohdassa erottelua ei tehdä valtion toimenpiteiden syiden ja tavoitteiden perusteella. Toisaalta arviointiperuste, joka perustuu valtion tarkoitukseen, on komission mukaan erityisen soveltumaton valtiontuen olemassaolon arviointiin, koska tällainen arviointiperuste on jo luonteeltaan subjektiivinen ja tulkinnanvarainen.
Toiseksi komissio arvostelee unionin yleistä tuomioistuinta siitä, että se ei perustanut analyysiään vertailevaan tutkimukseen, joka koskisi yhtäältä asiantuntevan yksityisen sijoittajan, jolla ei ole etuoikeuksia, käyttäytymistä vastaavissa olosuhteissa ja toisaalta Ranskan valtion, joka voi käyttää julkista valtaa, käyttäytymistä käsiteltävänä olevassa asiassa.
Kolmanneksi kantaja väittää, että valituksenalaisessa tuomiossa loukattiin julkisten yritysten ja yksityisten yritysten yhdenvertaisen kohtelun periaatetta, jolloin valtion verokohtelu oli edullisempi myös yhtiöissä, joissa valtio ei ole ainoa osakkeenomistaja.
Viimeiseksi komissio väittää, että unionin yleinen tuomioistuin rikkoi todistustaakan jakamista koskevia sääntöjä markkinataloudessa toimivan asiantuntevan yksityisen sijoittajan kriteerin sovellettavuuden osalta sekä otti huomioon kumotun päätöksen tekemisen jälkeen tapahtuneita seikkoja.
Full & Egal Universal Law Academy