19.6.2010
FI
Euroopan unionin virallinen lehti
C 161/18
Kanne 15.3.2010 — Euroopan komissio v. Belgian kuningaskunta
(Asia C-134/10)
2010/C 161/25
Oikeudenkäyntikieli: ranska
Asianosaiset
Kantaja: Euroopan komissio (asiamiehet: A. Nijenhuis ja C. Vrignon)
Vastaaja: Belgian kuningaskunta
Vaatimukset
—
on todettava, että Belgian kuningaskunta ei ole noudattanut yleispalvelusta ja käyttäjien oikeuksista sähköisten viestintäverkkojen ja -palvelujen alalla 7.3.2002 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2002/22/EY (yleispalveludirektiivi) (1) ja Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 56 artiklan mukaisia velvoitteitaan, koska se ei ole pannut kyseisen direktiivin 31 artiklaa asianmukaisesti täytäntöön
—
Belgian kuningaskunta on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut
Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut
Euroopan komissio esittää kanteensa tueksi kolme väitettä, jotka koskevat riidanalaisen kansallisen lainsäädännön suhteellisuusperiaatteen vastaisuutta erityisesti radio- ja televisiokanavoiden, joilla on siirtovelvollisuuteen oikeutettu asema, nimeämismenettelyn ja nimeämisedellytysten osalta.
Ensimmäiseksi kantaja arvostelee vastaajaa siitä, ettei se ole määritellyt selkeästi ja ennakoitavissa olevalla tavalla yleisen edun mukaisia tavoitteita, jotka mahdollistavat tällaisen aseman myöntämisen. Lähetystoiminnan harjoittajat eivät ole siten pystyneet ennakolta tietämään niiden edellytysten laatua ja laajuutta, jotka on täytettävä, ja julkisen palvelun velvoitteita, joihin niiden on sitouduttava.
Toiseksi komissio arvostelee yhtäaikaisesti avoimuuden puutetta, joka liittyy nimeämismenettelyyn, joka on viranomaisten harkintavallassa siltä osin kuin kansallisessa lainsäädännössä asetetaan velvollisuuksia kyseisille toiminnanharjoittajille kaikkien niiden lähettämien kanavien osalta eikä pelkästään yleisen edun mukaisten tavoitteiden mukaisten kanavien osalta, ja näiden toiminnanharjoittajien kyseisen valtion alueelle sijoittautumista koskevan vaatimuksen syrjivyyttä.
Kantaja esittää kolmannessa ja viimeisessä väitteessään, että yleispalveludirektiivin 31 artiklan soveltamisalaa ei ole noudatettu siltä osin kuin siirtovelvollisuus on riippuvainen merkittävästä määrästä viestintäverkkojen loppukäyttäjiä.
(1) EYVL L 108, s. 51.
Full & Egal Universal Law Academy