18.12.2010
FI
Euroopan unionin virallinen lehti
C 346/23
Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Landgericht Regensburg (Saksa) on esittänyt 11.6.2010 — G v. Cornelius de Visser
(Asia C-292/10)
2010/C 346/38
Oikeudenkäyntikieli: saksa
Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin
Landgericht Regensburg
Pääasian asianosaiset
Kantaja: G
Vastaaja: Cornelius de Visser
Ennakkoratkaisukysymykset
a)
Ovatko Euroopan unionista tehdyn sopimuksen, sellaisena kuin se on muutettuna Lissabonin sopimuksella (jäljempänä SEU), 6 artiklan 1 kohdan ensimmäisen alakohdan ensimmäinen virke, luettuna yhdessä Euroopan unionin perusoikeuskirjan (1) 47 artiklan toisen kohdan ensimmäisen virkkeen kanssa, tai muut yhteisön oikeussäännöt esteenä kansallisen lainsäädännön mukaiselle niin sanotulle kuulutustiedoksiannolle (joka annetaan Saksan siviiliprosessilain (Zivilprozessordnung, jäljempänä ZPO) 185–188 §:n nojalla asettamalla ilmoitus tiedoksiannosta nähtäville tiedoksiannosta määränneen tuomioistuimen ilmoitustaululle kuukauden ajaksi), jos (vireille pannun) siviiliriita-asian vastaaja tosin ilmoittaa internetsivuillaan Euroopan unionin alueella (jäljempänä unionin alue) sijaitsevan osoitteen, mutta tiedoksiantaminen ei ole mahdollista sen vuoksi, että vastaaja ei oleskele kyseisessä osoitteessa, eikä vastaajan nykyistä olinpaikkaa voida muutoinkaan todeta?
b)
Siinä tapauksessa, että kysymykseen 2 a vastataan myöntävästi:
Onko unionin tuomioistuimen tähänastisen oikeuskäytännön mukaisesti (viimeksi asia C-341/08; [– –]) kansallisen tuomioistuimen jätettävä soveltamatta kansallisia säännöksiä, joissa sallitaan kuulutustiedoksiannon käyttö, myös siinä tapauksessa, että kansallisessa oikeudessa tällainen soveltamatta jättämistä koskeva toimivalta annetaan ainoastaan (Saksan) Bundesverfassungsgerichtille (liittovaltion perustuslakituomioistuin)?
ja
täytyykö kantajan ilmoittaa kanteen uutta tiedoksiantoa varten tuomioistuimelle vastaajan uusi osoite, johon tiedoksianto voidaan toimittaa, jotta kantaja voi vedota oikeuksiinsa, koska kansallisen oikeuden nojalla oikeusprosessi ei ole mahdollinen ilman kuulutustiedoksiantoa ja tietoa vastaajan olinpaikasta?
c)
Siinä tapauksessa, että kysymykseen 2 a vastataan kieltävästi: Onko tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta siviili- ja kauppaoikeuden alalla 22.12.2000 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 44/2001 (2) (jäljempänä asetus N:o 44/2001) 26 artiklan 2 kohta esteenä nyt esillä olevassa asiassa ZPO:n 331 §:n mukaisen yksipuolisen tuomion antamiselle, siis riitauttamattomia vaatimuksia koskevan eurooppalaisen täytäntöönpanoperusteen käyttöönotosta 21.4.2004 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EY) N:o 805/2004 (jäljempänä asetus N:o 805/2004) tarkoitetun riitauttamattomia vaatimuksia koskevan täytäntöönpanoperusteen käytölle, siltä osin kuin kanteessa vaaditaan maksamaan korvausta kivusta ja särystä vähintään 20 000 euroa korkoineen ja asianajokuluja 1 419,19 euroa korkoineen?
Jäljempänä olevien kysymysten edellytyksenä on, että kantaja voi Euroopan unionin tuomioistuimen kysymyksiin 2 a–2 c antamien vastausten mukaisesti ryhtyä asiassa jatkotoimiin:
d)
Voidaanko asetuksen N:o 44/2001 4 artiklan 1 kohtaa ja 5 artiklan 3 kohtaa soveltaa myös tapauksissa, joissa siviiliprosessin vastaaja, jota vastaan on nostettu internetsivuston ylläpidon vuoksi kielto-, tietojensaanti- ja vahingonkorvauskanne ja joka (oletettavasti) on SEU 9 artiklan toisessa virkkeessä tarkoitettu unionin kansalainen mutta jonka olinpaikka ei ole tiedossa, joten on myös mahdollista, joskaan ei missään tapauksessa varmaa, että vastaaja oleskelee tällä hetkellä unionin alueen ja myös tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden täytäntöönpanosta yksityisoikeuden alalla Luganossa 16.9.1988 tehdyn yleissopimuksen (jäljempänä Luganon sopimus) soveltamisalueen ulkopuolella, eikä kyseisen internetsivuston palvelimen tarkka sijaintipaikka ole tiedossa mutta on ilmeistä, että palvelin sijaitsee unionin alueella?
e)
Jos asetusta N:o 44/2001 voidaan soveltaa tällaisessa tapauksessa: Onko asetuksen N:o 44/2001 5 artiklan 3 kohtaan sisältyvää käsitettä ”paikkakunta, missä vahinko saattaa sattua” tulkittava tilanteessa, jossa internetsivuston sisältö saattaa merkitä henkilöllisyyteen liittyvien oikeuksien loukkaamista, siten,
että loukattu (jäljempänä kantaja) voi nostaa internetsivuston ylläpitäjää (jäljempänä vastaaja) vastaan kielto-, tietojensaanti- ja vahingonkorvauskanteen myös jokaisen sellaisen jäsenvaltion tuomioistuimessa, missä kyseistä internetsivustoa voidaan katsella, riippumatta siitä, mihin (unionin alueelle vai sen ulkopuolelle) vastaaja on sijoittautunut,
vai
edellyttääkö tuomioistuimen toimivaltaisuus jäsenvaltiossa, johon vastaaja ei ole sijoittautunut tai jonka osalta vastaajan oleskelusta tässä jäsenvaltiossa ei ole minkäänlaisia viitteitä, että riidanalaisella sisällöllä tai internetsivustolla on tuomioistuinvaltioon erityinen kansallinen liittymä, joka on merkittävämpi kuin pelkkä tekninen mahdollisuus internetsivuston katseluun?
f)
Jos tällaista erityistä kansallista liittymää edellytetään: minkä perusteiden mukaan tämä liittymä määräytyy?
Vaikuttaako asiaan se, että riidanalainen internetsivuston ylläpitäjän tarkoituksen mukaisesti suunnattu kohdennetusti internetin käyttäjille (myös) tuomioistuinvaltiossa, vai onko riittävää, että internetsivustolla katseltavissa olevalla tietosisällöllä on objektiivisesti arvioiden liittymä tuomioistuinvaltioon siten, että vastakkaiset intressit — kantajan intressi siihen, että hänen henkilöllisyyteen liittyviä oikeuksiaan kunnioitetaan, ja ylläpitäjän intressi internetsivustonsa sisällöstä määräämiseen — ovat asianomaiseen yksittäistapaukseen liittyvien olosuhteiden ja erityisesti riitautetun internetsivuston sisällön vuoksi tosiasiallisesti saattaneet joutua tai ne saattavat tosiasiallisesti joutua ristiriitaan tuomioistuinvaltiossa taikka tällainen ristiriita on syntynyt sitä kautta, että internetsivuston sisältö on tullut kantajan, jonka henkilöllisyyteen liittyviä oikeuksia on loukattu, yhden tai useamman tuttavan tietoon?
g)
Riippuuko erityisen kansallisen liittymän olemassaolon toteaminen riidanalaisen internetsivuston katselukertojen lukumäärästä tuomioistuinvaltiossa?
h)
Siinä tapauksessa, että ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin on edellä olevien kysymysten perusteella toimivaltainen käsittelemään kannetta: sovelletaanko Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen asiassa C-68/93 7.3.1995 antamaan tuomioon sisältyviä oikeusperiaatteita ([– –]) myös edellä kuvatussa tapauksessa?
i)
Jos toimivaltaisuuteen ei tarvita erityistä kansallista liittymää tai jos sellaisen olemassaoloa koskevaan olettamaan riittää, että riidanalaisella tietosisällöllä on objektiivisesti arvioiden liittymä tuomioistuinvaltioon siten, että vastakkaiset intressit ovat asianomaiseen yksittäistapaukseen liittyvien olosuhteiden ja erityisesti riitautetun internetsivuston sisällön vuoksi tosiasiallisesti saattaneet joutua tai ne saattavat tosiasiallisesti joutua ristiriitaan tuomioistuinvaltiossa taikka tällainen ristiriita on syntynyt sitä kautta, että internetsivuston sisältö on tullut kantajan, jonka henkilöllisyyteen liittyviä oikeuksia on loukattu, yhden tai useamman tuttavan tietoon, eikä erityisen kansallisen liittymän olemassaoloa koskeva olettama edellytä riidanalaisen internetsivuston katselukertojen vähimmäismäärää tuomioistuinvaltiossa, taikka jos asetusta N:o 44/2001 ei voida ylipäätään soveltaa nyt esillä olevaan asiaan:
Onko tietoyhteiskunnan palveluja, erityisesti sähköistä kaupankäyntiä, sisämarkkinoilla koskevista tietyistä oikeudellisista näkökohdista 8.6.2000 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2000/31/EY (3) (jäljempänä direktiivi sähköisestä kaupankäynnistä) 3 artiklan 1 ja 2 kohtaa tulkittava siten, että näiden säännösten on katsottava olevan luonteeltaan lainvalintasääntöjä siinä mielessä, että niissä myös siviilioikeuden alalla syrjäytetään kansalliset lainvalintasäännöt ja säädetään sovellettavaksi ainoastaan alkuperämaan oikeutta,
vai
onko näissä säännöksissä kysymys aineellisoikeudellisesta korjauskeinosta, jonka avulla muutetaan kansallisten lainvalintasääntöjen nojalla sovellettavaksi todetun lain soveltamisen sisällöllistä lopputulosta lieventämällä se alkuperämaan vaatimusten tasolle?
j)
Siinä tapauksessa, että sähköisestä kaupankäynnistä annetun direktiivin 3 artiklan 1 ja 2 kohta ovat luonteeltaan lainvalintasääntöjä:
Edellytetäänkö kyseisissä säännöksissä pelkästään alkuperämaassa voimassa olevan aineellisen oikeuden vai myös siellä voimassa olevien lainvalintasääntöjen soveltamista sellaisin seurauksin, että alkuperämaan oikeudessa on edelleen mahdollista viitata edelleen määrämaan oikeuteen?
k)
Siinä tapauksessa, että sähköisestä kaupankäynnistä annetun direktiivin 3 artiklan 1 ja 2 kohta ovat luonteeltaan lainvalintasääntöjä:
Onko palveluntarjoajan sijoittautumispaikan määrittämisessä otettava lähtökohdaksi palveluntarjoajan (oletettu) nykyinen olinpaikka, palveluntarjoajan olinpaikka ajankohtana, jona kantajan kuvia alettiin julkaista, vai internetsivuston palvelimen (oletettu) sijaintipaikka?
(1) EUVL L 303, s. 1.
(2) EYVL L 12, s. 1.
(3) EYVL L 178, s. 1
Full & Egal Universal Law Academy