6.11.2010
FI
Euroopan unionin virallinen lehti
C 301/7
Valitus, jonka Félix Muñoz Arraiza on tehnyt 2.8.2010 unionin yleisen tuomioistuimen (viides jaosto) asiassa T-138/09, Félix Muñoz Arraiza v. SMHV ja Consejo Regulador de la Denominación de Origen Calificada Rioja, 9.6.2010 antamasta tuomiosta
(Asia C-388/10 P)
2010/C 301/09
Oikeudenkäyntikieli: espanja
Asianosaiset
Valittaja: Félix Muñoz Arraiza (edustajat: asianajajat J. Grimau Muñoz ja J. Villamor Muguerza)
Muut osapuolet: sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit) ja Consejo Regulador de la Denominación de Origen Calificada Rioja
Vaatimukset
—
Euroopan unionin yleisen tuomioistuimen viidennen jaoston asiassa T-138/09 9.6.2010 antama tuomio on kumottava, koska siinä todetaan, että väitteen perustana olevat tavaramerkit ovat täysin yhteensopivat yhteisön tavaramerkkiä koskevan hakemuksen nro 4.121.621 ”Riojavina” kanssa
—
oikeudenkäyntikulut on korvattava.
Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut
A.
Ensimmäinen valitusperuste koskee yhteisön tavaramerkistä annetun asetuksen 207/2009 (1) 8 artiklan 1 kohdan b alakohdan rikkomista. Tämän artiklan rikkomista koskeva valitusperuste on jaettu kahteen osaan:
—
Tosiseikasto ja tavaramerkkihakemuksessa todellisuudessa tarkoitettujen tavaroiden ja palvelujen luettelo on otettu huomioon vääristyneellä tavalla ja tuomiossa laiminlyödään yhteisöjen tuomioistuimen asiassa C-39/97, (2) Canon, 29.9.1998 annettua tuomiota, SMHV:n virallinen lehti nro 12/98, s. 1419, 23 kohta, yhdessä asiassa C-193/80 9.12.1981 annetun tuomion ja asiassa 281/83 15.10.1985 annetun tuomion kanssa
Tässä valitusperusteen osassa valittaja väittää, että unionin yleinen tuomioistuin rajoitti niiden tavaroiden luetteloa, joita yhteisön tavaramerkkiä koskevassa hakemuksessa todellisuudessa tarkoitetaan, koska se supisti yleisen luokan ”etikat” luokaksi ”viinietikat” käyttäen päätöksen keskeisinä perusteina kahta seikkaa: ensinnäkin se otti huomioon etikan käsitteen, joka on normatiivinen, välillinen, viitteellinen ja kansallinen ja josta säädetään viinialasta ja viineistä annetun Espanja lain nro 24/2003 ensimmäisessä lisäsäännöksessä, eikä käsitettä, joka on normatiivinen ja välitön, joka perustuu yhteisön oikeuteen ja joka on vahvistettu asiassa C-193/80 9.12.1981 ja asiassa C-281/83 15.10.1985 annetuissa yhteisöjen tuomioistuimen tuomioissa. Kyseisissä tuomioissa todetaan selkeästi, että yhteisön oikeudessa rajoitetaan etikan käsite lajikäsitteeksi siten, ettei sen katsota viittaavan millään tavoin viiniin. Toisessa perusteessa, jonka unionin yleinen tuomioistuin esitti katsoakseen etikan ja viinietikan kuuluvan samaan luokkaan, se totesi, että viinintuottajat tuottavat yleensä viinietikkaa, millä valittajan mukaan otetaan todistusaineisto huomioon vääristyneellä tavalla, koska tällainen toteamus perustuu luokan ”etikka” rinnastamiseen luokkaan ”viinietikka”. Lisäksi asioissa C-193/80 ja C-281/83 annetuissa tuomioissa etikan yleinen luonne liitetään asian kannalta merkitykselliseen alueeseen sekaannusvaaran arvioinnin yhteydessä toteutettavaa vertailua varten. Unionin yleinen tuomioistuin puolestaan vääristää merkityksellistä aluetta todetessaan, että ”maailman” eniten käytetty ja tuotettu etikka on viinietikka, kun huomioon otettava maantieteellinen alue on Euroopan unionin muodostama alue.
—
Asian selvittämistä ja todistustaakkaa koskevia menettelysääntöjä on laiminlyöty sellaisena kuin niistä on lausuttu asiassa C-375/97 (3)14.9.1999 annetussa tuomiossa ja yhdistetyissä asioissa C-108/97 ja C-109/97 (4)4.5.1999 annetussa tuomiossa.
Valittaja väittää tässä valitusperusteen osassa, että unionin yleinen tuomioistuin perusti merkkien vertailun olettamalle, jota menettelyssä ei käsitelty ja jonka mukaan tavaramerkki ”Rioja” on tunnettu ja/tai hyvin erottamiskykyinen.
B.
Toinen valitusperuste koskee yhteisön tavaramerkistä annetun asetuksen N:o 40/94 (5) 43 artiklan, josta on tullut asetuksen N:o 207/2009 42 artikla, rikkomista.
Valittaja väittää, että unionin yleinen tuomioistuin rajoitti todellisuudessa kyseessä ollutta tavaroiden ja palveluiden luetteloa haetun tavaramerkin tulevasta käytöstä tehdyn ilmoituksen takia, joka on mahdollista tehdä vain rekisteröidyille tavaramerkeille, jotka ovat olleet voimassa vähintään viisi vuotta ja kun riidanalaisen tavaramerkin haltija on ennalta esittänyt todisteet siitä, että tavaramerkkiä käytetään siinä tarkoituksessa, jota varten sitä on haettu yhteisön tavaramerkistä annetun asetuksen 42 artiklan 2 kohdan mukaisesti.
(1) Yhteisön tavaramerkistä 26.2.2009 annettu neuvoston asetus (EY) N:o 207/2009 (EUVL L 78, s. 1).
(2) Kok., s. I-5507.
(3) Kok., s. I-5421.
(4) Kok., s. I-2779.
(5) EYVL 1994, L 11, s. 1.
Full & Egal Universal Law Academy