20.11.2010
FI
Euroopan unionin virallinen lehti
C 317/23
Valitus, jonka Freistaat Sachsen ja Land Sachsen-Anhalt on tehnyt 20.9.2010 unionin yleisen tuomioistuimen (kahdeksas jaosto) asiassa T-396/08, Freistaat Sachsen ja Land Sachsen-Anhalt v. Euroopan komissio, 8.7.2010 antamasta tuomiosta
(Asia C-459/10 P)
2010/C 317/41
Oikeudenkäyntikieli: saksa
Asianosaiset
Valittajat: Freistaat Sachsen ja Land Sachsen-Anhalt (edustajat: asianajajat A. Rosenfeld ja I. Liebach)
Muu osapuoli: Euroopan komissio
Vaatimukset
Valittajat vaativat, että unionin tuomioistuin
1)
kumoaa unionin yleisen tuomioistuimen asiassa T-396/08, Freistaat Sachsen ja Land Sachsen-Anhalt, 8.7.2010 antaman tuomion, joka koski Saksan suunnittelemasta valtiontuesta DHL:lle 2.7.2008 tehdyn komission päätöksen 2008/878/EY osittaiseksi kumoamiseksi esitettyä vaatimusta, ja kumoaa 2.7.2008 tehdyn komission päätöksen 2008/878/EY 1 artiklan 1 kohdan
2)
toissijaisesti kumoaa edellä 1 kohdassa tarkoitetun unionin yleisen tuomioistuimen tuomion ja palauttaa asian unionin yleisen tuomioistuimen käsiteltäväksi
3)
velvoittaa valituksen vastapuolen korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut
Valitus koskee unionin yleisen tuomioistuimen tuomiota, jolla hylättiin valittajien vaatimus 2.7.2008 tehdyn komission päätöksen 2008/878/EY osittaisesta kumoamisesta. Tällä päätöksellä komissio oli todennut, että suurin osa ilmoitetuista koulutustuista, joita Freistaat Sachsen ja Land Sachsen-Anhalt aikoivat myöntää DHL:lle, olivat yhteismarkkinoille soveltumattomia.
Valittajat väittävät valituksessaan, että unionin yleinen tuomioistuin on rikkonut seuraavia unionin oikeuden säännöksiä:
—
Unionin yleinen tuomioistuin on rikkonut asetusta N:o 68/2001, entistä EY 87 artiklan 3 kohdan c alakohtaa ja loukannut yhdenvertaisen kohtelun periaatetta, koska tuen välttämättömyyden tutkiminen on oikeudellisesti virheellistä. Asetuksen N:o 68/2001 rikkominen ilmenee siitä, että asetuksessa vahvistettuja aineellisia kriteerejä ei ole tutkittu, mikä on poikkeuksellisesti sallittua vain silloin, kun yksittäistapauksen erityispiirteet sen oikeuttavat. Entistä EY 87 artiklan 3 kohtaa on rikottu, koska unionin yleinen tuomioistuin ei ole oikeudellisesti virheellisesti todennut, että koulutustuilla voi olla entisen EY 87 artiklan 3 kohdan c alakohdan mukaiset tavoitteet ja tämä olisi otettava huomioon komission EY 87 artiklan 3 kohdan mukaisesti suorittamassa punninnassa. Lopuksi on loukattu myös yhdenvertaisen kohtelun periaatetta, koska komissio ei aikaisemmissa päätöksissään, jotka koskevat samanlaisia asioita, ole tutkinut eikä todennut koulutustukien välttämättömyyttä. Tälle erilaiselle kohtelulle ei ole havaittavissa objektiivisia perusteita.
—
Myös silloin, jos olisi lähdettävä siitä, että välttämättömyysperusteeseen olisi vedottu perustellusti, kyseessä on oikeudellinen virhe. Valittajat väittävät tältä osin, että unionin yleinen tuomioistuin ei ole ottanut huomioon asetusta N:o 68/2001, alueellisiin tavoitteisiin liittyviä tukia koskevia komission suuntaviivoja eikä entistä EY 87 artiklan 3 kohdan c alakohtaa, koska se ei ole oikeudellisesti virheellisesti ottanut välttämättömyyden tarkastelussa huomioon sijaintipaikan houkutusvaikutuksia. Se, että koulutustuilla voi nimittäin olla myös alueellisia aspekteja, ilmenee asetuksen N:o 68/2001 sanamuodosta. Unionin yleisen tuomioistuimen oletus siitä, että epäsuotuisilla alueilla sijaitsevien yritysten tukeminen ja uusien yritysten niille sijoittautuminen saa tapahtua vain alueellisten tukien avulla, ei pidä paikkaansa.
—
Lisäksi unionin yleinen tuomioistuin on rikkonut asetusta N:o 68/2001 ja entistä EY 87 artiklan 3 kohdan c alakohtaa sekä loukannut yhdenvertaisen kohtelun periaatetta myös sen vuoksi, että se on oikeudellisesti virheellisesti soveltanut epäasianmukaisia kriteerejä tuen välttämättömyyden arvioinnissa. Ensinnäkään se ei olisi saanut tällöin ottaa huomioon tuen vastaanottajan yrityskäytäntöä ja -strategiaa, sillä tällöin yritykset, joilla on sisäisten standardien vuoksi korkea koulutustaso, joutuvat tukioikeuksien kannalta huonompaan asemaan sellaisiin yrityksiin verrattuina, joilla on vähäinen koulutustaso. Toiseksi tukia ei olisi saatu katsoa tarpeettomiksi jo senkään vuoksi, koska ne on kirjattu kansallisiin oikeusnormeihin. Tämä johtaa nimittäin siihen, että yritykset, jotka sijaitsevat jäsenvaltioissa, joilla on lakisääteisesti korkea koulutustaso, joutuvat huonompaan asemaan kuin yritykset, jotka sijaitsevat jäsenvaltioissa, joilla on verrattain vähäinen koulutustaso.
—
Lopuksi unionin yleinen tuomioistuin on rikkonut entistä EY 87 artiklan 3 kohdan c alakohtaa myös, koska se ei oikeudellisesti virheellisesti ole ottanut huomioon kyseessä olevan koulutustoimenpiteen positiivisia ulkoisia vaikutuksia.
Full & Egal Universal Law Academy