EUR-Lex -  62010CN0534 - FI

5.2.2011   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 38/2

Valitus, jonka Brookfield New Zealand Ltd ja Elaris SNC ovat tehneet 17.12.2010 unionin yleisen tuomioistuimen (kuudes jaosto) asiassa T-135/08, Schniga v. YKLV — Elaris ja Brookfield New Zealand (Gala Schnitzer), 13.9.2010 antamasta tuomiosta

(Asia C-534/10 P)

2011/C 38/03

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Valittajat: Brookfield New Zealand Ltd ja Elaris SNC (edustaja: Rechtsanwalt M. Eller)

Muut osapuolet: yhteisön kasvilajikevirasto ja Schniga GmbH

Vaatimukset

—

unionin yleisen tuomioistuimen antama tuomio on kumottava

—

asia on palautettava unionin yleiseen tuomioistuimeen uudelleen ratkaistavaksi tai toissijaisesti Schniga GmbH:n nostama kanne on hylättävä lainvoimaisella tuomiolla ja tämän seurauksena YKLV:n valituslautakunnan 21.11.2007 asioissa A-003/2007 ja A-004/2007 tekemä päätös on pysytettävä

—

oikeudenkäyntikulut on määrättävä korvattaviksi.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Valittajat esittävät, että riidanalainen tuomio on kumottava seuraavin perustein:

I.   Schniga GmbH:n esittämän kolmannen kanneperusteen tutkittavaksi ottamisen edellytysten puuttuminen. Valituslautakunnan arvioimien tosiseikkojen lainvastainen uudelleen tutkiminen. Asetuksen N:o 2100/94 (1) (jäljempänä asetus) 73 artiklan 2 kohdan rikkominen.

—

Kolmas kanneperuste, jonka Schniga GmbH esitti valituslautakunnan päätöksen kumoamista koskevan kanteensa tueksi ja joka hyväksyttiin riidanalaisessa tuomiossa, olisi pitänyt jättää tutkimatta, koska se merkitsi sellaista tosiseikkojen uudelleen tutkimista, joka ei ollut sallittua asetuksen 73 artiklan 2 kohdan mukaan.

—

Unionin yleinen tuomioistuin on rikkonut asetuksen 73 artiklan 2 kohtaa, koska se on lainvastaisesti tutkinut uudelleen valituslautakunnan arvioimat tosiseikat, jotka koskevat 55 artiklan 4 kohdassa tarkoitetun yksittäisen pyynnön tosiasiallista sisältöä ja kantajan käsitystä yksittäisistä pyynnöistä.

II.   Asetuksen N:o 2100/94 (jäljempänä asetus) 55 artiklan 4 kohdan, luettuna yhdessä 61 artiklan 1 kohdan b alakohdan ja 80 artiklan kanssa, rikkominen.

—

Unionin yleinen tuomioistuin teki virheen katsoessaan (tai olettaessaan implisiittisesti), että asetuksen 55 artiklan 4 kohdassa annetaan virastolle oikeus esittää yksittäisiä pyyntöjä, joiden noudattamatta jättäminen johtaa siihen, että hakemus hylätään asetuksen 61 artiklan 1 kohdan b alakohdan nojalla ja jotka koskevat sekä tietyssä määräajassa esitettävän aineiston laatua että laatua koskevia asiakirjatodisteita.

—

Unionin yleinen tuomioistuin teki virheen katsoessaan (tai olettaessaan implisiittisesti), että asetuksen 55 artiklan 4 kohdassa annetaan virastolle oikeus jakaa yksittäiset pyyntönsä kahdeksi itsenäiseksi ja toisistaan riippumattomaksi pyynnöksi, joista toinen koskee itse aineistoa ja toinen laatua koskevia asiakirjatodisteita ja joiden noudattamatta jättäminen johtaa siihen, että hakemus hylätään asetuksen 61 artiklan 1 kohdan b alakohdan nojalla.

—

Unionin yleinen tuomioistuin teki lisäksi virheen katsoessaan (tai olettaessaan implisiittisesti), että asetuksen 55 artiklan 4 kohdassa, luettuna yhdessä asetuksen 61 artiklan 1 kohdan b alakohdan kanssa, annetaan virastolle oikeus sallia uuden aineiston esittäminen tilanteessa, jossa tietynlaatuisen aineiston esittämiselle aiemmin asetettu määräaika on jo päättynyt, vain siitä syystä, että tällaisen aineiston laatua koskevien asiakirjatodisteiden lähettämiselle asetettu määräaika ei ollut vielä päättynyt.

—

Unionin yleinen tuomioistuin teki virheen katsoessaan (tai olettaessaan implisiittisesti), että asetuksen 55 artiklan 4 kohdassa, luettuna yhdessä asetuksen 61 artiklan 1 kohdan b alakohdan kanssa, annetaan virastolle oikeus sallia uuden aineiston, jossa ei ole virusta, esittäminen sen jälkeen, kun määräaika kyseisen aineiston esittämiselle oli päättynyt ja kun oli täysin selvää, että kyseisessä aineistossa oli virus.

—

Unionin yleinen tuomioistuin teki — kun otetaan huomioon se, että esitetyssä aineistossa oli virus ja se, ettei tämän vuoksi olisi voitu lähettää eikä olisi koskaan lähetetty tätä aineistoa koskevaa terveystodistusta — lisäksi virheen katsoessaan (tai olettaessaan implisiittisesti), ettei ilmaisua ”mahdollisimman pian”, jota käytettiin jo esitettyä aineistoa koskevan puuttuvan terveystodistuksen lähettämistä koskevassa pyynnössä, voitu tulkita määräajaksi eikä joka tapauksessa sellaiseksi päättyneeksi määräajaksi, joka koskee asetuksen 55 artiklan 4 kohdassa tarkoitettua yksittäistä pyyntöä ja joka johtaa siihen, että hakemus hylätään asetuksen 61 artiklan 1 kohdan b alakohdan nojalla.

—

Unionin yleinen tuomioistuin teki lisäksi virheen katsoessaan (tai olettaessaan implisiittisesti), että asetuksen 55 artiklan 4 kohdassa annetaan virastolle täysi harkintavalta, jota ei koske hierarkkinen tai tuomioistuinten suorittama valvonta, sellaisten yksittäisten pyyntöjensä oikeudellisen tarkkuuden ja selkeyden suhteen, joiden noudattamatta jättäminen johtaa siihen, että hakemus hylätään asetuksen 61 artiklan 1 kohdan b alakohdan nojalla ja lisäksi katsoessaan (tai olettaessaan implisiittisesti), että virasto voi käyttää tällaista harkintavaltaa a) riippumatta siitä, onko kantaja pyytänyt virallisesti ja oikea-aikaisesti menetetyn määräajan palauttamista asetuksen 80 artiklan mukaisesti ja b) ottamatta huomioon sitä, miten kantaja on tosiasiallisesti ymmärtänyt tällaisen pyynnön tai sitä, onko kantaja ollut tällaista pyyntöä tulkitessaan vilpittömässä vai vilpillisessä mielessä.

(1)  EYVL L 227, s. 1.

Full & Egal Universal Law Academy