29.1.2011
FI
Euroopan unionin virallinen lehti
C 30/24
Valitus, jonka MPDV Mikrolab GmbH, Mikroprozessordatenverarbeitung und Mikroprozessorlabor, on tehnyt 19.11.2010 unionin yleisen tuomioistuimen (toinen jaosto) asiassa T-233/08, MPDV Mikrolab GmbH, Mikroprozessordatenverarbeitung und Mikroprozessorlabor, v. sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit), 10.9.2010 antamasta tuomiosta
(Asia C-536/10 P)
2011/C 30/40
Oikeudenkäyntikieli: saksa
Asianosaiset
Valittaja: MPDV Mikrolab GmbH, Mikroprozessordatenverarbeitung und Mikroprozessorlabor (edustaja: asianajaja W. Göpfert)
Muu osapuoli: sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit)
Vaatimukset
Valittaja esittää seuraavat vaatimukset:
1)
riidanalainen tuomio on kumottava siltä osin kuin unionin yleisessä tuomioistuimessa esitettyjen vaatimusten mukainen kanne on hylätty kyseisellä tuomiolla
2)
neljännen valituslautakunnan 15.4.2008 tekemä päätös asiassa R 1525/2006-4 on kumottava
3)
vastaaja on velvoitettava korvaamaan valituksesta aiheutuvat ja kanteesta aiheutuneet oikeudenkäyntikulut.
Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut
1)
Valittaja vaatii valituksessaan kumoamaan unionin yleisen tuomioistuimen tuomion, jolla kyseinen tuomioistuin on hylännyt kanteen katsoen, että sisämarkkinoiden harmonisointiviraston (tavaramerkit ja mallit) neljäs valituslautakunta ei ole soveltanut yhteisön tavaramerkistä 20.12.1993 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 40/94 (jäljempänä yhteisön tavaramerkkiasetus) 7 artiklan 1 kohdan b alakohtaa ja 7 artiklan 1 kohdan c alakohtaa virheellisesti hylätessään hakemuksen sanamerkin ”ROI ANALYZER” rekisteröimiseksi luokkaan 9 kuuluvia tavaroita (tietokoneohjelmistot) ja luokkiin 35 ja 42 kuuluvia palveluita (liiketaloudellinen neuvonta ja ohjelmistojen kehitys tietojen käsittelyä varten) varten.
2)
Unionin yleinen tuomioistuin on virheellisten tosiseikkojen perusteella katsonut, että kyse on erityisesti sellaisista tavaroista ja palveluista, jotka on suunnattu ainoastaan liiketalouteen perehtyneille ja tällä alalla etua tavoitteleville ammattilaisille. Tässä yhteydessä on jätetty huomiotta se tosiseikka, että luokkaan 9 kuuluvia ”tietokoneohjelmistoja” käytetään vain ”erityisissä tapauksissa” yritystietojen kokoamiseen ja käsittelyyn. Näin ollen rekisteröitäväksi haetun tavaramerkin kohteena voivat olla myös laaja-alaisemmat ohjelmistot. Tämän lisäksi tavaramerkin hakijan ohjelmiston kanssa on työskennellyt myös insinöörejä ja muita henkilöitä, joilla ei ole ollut liiketalouden erikoisalan sanaston tuntemusta. Unionin yleisen tuomioistuimen tekemä arviointi on siten perustunut virheellisiin tosiseikkoihin.
Lisäksi unionin yleinen tuomioistuin on jälleen virheellisten tosiseikkojen perusteella katsonut, että vaikka sanaosalla ”ROI” on eri kielissä erilaisia merkityksiä, liiketoiminnassa sanan ”ANALYZER” yhteydessä käytetyn sanaosan ”ROI” kuitenkin mielletään aina tarkoittavan ”Return On Investment” (investointien tuotto). Unionin yleisen tuomioistuimen perustelut ovat siten virheellisiä siltä osin kuin niissä lausutaan, että asianomainen kohdeyleisö suoralta kädeltä mieltäisi rekisteröitäväksi haetun tavaramerkin ”investoinneista saatavien tuottojen analyysityökalua” tarkoittavaksi ilmaisuksi.
Unionin yleinen tuomioistuin on myös arvioinut kyseessä olevia tavaroita ja palveluja virheellisesti katsoessaan hylkäysperusteiden olevan olemassa tietokoneohjelmistojen osalta. Tavaramerkin rekisteröinnin jälkeen näitä tavaroita ja luokkiin 35 ja 42 kuuluvia palveluja koskeva nimitys oli jo lainvoimaisesti rekisteröity.
Lopuksi valittaja katsoo, että viittaus aikaisempiin rekisteröinteihin EU:ssa — nimittäin rekisteröinteihin yhteisön tavaramerkiksi — on torjuttu sillä perusteella, että kansallisia tavaramerkkejä ei voida ottaa huomioon. Myös tämä on perustunut virheellisiin tosiseikkoihin.
Full & Egal Universal Law Academy