6.11.2010
FI
Euroopan unionin virallinen lehti
C 301/41
Kanne 8.9.2010 — Sanitec Europe v. komissio
(Asia T-381/10)
2010/C 301/67
Oikeudenkäyntikieli: englanti
Asianosaiset
Kantaja: Sanitec Europe (Helsinki, Suomi) (edustajat: barrister J. Killick, solicitor I. Reynolds, lawyer P. Lindfelt ja lawyer K. Struckmann)
Vastaaja: Euroopan komissio
Vaatimukset
—
Asiassa COMP/39092 — Kylpyhuonekalusteet — 23.6.2010 tehty komission päätös nro K(2010) 4185 lopullinen on kumottava kokonaisuudessaan tai osittain
—
tuomioistuimen on todettava, että kantaja ei ole vastuussa kilpailunvastaisesta toiminnasta hanojen osalta, ja tarvittaessa kumottava riidanalainen päätös siltä osin kuin siinä katsotaan kantajan (tai sen tytäryhtiöiden) olevan tällaisessa vastuussa
—
lisäksi tai toissijaisesti sakkojen määrää on alennettava
—
komissio on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut
—
tuomioistuimen on määrättävä kaikista muista asian olosuhteissa tarpeellisiksi katsomistaan toimenpiteistä.
Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut
Kantaja vaatii kanteessaan SEUT 263 artiklan nojalla kumottavaksi asiassa COMP/39092 — Kylpyhuonekalusteet — 23.6.2010 tehtyä komission päätöstä nro K(2010) 4185 lopullinen, joka liittyy Belgian, Saksan, Ranskan, Italian, Alankomaiden ja Itävallan kylpyhuonekalustemarkkinoilla toimivien yritysten välillä tehtyyn sellaiseen sopimukseen, joka koskee myyntihintojen yhteensovittamista ja arkaluontoisten kaupallisten tietojen vaihtamista, sekä toissijaisesti sille määrätyn sakon määrän alentamista.
Kantaja esittää kanteensa tueksi seuraavat kanneperusteet:
Ensinnäkin se katsoo, että komissio ei arvioinut eikä tutkinut taloudellista tilannetta eikä tämän johdosta näyttänyt väitetyn rikkomisen kilpailunvastaista tarkoitusta toteen oikeudellisesti riittävällä tavalla. Komissio ei voinut laillisesti olettaa (eikä myöskään todeta), että (i) sellaisten yhtiöiden välillä, jotka eivät kilpaile keskenään, käydyt keskustelut (ii) ei-taloudellisesta hinnasta, jota kukaan markkinoilla olevista toimijoista ei maksa, olivat tarkoitukseltaan kilpailunvastaisia.
Toiseksi kantaja väittää, että komissio piti sitä virheellisesti vastuullisena rikkomisesta hanojen osalta, kun otetaan huomioon ensimmäinen kanneperuste ja se seikka, että kantaja tai sen tytäryhtiöt eivät valmista hanoja.
Lisäksi komissio ei näyttänyt väitettyä rikkomista toteen oikeudellisesti riittävällä tavalla erityisesti, koska sen arviointi näytöstä oli virheellinen Ranskassa, Italiassa ja Keramag Keramische Werke AG:n osalta Saksassa, miltä osin kantajaa pidettiin vastuullisena.
Neljänneksi kantaja väittää, että komissio ei ole osoittanut, että sillä oli intressi todeta Alankomaissa tapahtuneeksi rikkominen, joka oli vanhentunut.
Komissio ei myöskään (i) esittänyt väitteitä riittävällä tavalla väitetiedoksiannossa eikä (ii) ottanut huomioon ja paljastanut merkityksellistä ja mahdollisesti vapauttavaa näyttöä. Näillä menettelyvirheillä loukattiin peruuttamattomasti kantajan puolustautumisoikeuksia.
Kantaja väittää myös, ettei sen voida katsoa olevan välittömästi ja itsenäisesti vastuussa 9 873 060 euron sakosta. Kantajan ei itse todettu syyllistyneen mihinkään lainvastaiseen toimintaan. Sen vastuu perustui ainoastaan sen asemaan emoyhtiönä, eikä se tässä ominaisuudessa voi olla välittömästi ja itsenäisesti vastuussa sakosta. Lisäksi mahdollisuutta välittömästä ja itsenäisestä vastuusta ei mainittu väitetiedoksiannossa, mikä muodostaa menettelyvirheen, joka oikeuttaa päätöksen kumoamisen.
Kantajan mukaan sen katsottiin lisäksi virheellisesti olevan solidaarisessa vastuussa tytäryhtiönsä Keramag Keramische Werke AG:n toimista. Kantaja ei omistanut kaikkia Keramag Keramische Werke AG:n osakkeita merkityksellisenä ajanjaksona eikä ollut sellaisessa asemassa, että se olisi voinut käyttää — eikä se myöskään käyttänyt — ratkaisevaa määräysvaltaa kyseisessä tytäryhtiössä.
Lisäksi kantaja väittää, että esillä olevan asian tutkinta oli valikoivaa ja mielivaltaista, koska useita yhtiöitä, joiden väitettiin osallistuneen oletetusti lainvastaisiin kokouksiin tai keskusteluihin, ei koskaan pyritty saattamaan vastuuseen.
Lopuksi kantaja katsoo, että sakko on perusteeton ja kohtuuttoman suuri erityisesti siitä syystä, että toimenpiteitä ei toteutettu eikä niillä ollut vaikutusta markkinoihin. Kantaja pyytää tuomioistuinta käyttämään sillä SEUT 261 artiklan nojalla olevaa täyttä harkintavaltaansa sakkojen määrän alentamiseksi.
Full & Egal Universal Law Academy