27.10.2012
FI
Euroopan unionin virallinen lehti
C 331/5
Unionin tuomioistuimen tuomio (suuri jaosto) 5.9.2012 (Bundesverwaltungsgerichtin (Saksa) esittämät ennakkoratkaisupyynnöt) — Saksan liittotasavalta v. Y (C-71/11) ja Z (C-99/11)
(Yhdistetyt asiat C-71/11 ja C-99/11) (1)
(Direktiivi 2004/83/EY - Määrittelyä pakolaisiksi tai muuta kansainvälistä suojelua tarvitseviksi henkilöiksi koskevat vähimmäisvaatimukset - 2 artiklan c alakohta - Pakolainen - 9 artiklan 1 kohta - Vainoksi katsottavien tekojen käsite - 10 artiklan 1 kohdan b alakohta - Uskonto vainon syynä - Vainon syyn ja vainoksi katsottavien tekojen välinen yhteys - Uskonnolliseen ahmadiyya-yhteisöön kuuluvat Pakistanin kansalaiset - Pakistanin viranomaisten toimet, joilla evätään oikeus uskonnon julkiseen tunnustamiseen - Riittävän vakavat toimet, jotta asianomaisella voi olla perusteltua aihetta pelätä joutuvansa uskontoon perustuvan vainon kohteeksi - Tosiseikkojen ja olosuhteiden tapauskohtainen arviointi - 4 artikla)
2012/C 331/08
Oikeudenkäyntikieli: saksa
Ennakkoratkaisuja pyytänyt tuomioistuin
Bundesverwaltungsgericht
Pääasian asianosaiset
Kantaja: Saksan liittotasavalta
Vastaajat: Y (C-71/11) ja Z (C-99/11)
Muut osapuolet: Vertreter des Bundesinteresses beim Bundesverwaltungsgericht ja Bundesbeauftragter für Asylangelegenheiten beim Bundesamt für Migration und Flüchtlinge
Oikeudenkäynnin kohde
Ennakkoratkaisupyynnöt — Bundesverwaltungsgericht — Kolmansien maiden kansalaisten ja kansalaisuudettomien henkilöiden määrittelyä pakolaisiksi tai muuta kansainvälistä suojelua tarvitseviksi henkilöiksi koskevista vähimmäisvaatimuksista sekä myönnetyn suojelun sisällöstä 29.4.2004 annetun neuvoston direktiivin 2004/83/EY (EUVL L 304, s. 12) 2 artiklan c kohdan ja 9 artiklan 1 kohdan a alakohdan tulkinta — Pakolaisaseman myöntämisen edellytykset — Vainoksi katsottavan teon riittävä vakavuus — Pakistanin viranomaisten toimet, joilla pyritään rajoittamaan uskonnollisen ahmadiyya-yhteisön toimintaa
Tuomiolauselma
1)
Kolmansien maiden kansalaisten ja kansalaisuudettomien henkilöiden määrittelyä pakolaisiksi tai muuta kansainvälistä suojelua tarvitseviksi henkilöiksi koskevista vähimmäisvaatimuksista sekä myönnetyn suojelun sisällöstä 29.4.2004 annetun neuvoston direktiivin 2004/83/EY 9 artiklan 1 kohdan a alakohtaa on tulkittava siten, että
—
jokaista uskonnonvapauteen puuttumista, jolla rikotaan Euroopan unionin perusoikeuskirjan 10 artiklan 1 kohtaa, ei voida pitää kyseisessä direktiivin säännöksessä tarkoitettuna ”vainoksi katsottavana tekona”
—
kyseisen vapauden ulkoiseen ilmaisemiseen puuttuminen voi olla vainoksi katsottava teko ja
—
sen arvioimiseksi, voiko uskonnonvapautta koskevaan oikeuteen puuttuminen, jolla rikotaan Euroopan unionin perusoikeuskirjan 10 artiklan 1 kohtaa, olla vainoksi katsottava teko, toimivaltaisten viranomaisten on tutkittava asianomaisen henkilökohtaisten olosuhteiden perusteella, altistuuko asianomainen sen vuoksi, että hän käyttää tätä vapautta alkuperämaassaan, todelliselle vaaralle siitä, että hän joutuu esimerkiksi syytteeseenpanon kohteeksi taikka epäinhimillisen tai halventavan kohtelun tai seuraamuksen kohteeksi jonkin direktiivin 2004/83 6 artiklassa tarkoitetun toimijan taholta.
2)
Direktiivin 2004/83 2 artiklan c alakohtaa on tulkittava siten, että hakijalla on perusteltua aihetta pelätä joutuvansa vainotuksi, kun toimivaltaiset viranomaiset hakijan henkilökohtaisten olosuhteiden perusteella arvioivat, että on kohtuullista olettaa, että hän palatessaan alkuperämaahansa harjoittaa uskonnollista toimintaa, joka altistaa hänet tosiasialliselle vaaralle joutua vainotuksi. Pakolaisaseman myöntämistä koskevaa hakemusta tapauskohtaisesti arvioidessaan viranomaiset eivät voi kohtuudella edellyttää, että hakija luopuu tästä uskonnollisesta toiminnasta.
(1) EUVL C 130, 30.4.2011. EUVL C 173, 11.6.2011.
Full & Egal Universal Law Academy