7.9.2013
FI
Euroopan unionin virallinen lehti
C 260/4
Unionin tuomioistuimen tuomio (kuudes jaosto) 18.7.2013 (Cour de cassationin (Belgia) esittämät ennakkoratkaisupyynnöt) — Belgian valtio v. Medicom SPRL (C-210/11), Maison Patrice Alard SPRL (C-211/11)
(Yhdistetyt asiat C-210/11 ja C-211/11) (1)
(Ennakkoratkaisupyyntö - Kuudes arvonlisäverodirektiivi - 6 artiklan 2 kohdan ensimmäisen alakohdan a alakohta ja 13 artiklan B kohdan b alakohta - Vähennysoikeus - Investointitavarat, jotka kuuluvat oikeushenkilöille ja jotka on luovutettu osittain oikeushenkilöiden johtajien yksityiseen käyttöön - Vuokraa ei makseta rahana, vaan se otetaan huomioon luontoisetuna tuloverotuksessa)
2013/C 260/06
Oikeudenkäyntikieli: ranska
Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin
Cour de cassation
Pääasian asianosaiset
Kantaja: Belgian valtio
Vastaajat: Medicom SPRL (C-210/11), Maison Patrice Alard SPRL (C-211/11)
Oikeudenkäynnin kohde
Ennakkoratkaisupyyntö — Cour de cassation (Belgia) — Jäsenvaltioiden liikevaihtoverolainsäädännön yhdenmukaistamisesta — yhteinen arvonlisäverojärjestelmä: yhdenmukainen määräytymisperuste — 17.5.1977 annetun kuudennen neuvoston direktiivin 77/388/ETY (EYVL L 145, s. 1) 6 artiklan 2 kohdan ensimmäisen alakohdan a alakohdan ja 13 artiklan B kohdan b alakohdan tulkinta — Vapautus arvonlisäverosta — Kiinteään omaisuuteen liittyvien palvelujen suorituksen käsite — Yrityksen liikeomaisuuteen kuuluvan kiinteistön yhden osan käyttö yrityksen johtajien ja heidän perheensä yksityisiin tarpeisiin, kun tällaisesta käytöstä ei ole maksettava vuokraa rahana vaan käytössä on kyse luontoisedusta — Vähennysoikeuden epääminen
Tuomiolauselma
1)
Jäsenvaltioiden liikevaihtoverolainsäädännön yhdenmukaistamisesta — yhteinen arvonlisäverojärjestelmä: yhdenmukainen määräytymisperuste — 17.5.1977 annetun kuudennen neuvoston direktiivin 77/388/ETY, sellaisena kuin se on muutettuna 10.4.1995 annetulla neuvoston direktiivillä 95/7/EY, 6 artiklan 2 kohdan ensimmäisen alakohdan a alakohtaa ja 13 artiklan B kohdan b alakohtaa on tulkittava siten, että ne ovat esteenä sille, että oikeushenkilölle kuuluvan kiinteistön osan luovuttamista oikeushenkilön johtajan yksityiskäyttöön ilman, että on sovittu, että edun saavat henkilöt maksavat kyseisen rakennuksen käytöstä vastikkeeksi rahana maksettavaa vuokraa, pidetään kyseisessä direktiivissä tarkoitettuna verosta vapautettuna kiinteän omaisuuden vuokrauksena, ja ettei sillä, että kiinteistön käyttöön luovuttamista on pidettävä kansallisen tuloverolainsäädännön nojalla edun saavien henkilöiden sääntömääräisten tehtävien suorittamiseen tai heidän työsopimukseensa perustuvana luontoisetuna, ole merkitystä tältä osin.
2)
Kuudennen direktiivin 77/388, sellaisena kuin se on muutettuna direktiivillä 95/7, 6 artiklan 2 kohdan ensimmäisen alakohdan a alakohtaa ja 13 artiklan B kohdan b alakohtaa on tulkittava siten, että pääasioissa kyseessä olevien kaltaisissa tilanteissa sillä, onko yrityksen liikeomaisuuteen kokonaisuudessaan luettavan kiinteistön tai osan siitä luovuttaminen yhtiön johtajien, hallituksen jäsenten tai osakkaiden käyttöön välittömässä yhteydessä yrityksen liiketoimintaan, ei ole merkitystä ratkaistaessa, kuuluuko kyseinen käyttöön luovuttaminen jälkimmäisessä säännöksessä säädetyn verovapautuksen soveltamisalaan.
(1) EUVL C 211, 16.7.2011.
Full & Egal Universal Law Academy