8.12.2012
FI
Euroopan unionin virallinen lehti
C 379/8
Unionin tuomioistuimen tuomio (seitsemäs jaosto) 18.10.2012 (Fővárosi Ítélőtáblan (Unkari) esittämä ennakkoratkaisupyyntö) — Észak-dunántúli Környezetvédelmi és Vízügyi Igazgatóság (Édukövízig) ja Hochtief Solutions AG Magyarországi Fióktelepe, aiemmin Hochtief Construction AG Magyarországi Fióktelepe v. Közbeszerzések Tanácsa Közbeszerzési Döntőbizottság
(Asia C-218/11) (1)
(Direktiivi 2004/18/EY - Julkiset rakennusurakat sekä julkiset tavara- ja palveluhankinnat - 44 artiklan 2 kohta ja 47 artiklan 1 kohdan b alakohta sekä 2 ja 5 kohta - Ehdokkaiden tai tarjoajien taloudelliset ja rahoitusta koskevat voimavarat - Yhden ainoan tase-erän nojalla määritettävät voimavarojen vähimmäisehdot - Kirjanpidollinen tieto, johon yhtiöiden tilinpäätöstä koskevien kansallisten lainsäädäntöjen väliset erot saattavat vaikuttaa)
2012/C 379/13
Oikeudenkäyntikieli: unkari
Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin
Fővárosi Ítélőtábla
Pääasian asianosaiset
Kantajat: Észak-dunántúli Környezetvédelmi és Vízügyi Igazgatóság (Édukövízig) ja Hochtief Solutions AG Magyarországi Fióktelepe, aiemmin Hochtief Construction AG Magyarországi Fióktelepe
Vastaaja: Közbeszerzések Tanácsa Közbeszerzési Döntőbizottság
Muut osapuolet: Vegyépszer Építő és Szerelő Zrt ja MÁVÉPCELL Kft
Oikeudenkäynnin kohde
Ennakkoratkaisupyyntö — Fővárosi Ítélőtábla — Julkisia rakennusurakoita sekä julkisia tavara- ja palveluhankintoja koskevien sopimusten tekomenettelyjen yhteensovittamisesta 31.3.2004 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2004/18/EY (EUVL L 134, s. 114) 44 artiklan 2 kohdan, 47 artiklan 1 kohdan b alakohdan ja 47 artiklan 3 ja 5 kohdan tulkinta — Tarjoajien taloudellisten ja rahoitusta koskevien voimavarojen arviointi ainoastaan yhden sellaisen kirjanpitoon perustuvan tiedon perusteella, joka on sisällöltään erilainen eri jäsenvaltioiden kansallisten kirjanpitolainsäädäntöjen erojen vuoksi — Tarjoajien yhdenvertaisen kohtelun periaate
Tuomiolauselma
1)
Julkisia rakennusurakoita sekä julkisia tavara- ja palveluhankintoja koskevien sopimusten tekomenettelyjen yhteensovittamisesta 31.3.2004 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2004/18/EY 44 artiklan 2 kohtaa ja 47 artiklan 1 kohdan b alakohtaa on tulkittava siten, että hankintaviranomainen saa vaatia, että taloudellisten ja rahoitusta koskevien voimavarojen vähimmäisehtojen täyttyminen selvitetään tietyllä yhdellä tai useammalla yksittäisellä tase-erällä, kunhan ne ovat objektiivisesti omiaan antamaan tietoja taloudellisen toimijan kyseisistä voimavaroista ja kunhan tämä ehto sopeutetaan kyseisen hankintasopimuksen arvoon siten, että se on objektiivisesti positiivinen viite riittävästä taloudellisesta ja rahoituksellisesta perustasta sille, että kyseisen hankintasopimuksen täytäntöönpano voidaan saattaa asianmukaisesti päätökseen, menemättä kuitenkaan pidemmälle kuin tässä suhteessa kohtuullisesti on tarpeen. Taloudellisten ja rahoitusta koskevien voimavarojen vähimmäisehtoa koskevaa vaatimusta ei lähtökohtaisesti saada sivuuttaa vain siitä syystä, että kyseinen ehto koskee tase-erää, joka voi olla erilainen eri jäsenvaltioiden lainsäädännöissä.
2)
Direktiivin 2004/18 47 artiklaa on tulkittava siten, että kun taloudellisen toimijan on mahdotonta täyttää taloudellisten ja rahoitusta koskevien voimavarojen vähimmäisehtoa, jonka mukaan ehdokkaiden tai tarjoajien päättyneen kolmen viimeisen tilikauden taseen mukainen tulos ei ole saanut olla negatiivinen useammin kuin kerran, sellaisen sopimuksen vuoksi, jonka perusteella kyseinen taloudellinen toimija siirtää voittonsa järjestelmällisesti emoyhtiölleen, kyseisellä toimijalla ei ole tämän soveltuvuutta koskevan vähimmäisehdon täyttämiseksi muuta mahdollisuutta kuin käyttää mainitun artiklan 2 kohdan mukaisesti muun yksikön voimavaroja. Asiaan ei tässä suhteessa vaikuta se, että mainitun taloudellisen toimijan sijoittautumisjäsenvaltion lainsäädäntö eroaa hankintaviranomaisen sijoittautumisjäsenvaltion lainsäädännöstä siten, että tällainen sopimus on rajoituksetta sallittu ensin mainitun jäsenvaltion lainsäädännössä, kun taas jälkimmäisen lainsäädännössä se sallitaan vain sillä edellytyksellä, ettei voittojen siirrosta aiheudu, että taseen mukaisesta tuloksesta tulee negatiivinen.
(1) EUVL C 232, 6.8.2011.
Full & Egal Universal Law Academy