28.1.2012
FI
Euroopan unionin virallinen lehti
C 25/20
Unionin tuomioistuimen tuomio (suuri jaosto) 15.11.2011 (Verwaltungsgerichtshofin (Itävalta) esittämä ennakkoratkaisupyyntö) — Murat Dereci, Vishaka Heiml, Alban Kokollari, Izunna Emmanuel Maduike ja Dragica Stevic v. Bundesministerium für Inneres
(Asia C-256/11) (1)
(Unionin kansalaisuus - Sellaisten kolmansien valtioiden kansalaisten oleskeluoikeus, jotka ovat unionin kansalaisten perheenjäseniä - Epääminen sillä perusteella, ettei kansalaisen oikeutta vapaaseen liikkuvuuteen ole käytetty - Mahdollinen erilainen kohtelu sellaisiin unionin kansalaisiin nähden, jotka ovat käyttäneet oikeutta vapaaseen liikkuvuuteen - ETY:n ja Turkin välinen assosiaatiosopimus - Assosiaationeuvoston päätöksen N:o 1/80 13 artikla - Lisäpöytäkirjan 41 artikla - Standstill-lausekkeet)
2012/C 25/33
Oikeudenkäyntikieli: saksa
Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin
Verwaltungsgerichtshof
Pääasian asianosaiset
Kantajat: Murat Dereci, Vishaka Heiml, Alban Kokollari, Izunna Emmanuel Maduike ja Dragica Stevic
Vastaaja: Bundesministerium für Inneres
Oikeudenkäynnin kohde
Ennakkoratkaisupyyntö — Verwaltungsgerichtshof — SEUT 20 artiklan ja Euroopan talousyhteisön ja Turkin välisestä assosiaatiosta tehtyyn sopimukseen liitetyn lisäpöytäkirjan, joka on allekirjoitettu 23.11.1970 (EYVL L 293, s. 4) ja joka koskee toimenpiteitä sen voimaan saattamiseksi, 41 artiklan 1 kohdan sekä tässä sopimuksessa perustetun assosiaationeuvoston assosiaation kehittämisestä 19.9.1980 tekemän päätöksen N:o 1/80 13 artiklan tulkinta — Unionin kansalaisuus — Unionin kansalaisten ja heidän perheenjäsentensä oikeus oleskella vapaasti jäsenvaltioiden alueella — Tilanne, jossa unionin kansalainen oleskelee sellaisen jäsenvaltion alueella, jonka kansalaisuus hänellä on — Edellytykset oleskeluluvan myöntämiseksi perheenjäsenille, jotka ovat kolmannen maan kansalaisia
Tuomiolauselma
1)
Unionin oikeutta ja etenkin sen unionin kansalaisuutta koskevia säännöksiä ja määräyksiä on tulkittava siten, että ne eivät estä jäsenvaltiota epäämästä kolmannen valtion kansalaiselta oleskelua sen alueella silloin, kun kolmannen valtion kansalainen pyrkii asumaan yhdessä sellaisen perheenjäsenensä kanssa, joka on kyseisessä jäsenvaltiossa, jonka kansalaisuus hänellä on, asuva unionin kansalainen ja joka ei ole koskaan käyttänyt oikeuttaan vapaaseen liikkuvuuteen, kunhan tällainen epääminen ei merkitse sitä, ettei asianomainen unionin kansalainen voi tosiasiassa käyttää pääosaa oikeuksista, jotka hänellä on unionin kansalaisen asemansa perusteella, mikä seikka ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen on tarkastettava.
2)
Brysselissä 23.11.1970 allekirjoitetun lisäpöytäkirjan, joka tehtiin, hyväksyttiin ja vahvistettiin yhteisön puolesta 19.12.1972 annetulla neuvoston asetuksella (ETY) N:o 2760/72, 41 artiklan 1 kohtaa on tulkittava siten, että uuden, aikaisempaa tiukemman säännöstön säätämistä on pidettävä kyseisessä määräyksessä tarkoitettuna ”uutena rajoituksena”, kun tällä aikaisemmalla säännöstöllä lievennettiin itsessään vielä aikaisempaa säännöstöä, joka koski niitä edellytyksiä, joilla Turkin kansalaiset saattoivat käyttää sijoittautumisvapautta kyseisen pöytäkirjan tullessa voimaan asianomaisen jäsenvaltion alueella.
(1) EUVL C 219, 23.7.2011.
Full & Egal Universal Law Academy