9.11.2013
FI
Euroopan unionin virallinen lehti
C 325/5
Unionin tuomioistuimen tuomio (kolmas jaosto) 12.9.2013 (Tribunale Amministrativo Regionale per la Toscanan (Italia) esittämät ennakkoratkaisupyynnöt) — Daniele Biasci ym. v. Ministero dell'Interno ja Questura di Livorno
(Yhdistetyt asiat C-660/11 ja C-8/12) (1)
(Sijoittautumisvapaus - Palvelujen tarjoamisen vapaus - EY 43 ja EY 49 artikla - Onnenpelit - Vedonlyöntien kerääminen - Lupaedellytykset - Poliisin myöntämää lupaa ja toimilupaa koskeva vaatimus - Kansallinen säännöstö - Pakolliset vähimmäisetäisyydet vetojen keräämispisteiden välillä - Rajatylittävät toiminnot, jotka ovat rinnastettavissa toimiluvan kohteena oleviin toimintoihin - Kielto - Onnenpelialan lupien vastavuoroinen tunnustaminen)
2013/C 325/07
Oikeudenkäyntikieli: italia
Ennakkoratkaisuja pyytänyt tuomioistuin
Tribunale Amministrativo Regionale per la Toscana
Pääasian asianosaiset
(Asia C-660/11)
Kantajat: Daniele Biasci, Alessandro Pasquini, Andrea Milianti, Gabriele Maggini, Elena Secenti ja Gabriele Livi
Vastaajat: Ministero dell'Interno ja Questura di Livorno
Muu osapuoli: SNAI — Sindacato Nazionale Agenzie Ippiche SpA
(Asia C-8/12)
Kantajat: Cristian Rainone, Orentino Viviani ja Miriam Befani
Vastaajat: Ministero dell’Interno, Questura di Prato ja Questura di Firenze
Muut osapuolet: SNAI — Sindacato Nazionale Agenzie Ippiche SpA, Stanley International Betting Ltd ja Stanleybet Malta ltd
Oikeudenkäynnin kohde
Ennakkoratkaisupyynnöt — Tribunale Amministrativo Regionale per la Toscana — Henkilöiden vapaa liikkuvuus — Palvelujen tarjoamisen vapaus — Vetojen keräämistoiminta — Kansallinen lainsäädäntö, jossa tämän toiminnan harjoittamisen edellytykseksi asetetaan kansallisten viranomaisten myöntämä toimilupa ja yleisen turvallisuuden valvontaan liittyvä poliisin lupa — Ulkomaisten viranomaisten myöntämiä toimilupia ja muita lupia ei tunnusteta — Yhteensoveltuvuus EY 43 artiklan ja EY 49 artiklan (joista on tullut SEUT 49 ja SEUT 56 artikla) kanssa
Tuomiolauselma
1)
EY 43 ja EY 49 artiklaa on tulkittava siten, että ne eivät ole esteenä kansalliselle lainsäädännölle, jossa velvoitetaan yhtiöt, jotka haluavat harjoittaa onnenpeleihin liittyvää toimintaa, hankkimaan valtion myöntämän toimiluvan lisäksi poliisin luvan toimintansa harjoittamiselle ja jonka mukaan tämä lupa voidaan myöntää ainoastaan sellaisille hakijoille, joilla jo on mainittu toimilupa.
2)
EY 43 ja EY 49 artiklaa sekä yhdenvertaisen kohtelun periaatetta ja tehokkuusperiaatetta on tulkittava siten, että ne estävät sellaista jäsenvaltiota, joka on unionin oikeutta rikkoen säätänyt, ettei tietylle toimijaryhmälle voida myöntää taloudellisen toiminnan harjoittamiseen tarvittavia toimilupia, ja joka pyrkii korjaamaan kyseisen rikkomisen kilpailuttamalla huomattavan määrän uusia toimilupia, suojaamasta olemassa olevien toimijoiden saavuttamia kaupallisia asemia vahvistamalla muun muassa uusien toimiluvan haltijoiden ja olemassa olevien toimijoiden toimipaikkojen väliset vähimmäisetäisyydet.
EY 43 ja EY 49 artiklasta, yhdenvertaisen kohtelun periaatteesta, avoimuusvelvollisuudesta ja oikeusvarmuuden periaatteesta seuraa, että pääasioissa kyseessä olevan kaltaisen tarjouskilpailun ehdot ja yksityiskohtaiset säännöt ja etenkin sopimusluonnoksen 23 kohdan 3 alakohdassa olevien kaltaiset määräykset tällaisen tarjouskilpailun päätteeksi myönnettyjen toimilupien menettämisestä on esitettävä selvästi, täsmällisesti ja yksiselitteisesti, mikä ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen on tarkastettava.
EY 43 ja EY 49 artiklaa on tulkittava siten, että ne ovat esteenä sellaiselle kansalliselle lainsäädännölle, jolla tosiasiallisesti estetään kaikenlainen rajatylittävä pelitoiminta sen harjoittamistavasta riippumatta erityisesti niissä tapauksissa, joissa kuluttajan ja toimijan välillä on suora yhteys ja joissa asianomaisen valtion alueelle sijoittautuneet yrityksen välittäjät voidaan fyysisesti asettaa poliisin valvontaan. Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen on selvitettävä, onko tilanne tämä sopimusluonnoksen 23 kohdan 3 alakohdan osalta.
3)
EY 43 ja EY 49 artiklaa on tulkittava siten, että unionin oikeuden nykytilassa se, että toimijalla on jäsenvaltiossa, johon se on sijoittautunut, lupa tarjota onnenpelejä, ei estä toista jäsenvaltiota asettamasta unionin oikeuden vaatimusten mukaisesti viranomaistensa myöntämän luvan saamista edellytykseksi sille, että kyseinen toimija voi tarjota tällaisia palveluja jälkimmäisen jäsenvaltion alueella oleville kuluttajille.
(1) EUVL C 73, 10.3.2012.
Full & Egal Universal Law Academy