JULKISASIAMIEHEN RATKAISUEHDOTUS
YVES BOT
5 päivänä heinäkuuta 2012 ( 1 )
Asia C-402/11 P
Jager & Polacek GmbH
vastaan
sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit) (SMHV)
”Muutoksenhaku — Yhteisön tavaramerkki — Asetus (EY) N:o 40/94 — Asetus (EY) N:o 2868/95 — Yhteisön tavaramerkiksi rekisteröimistä koskeva väitemenettely — Väitteen tutkittavaksi ottamista koskevan tutkintavaiheen päätteeksi toteutetun toimen oikeudellinen luonne — Peruuttamismenettely — Tehokkaan oikeussuojan periaate — Oikeusvarmuuden periaate”
1.
Onko toimi, jolla sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit) (SMHV) toteaa, että yhteisön tavaramerkin rekisteröimistä koskeva väite otetaan tutkittavaksi, pelkkä menettelyn järjestämiseen liittyvä toimi vai unionin oikeudessa tarkoitettu päätös?
2.
Tämä on pääosin se kysymys, joka tulee esille nyt käsiteltävässä valituksessa, jonka Jager & Polacek GmbH on pannut vireille unionin yleisen tuomioistuimen asiassa Jager & Polacek vastaan SMHV 12.5.2011 antamasta tuomiosta. ( 2 ) Tähän kysymykseen annettavan vastauksen perusteella määräytyvät yhtäältä ne muutoksenhakukeinot, jotka asianosaisella on käytettävinään kyseisen toimen osalta, ja toisaalta ne edellytykset, joilla SMHV voi peruuttaa kyseisen toimen.
I Asiaa koskevat oikeussäännöt
A Yhteisön tavaramerkiksi rekisteröimistä koskevan väitteen menettelyllinen käsittely
3.
Yhteisön tavaramerkistä annetun asetuksen (EY) N:o 40/94 ( 3 ) 8 artiklan 4 kohdan mukaan SMHV voi evätä yhteisön tavaramerkiksi rekisteröinnin rekisteröimättömän aikaisemman tavaramerkin haltijan vastustuksesta. Väite on tehtävä kyseisen asetuksen 42 artiklan mukaisesti. Se on tehtävä kirjallisesti kolmen kuukauden kuluessa yhteisön tavaramerkkiä koskevan hakemuksen julkaisemisesta ja se on perusteltava. Väite katsotaan tehdyksi vasta väitemaksun suorittamisen jälkeen.
4.
Unionin lainsäätäjä on vahvistanut väitemenettelyä koskevat yksityiskohtaiset säännöt asetuksen (EY) N:o 2868/95 ( 4 ) 15–22 säännössä. Se on erityisesti täsmentänyt väitteen tutkittavaksi ottamisen arvioimista koskevat säännöt täytäntöönpanoasetuksen 17 säännössä, jossa säädetään seuraavaa:
”1.
Jos väitemaksua ei ole suoritettu väiteajan kuluessa, väitteen katsotaan jääneen tekemättä. – –
2.
Jos väiteilmoitusta ei ole jätetty väiteajassa tai jos väiteilmoituksessa ei tarkasti yksilöidä 15 säännön 2 kohdan a ja b alakohdan mukaisesti hakemusta, jota vastaan väite tehdään, tai aikaisempaa merkkiä – –, johon väite perustuu, tai se ei sisällä väitteen perusteita 15 säännön 2 kohdan c alakohdan mukaisesti, ja jollei näitä puutteita poisteta ennen väiteajan päättymistä, [SMHV] [jättää] väiteilmoituksen [tutkimatta].
3.
Jos väitteentekijä ei jätä käännöstä 16 säännön 1 kohdan mukaisesti, väite [jätetään tutkimatta]. – –
4.
Jos väiteilmoitus ei vastaa muita 15 säännön säännöksiä, [SMHV] ilmoittaa asiasta väitteentekijälle ja kehottaa tätä korjaamaan havaitut puutteet kahden kuukauden kuluessa. Jos puutteita ei korjata ennen määräajan päättymistä, [SMHV] [jättää] väitteen [tutkimatta].
5.
Hakijalle ilmoitetaan, jos väiteilmoituksen katsotaan jääneen tekemättä 1 kohdan perusteella ja jos väite on päätetty [jättää tutkimatta] 2, 3 ja 4 kohdan mukaisesti.”
5.
Täytäntöönpanoasetuksen 17 säännön mukaan väitteen on siis täytettävä täytäntöönpanoasetuksen 15 säännön 2 kohdan a–c alakohdassa tarkoitetut ehdottomat tutkittavaksi ottamisen edellytykset. ( 5 ) Väiteilmoituksessa on näin ollen oltava sen hakemuksen hakemusnumero, jota vastaan väite esitetään, ja yhteisön tavaramerkin hakijan nimi, selkeä yksilöinti aikaisemmasta tavaramerkistä tai aikaisemmasta oikeudesta, johon väite perustuu, ja maininta siitä, että asetuksen N:o 40/94 8 artiklan 4 kohdan vaatimukset täyttyvät.
6.
Väitteen on myös täytettävä suhteelliset tutkittavaksi ottamisen edellytykset, joista säädetään puolestaan täytäntöönpanoasetuksen 15 säännön 2 kohdan d–h alakohdassa. Väiteilmoituksessa on muun muassa oltava aikaisemman tavaramerkin hakemispäivä ja – kun saatavilla – rekisteröintipäivä ja etuoikeuspäivä, aikaisemman tavaramerkin kuvaus, tavarat ja palvelut, joihin väite perustuu, sekä väitteentekijän ja mahdollisesti tämän edustajan nimi ja osoite.
7.
Täytäntöönpanoasetuksen 18 säännön 1 kohdassa säädetään seuraavaa:
”Kun väite [voidaan] 17 säännön edellytysten mukaisesti [ottaa tutkittavaksi], [SMHV] ilmoittaa osapuolille, että väitemenettely aloitetaan kahden kuukauden kuluttua ilmoituksen vastaanottamisesta. – –”
8.
Kyseisen asetuksen 19 säännössä täsmennetään tämän jälkeen niiden seikkojen ja todisteiden luonne, jotka väitteentekijää pyydetään esittämään väitteensä tueksi tai sen täydentämiseksi. Erityisesti kyseisen säännön 2 kohdassa säädetään, että väitteentekijän on esitettävä todisteet aikaisemman merkkinsä olemassaolosta ja voimassaolosta sekä sen antaman suojan laajuudesta.
9.
Unionin lainsäätäjä on lopuksi täsmentänyt väitteen asiasisällön tutkimista koskevat menettelysäännöt täytäntöönpanoasetuksen 20 artiklassa.
B SMHV:n tekemän päätöksen peruuttamista koskevat säännöt
10.
Asetuksen N:o 40/94 77 a artiklassa vahvistetaan SMHV:n tekemän päätöksen peruuttamisedellytykset. Kyseisessä säännöksessä säädetään seuraavaa:
”1. Jos [SMHV] on tehnyt – – päätöksen, joka sisältää ilmeisen [SMHV:n] syyksi katsottavan menettelyvirheen, [SMHV] – – [peruuttaa] päätöksen. – –
2. – – [peruuttamisen] suorittaa omasta aloitteestaan tai jonkin menettelyssä osapuolena olevan pyynnöstä viranomainen, joka – – päätöksen on tehnyt. – – [peruuttaminen] suoritetaan kuuden kuukauden kuluessa päivästä, jona – – päätös on tehty, sen jälkeen kun menettelyn osapuolia – – on kuultu.
– –”
11.
Tällaisen päätöksen peruuttamista koskevaa menettelyä on täsmennetty täytäntöönpanoasetuksen 53 a säännössä. Kyseisen säännön mukaan SMHV:n on ilmoitettava asianomaiselle osapuolelle aiotusta kumoamisesta, ja kyseinen osapuoli voi toimittaa huomautuksensa.
II Asian tausta
12.
Asian tausta, asian käsittelyn vaiheet unionin yleisessä tuomioistuimessa ja valituksenalainen tuomio voidaan esittää lyhyesti seuraavalla tavalla. ( 6 )
13.
Valittaja teki 25.3.2008 asetuksen N:o 40/94 42 artiklan nojalla väitteen RT Mediasolutions s.r.o:n ( 7 ) hakemaa sanamerkin REDTUBE rekisteröintiä vastaan.
14.
SMHV:n tavaramerkkiosasto lähetti 20.5.2008 päivätyillä kirjeillä menettelyn kummallekin osapuolelle ilmoituksen. SMHV totesi näissä kirjeissä, että väitteen on todettu täyttävän tutkittavaksi ottamisen edellytykset siltä osin kuin se perustuu aikaisempaan rekisteröimättömään tavaramerkkiin Redtube. Se ilmoitti kummallekin osapuolelle, että sovittelulle varattu aika päättyisi 21.7.2008 ja että väitemenettelyn kontradiktorinen vaihe alkaisi 22.7.2008. Se vahvisti kirjeissä lisäksi määräajat, joiden kuluessa valittaja saattoi tukea väitettään ja RT Mediasolutions vastata siihen.
15.
RT Mediasolutions väitti 10.9.2008, ettei valittaja ollut maksanut väitemaksuaan määräajassa, ja se pyysi näin ollen SMHV:tä yhtäältä peruuttamaan 20.5.2008 päivätyn ilmoituksen ja toisaalta toteamaan, että väitteen katsotaan jääneen tekemättä.
16.
SMHV:n tavaramerkkiosasto lähetti 2.10.2008 valittajalle kirjeen, jonka otsikko oli ”Korjaus” ja jossa valittajalle ilmoitettiin, että 20.5.2008 päivätty ilmoitus oli lähetetty erehdyksessä ja että sitä oli pidettävä tarkoituksettomana. RT Mediasolutionsin tässä tarkoituksessa tekemästä hakemuksesta SMHV:n väiteosasto teki 22.1.2009 päätöksen, jonka mukaan väitteen katsottiin jääneen tekemättä, koska väitemaksua ei ollut maksettu säädetyssä määräajassa.
17.
Valittaja valitti 20.3.2009 mainitusta päätöksestä ja totesi, että SMHV oli 20.5.2008 tehnyt päätöksen, jolla väite otettiin tutkittavaksi, ja että kyseistä päätöstä ei ollut peruutettu asetuksen N:o 40/94 77 a artiklassa säädettyjen menettelysääntöjen mukaisesti. SMHV:n neljäs valituslautakunta hylkäsi 29.9.2009 valittajan vaatimukset muun muassa sillä perusteella, että 20.5.2008 päivätty kirje oli pelkkä menettelyn järjestämiseen liittyvä toimi eikä päätös.
III Asianosaisten vaatimukset unionin yleisessä tuomioistuimessa
18.
Valittaja nosti kanteen unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 4.12.2009 jättämällään kannekirjelmällä, jossa se vaati SMHV:n neljännen valituslautakunnan 29.9.2009 tekemän päätöksen kumoamista.
19.
Valittaja esitti kanteensa tueksi kolme kanneperustetta. Käsittelen ainoastaan toista kanneperustetta, koska yksin se on käsiteltävänä olevan valituksen kohteena.
20.
Toinen kanneperuste koski asetuksen N:o 40/94 77 a artiklan 1 ja 2 kohdan rikkomista. Valittaja väitti kyseisen kanneperusteen tueksi, että 20.5.2008 päivätty SMHV:n ilmoitus oli päätös. Koska täytäntöönpanoasetuksen 17 säännön 5 kohdan mukaan juuri päätöksillä todetaan, että väiteilmoituksen katsotaan jääneen tekemättä tai että väite jätetään tutkimatta, päinvastaista toimea (actus contrarius) tai menettelytapojen samansuuntaisuutta koskeva oikeusperiaate edellyttää, että toimi, jolla SMHV toteaa, että väite otetaan tutkittavaksi, luonnehditaan myös ”päätökseksi”.
21.
Valittajan mukaan kyseinen päätös voitiin siis peruuttaa ainoastaan asetuksen N:o 40/94 77 a artiklassa, luettuna yhdessä täytäntöönpanoasetuksen 53 a artiklan kanssa, tarkoitettua menettelyä noudattaen.
22.
Unionin yleinen tuomioistuin katsoi, ettei 20.5.2008 päivätty kirje ollut päätös vaan pelkkä väitemenettelyn järjestämiseen liittyvä toimi. Yhtäältä se totesi, että kyseinen kirje oli ainoastaan valittajalle osoitettu ilmoitus väitemenettelyn kontradiktorisen vaiheen aloittamispäivästä ja kehotus esittää valittajan väitettä tukevat seikat, todisteet ja perustelut. Toisaalta se oli sitä mieltä, ettei mainitulla kirjeellä ollut mitään oikeusvaikutusta valittajaan nähden. Se totesi lopuksi, ettei kirje ollut SMHV:n lopullinen kannanotto väitteen tutkittavaksi ottamiseen.
23.
Unionin yleinen tuomioistuin hylkäsi tämän jälkeen valittajan väitteet, jotka perustuivat päinvastaista toimea ja menettelytapojen samansuuntaisuutta koskevaan periaatteeseen. Se huomautti lisäksi, että koska 20.5.2008 päivätty kirje ei ollut päätös, valittaja ei voinut vedota periaatteeseen, joka koskee perusteltua luottamusta, joka sille oli voinut syntyä kyseisen kirjeen perusteella.
24.
Unionin yleinen tuomioistuin totesi lopuksi, ettei asia koskenut unionin nimeävää kansainvälistä rekisteröintiä ja ettei ollut tarvetta ottaa kantaa sen ilmoituksen oikeudelliseen luonteeseen, jonka SMHV oli lähettänyt Maailman henkisen omaisuuden järjestölle (WIPO) tutkittavaksi otetuista väitteistä.
25.
Tutkittuaan kaksi muuta kanneperustetta unionin yleinen tuomioistuin hylkäsi valittajan nostaman kanteen valituksenalaisella tuomiolla.
IV Asianosaisten vaatimukset unionin tuomioistuimessa
26.
Valittaja vaatii valituksensa tueksi unionin tuomioistuinta kumoamaan valituksenalaisen tuomion ja velvoittamaan SMHV:n korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
27.
SMHV vaatii, että valitus hylätään ja valittaja velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
V Valituksen tarkastelu
28.
Valittaja väittää ainoassa valitusperusteessaan, että unionin yleinen tuomioistuin on soveltanut virheellisesti asetuksen N:o 40/94 77 a artiklan, jossa säädetään erityisestä menettelystä virheellisen päätöksen peruuttamiseksi, 1 ja 2 kohtaa.
29.
Tämä valitusperuste jakautuu kolmeen osaan. Valittaja on ensinnäkin sitä mieltä, että unionin yleinen tuomioistuin on tehnyt oikeudellisen virheen todetessaan, että 20.5.2008 päivätty kirje on pelkkä väitemenettelyn järjestämiseen liittyvä toimi, ja se on näin ollen loukannut tehokkaan oikeussuojan ja oikeusvarmuuden periaatteita. Se väittää toiseksi, ettei unionin yleinen tuomioistuin ole tulkinnut asianmukaisesti ilmoituksen käsitettä siltä osin kuin ilmoitus voi sinällään sisältää päätöksen. Valittaja väittää kolmanneksi, että valituksenalaista tuomiota on perusteltu puutteellisesti.
A Ensimmäinen osa, joka koskee riidanalaisen toimen virheellistä luonnehdintaa sekä tehokkaan oikeussuojan ja oikeusvarmuuden periaatteiden loukkaamista
30.
Ensimmäisessä osassa on esitetty kaksi väitettä. Valittaja väittää yhtäältä, että 20.5.2008 päivätty kirje, jolla SMHV totesi ottavansa tutkittavaksi sen väitteen, sisältää päätöksen ja että se olisi näin ollen pitänyt peruuttaa asetuksen N:o 40/94 77 a artiklassa säädetyn menettelyn mukaisesti. Valittaja moittii toisaalta unionin yleistä tuomioistuinta siitä, että se on loukannut sen oikeutta tehokkaaseen oikeussuojaan ja oikeusvarmuuden periaatetta.
31.
SMHV kiistää nämä väitteet.
1. Ensimmäinen väite, joka koskee oikeudellista virhettä riidanalaisen toimen oikeudellisen luonteen osalta
32.
Kyseinen menettely ei selvästikään ole tyydyttävä, kun otetaan huomioon sen kulku ja siihen liittyvät arviointivirheet. Ymmärrän lisäksi, että valittaja menettää sen vuoksi, ettei riidanalaista toimea ole tehty ”päätöksen” muodossa, lähtökohtaisesti asetuksen N:o 40/95 57 artiklassa, jossa säädetään mahdollisuudesta nostaa kumoamiskanne, ja kyseisen asetuksen 77 a artiklassa, jossa puolestaan vahvistetaan päätösten peruuttamista koskevat säännöt, vahvistetut menettelylliset takeet.
33.
Olen kuitenkin unionin yleisen tuomioistuimen kanssa samaa mieltä siitä, ettei kyseinen toimi ole päätös etenkään sen vuoksi, ettei sillä ole valittajaan nähden sitovia oikeusvaikutuksia.
34.
Tämän päätelmän tekemiseksi on tarpeen yhtäältä palauttaa mieliin kannekelpoisten toimien luonnetta koskeva unionin tuomioistuimen oikeuskäytäntö ja toisaalta tutkia riidanalaisen toimen asiasisältöä ja sitä menettelyä, jossa se on toteutettu.
a) Kannekelpoisten toimien luonnetta kumoamiskanteen yhteydessä koskeva unionin tuomioistuimen oikeuskäytäntö
35.
Unionin yleisen tuomioistuimen valituksenalaisen tuomion 90 kohdassa mieliin palauttamasta vakiintuneesta oikeuskäytännöstä ilmenee, että ainoastaan toimi, jolla voi olla sitovia oikeusvaikutuksia, on SEUT 263 artiklassa tarkoitetun kumoamiskanteen kohteeksi sellaisenaan kelpaava päätös. Toisin sanoen kantajan etuihin on unionin tuomioistuimen mukaan vaikutettava ja sen oikeusasemaa on muutettava selvästi. ( 8 )
36.
On myös selvää, että jotta voitaisiin määritellä, onko toimella tällaisia oikeusvaikutuksia, tarkastelun kohteeksi on otettava tämän toimen asiasisältö eikä sen muoto. ( 9 ) Näin ollen on merkityksetöntä, että kyseisen toimen toteuttaja ei ole nimennyt sitä päätökseksi.
37.
Tämän oikeuskäytännön perusteella oikeus nostaa kumoamiskanne voidaan ulottaa toimiin, jotka eivät muodollisesti vastaa luonnehdintaa ”päätökseksi” mutta joilla on sisältönsä vuoksi sitovia oikeusvaikutuksia. Sen avulla voidaan myös välttää se, että toimielimet jäävät unionin tuomioistuinten valvonnan ulkopuolelle pelkästään sen vuoksi, että ne ovat jättäneet noudattamatta muotovaatimuksia, joita ovat esimerkiksi toimen nimi, sen perustelut tai maininta sen oikeusperustan muodostavista säännöksistä.
38.
Sitovilla oikeusvaikutuksilla on erityisen suuri merkitys silloin, kun on arvioitava sellaisen toimen kannekelpoisuutta, joka sisältyy useita vaiheita käsittävään hallinnolliseen menettelyyn, kuten väitteen tutkimista SMHV:ssä koskevaan menettelyyn. Tässä yhteydessä SMHV toteuttaa useita toimia, joilla se päättää menettelyn järjestämiseen liittyvistä toimista ja tämän lisäksi myös arvioi lopullisesti, onko vaatimus hyväksyttävä. Kaikilla näillä toimilla ei kuitenkaan ole oikeusvaikutuksia menettelyn asianosaisiin nähden.
39.
Unionin tuomioistuin luokittelee nämä toimet siis eri ryhmiin.
40.
Ensimmäiseen ryhmään kuuluvat toimet, joilla kyseinen toimielin vahvistaa lopullisesti kantansa menettelyn päätteeksi. Ne ovat kannekelpoisia toimia siltä osin kuin niillä on sitovia oikeusvaikutuksia eikä niitä ole seurannut mikään toinen toimi, joka voisi olla kumoamiskanteen kohteena. Tämä koskee päätöstä, jolla SMHV toteaa yrityksen väitteen perustelluksi ja epää näin ollen yhteisön tavaramerkiksi rekisteröimisen.
41.
Toiseen ryhmään kuuluvat menettelyn kuluessa toteutetut toimet, joilla valmistellaan lopullista päätöstä.
42.
Yhtäältä on toimenpiteitä, jotka siitä huolimatta, että ne on toteutettu valmistelevan menettelyn yhteydessä, päättävät päämenettelyyn nähden erillisen menettelyvaiheen ja joilla on oikeusvaikutuksia. ( 10 )
43.
Lukuisia esimerkkejä löytyy SEUT 101 ja SEUT 102 artiklan täytäntöönpanomenettelyjen yhteydestä. Nämä menettelyt järjestetään useissa peräkkäisissä vaiheissa, kuten alustavassa tutkintavaiheessa, kontradiktorisessa tutkintavaiheessa ja sitten kuulemisvaiheessa. Yhdistetyissä asioissa Hoechst vastaan komissio ( 11 ) ja asiassa Orkem vastaan komissio ( 12 ) annetuissa tuomioissa on katsottu, että päätökset, joilla Euroopan komissio pyytää tietoja yrityksiltä tai suorittaa tutkimuksia paikan päällä, ovat kannekelpoisia toimia.
44.
Vastaavasti unionin tuomioistuin on katsonut, että päätös, jolla komissio aloittaa alustavan arviointinsa perusteella muodollisen tutkintamenettelyn, on kannekelpoinen toimi. ( 13 ) Sen mukaan tällaisella päätöksellä on oikeusvaikutuksia kyseessä olevaan jäsenvaltioon ja kyseessä oleviin yrityksiin nähden, sillä komissio voi määrätä toimenpiteen keskeyttämisestä. Unionin tuomioistuimen mukaan nämä vaikutukset ovat itsenäisiä suhteessa lopulliseen päätökseen, eivätkä ne ole korjattavissa lopullisesta päätöksestä nostettavan kanteen perusteella, minkä vuoksi kantajat eivät saa riittävää oikeussuojaa. ( 14 )
45.
Toisaalta on olemassa ”puhtaasti” ( 15 ) tai ”pelkästään” ( 16 ) valmistelevia toimenpiteitä. Nämä toimenpiteet muodostavat vain yhden niistä vaiheista, joiden avulla toimielin voi tehdä lopullisen päätöksensä. Niillä ei ole lainkaan oikeusvaikutuksia, eivätkä ne ole oikeuskäytännön mukaan kannekelpoisia toimia. Tässä suhteessa unionin tuomioistuin katsoo, että tällaisiin toimenpiteisiin mahdollisesti liittyviin lainvastaisuuksiin voidaan vedota sellaisen kanteen tueksi, joka on nostettu tällaisen valmistelevan toimenpiteen perusteella toteutetusta lopullisesta päätöksestä. ( 17 ) Kilpailuoikeudessa tämä pätee toimeen, jolla komissio antaa tiedoksi väitteensä yrityksiä vastaan.
46.
Tukeutumalla kyseiseen oikeuskäytäntöön saadaan selville unionin tuomioistuimen toimia tällä alalla ohjaavat pakottavat vaatimukset.
47.
Kuten edellä on todettu, unionin tuomioistuin pyrkii takaamaan tehokkaan oikeussuojan yksityisille oikeussubjekteille unionin oikeuden perusteella kuuluvien oikeuksien osalta. Asiassa Athinaïki Techniki vastaan komissio annetussa tuomiossa ( 18 ) katsottiin, että koska Euroopan unioni on oikeusyhteisö, kanteisiin sovellettavia menettelysääntöjä on tulkittava siten, että näillä säännöillä voidaan myötävaikuttaa tämän tavoitteen täytäntöönpanoon. ( 19 ) Tästä syystä valmistelevista toimista, joilla voi olla oikeusvaikutuksia ja jotka muodostavat päätöksen pääasian kannalta liitännäiselle menettelylle, on voitava nostaa kumoamiskanne.
48.
Unionin tuomioistuin pyrkii kuitenkin myös välttämään sen, että valmistelevista toimista nostettujen kanteiden määrä moninkertaistuisi, mikä voisi halvaannuttaa toimielinten toiminnan.
49.
Riidanalainen toimi on luonnehdittava tämän oikeuskäytännön valossa. Onko kyseistä toimea pidettävä – kuten unionin yleinen tuomioistuin väittää valituksenalaisessa tuomiossa – pelkkänä väitemenettelyn järjestämiseen liittyvänä toimena, josta ei siis voida nostaa kannetta, vai onko kyse päätöksestä, kuten valittaja katsoo?
50.
Kysymykseen vastaamiseksi on tutkittava 20.5.2008 päivätyn kirjeen asiasisältöä ja siihen sovellettavia menettelysääntöjä.
b) Riidanalaisen toimen asiasisältö ja siihen sovellettavat menettelysäännöt
51.
Kuten valituksenalaisen tuomion 9 kohdassa esitetyistä tosiseikoista ja unionin yleisen tuomioistuimen kyseisen tuomion 91, 92 ja 95 kohtaan sisältyvistä toteamuksista ilmenee, yhtäältä 20.5.2008 päivätyssä kirjeessä valittajalle ilmoitetaan, että sen väitteen ”on todettu täyttävän tutkittavaksi ottamisen edellytykset siltä osin kuin se perustuu aikaisempaan rekisteröimättömään tavaramerkkiin Redtube” ja että jos väite perustuu muihin aikaisempiin oikeuksiin, näiden muiden oikeuksien tutkittavaksi ottamista ei ole vielä käsitelty. Toisaalta siinä ilmoitetaan valittajalle ja RT Mediasolutionsille sovittelumenettelyn kestosta, kontradiktorisen vaiheen aloittamisen määräajasta ja lopuksi määräajoista, joiden kuluessa valittaja saattoi tukea väitettään ja RT Mediasolutions vastata siihen.
52.
On selvää, että kyseisen kirjeen toinen osa on pelkkä osapuolille tarkoitettu ilmoitus, jolla ei ole päätöksen luonnetta, koska SMHV ilmoittaa osapuolille täytäntöönpanoasetuksen 18 säännön 1 kohdan mukaan väitemenettelyn kulkuun sovellettavista määräajoista.
53.
Mainittua kirjettä ei kuitenkaan voida tulkita siten, että siinä vain ilmoitetaan osapuolille väitemenettelyn aloittamisesta ja siihen liittyvistä määräajoista. On näet otettava huomioon 20.5.2008 päivätyn kirjeen ensimmäinen osa, jossa SMHV toteaa valittajalle, että tämän väitteen ”on todettu täyttävän tutkittavaksi ottamisen edellytykset” siltä osin kuin se perustuu aikaisempaan rekisteröimättömään tavaramerkkiin Redtube.
54.
Valittajan mielestä tämä osa merkitsee sinällään päätöstä, koska SMHV teki väitteen tutkittavaksi ottamisesta sellaisen lopullisen arvioinnin, jolla voi olla sitovia oikeusvaikutuksia. On totta, että verbin ”toteaa” käyttö osoittaa, että SMHV on tosiasiassa ottanut kantaa vaatimuksen tutkittavaksi ottamiseen.
55.
Tämä ei kuitenkaan mielestäni ole riittävää, jotta riidanalaisen toimen voitaisiin katsoa olevan luonteeltaan päätös.
56.
Väitemenettely muodostuu kahdesta vaiheesta, jotka on erotettava toisistaan. Yhtäältä on olemassa täytäntöönpanoasetuksen 17 säännössä tarkoitettu väitteen tutkittavaksi ottamisen edellytysten käsittelyvaihe ja toisaalta varsinainen tutkintavaihe, joka on otettu käyttöön asetuksen N:o 40/94 43 artiklalla ja josta säädetään täytäntöönpanoasetuksen 18–20 säännössä.
57.
Väitteen tutkittavaksi ottamisen edellytysten käsittelyvaihe on luonteeltaan alustava. SMHV:n on sen nojalla voitava arvioida väitteen tutkittavaksi ottamista täytäntöönpanoasetuksen 15 ja 16 säännössä nimenomaisesti säädettyjen edellytysten kannalta. SMVH:n on näin ollen varmistuttava siitä, että kyseisen asetuksen 15 säännön 2 kohdan a–c alakohdassa ja 16 artiklan 1 kohdassa vahvistetut ehdottomat edellytykset ovat täyttyneet eli yhtäältä, että väiteilmoituksessa on todella yksilöity riitautettu yhteisön tavaramerkkiä koskeva hakemus, aikaisempi tavaramerkki ja selvitys väitteen perusteista, ja toisaalta, että väite on käännetty. SMHV:n on myös varmistuttava siitä, että täytäntöönpanoasetuksen 15 säännön 2 kohdan d–h alakohdassa säädetyt suhteelliset edellytykset ovat täyttyneet eli että väiteilmoituksessa on aikaisemman tavaramerkin kuvaus ja siinä on yksilöity kyseessä olevat tavarat ja palvelut sekä väitteentekijä tai hänen edustajansa.
58.
Jos kyseiset edellytykset eivät täyty, SMHV:n on jätettävä väite tutkimatta tekemällä päätös, jolla se siis päättää väitemenettelyn. Unionin lainsäätäjä on siis ainoastaan tässä tilanteessa asettanut SMHV:lle velvollisuuden tehdä päätös, josta voidaan nostaa kanne asetuksen N:o 40/94 57 artiklan mukaisesti.
59.
Jos sitä vastoin kaikki edellytykset täyttyvät, SMHV toteaa väitteen tutkittavaksi ottamisen edellytysten täyttyvän toimella, jota unionin lainsäätäjä ei tosiasiassa ole määritellyt.
60.
Tässä tilanteessa kyseinen toimi johtaa täytäntöönpanoasetuksen 18 säännön 1 kohdan ensimmäisen virkkeen mukaan väitteen varsinaisen tutkintamenettelyn aloittamiseen. ( 20 ) Kyseisen menettelyn perusteella SMHV:n on tarkoitus saada täydelliset tiedot kaikista väitteen tueksi esitetyistä seikoista ja ratkaista siihen liittyvät asiakysymykset. Väitteentekijän on siten vasta tässä menettelyn vaiheessa esitettävä seikat, todisteet ja perustelut väitteensä tueksi täytäntöönpanoasetuksen 19 säännön mukaisesti, ja SMVH tutkii tältä pohjalta väitteen asiasisällön arvioimalla, voiko haetun tavaramerkin rekisteröiminen loukata väitteentekijän saavutettuja oikeuksia. Vasta kyseisen tutkinnan jälkeen SMHV tekee lopullisen päätöksen, jolla se voi joko hylätä väitteen kokonaan tai osittain tai todeta sen perustelluksi ja evätä näin ollen kokonaan tai osittain yhteisön tavaramerkiksi rekisteröimistä koskevan hakemuksen. Asetuksen N:o 40/94 57 artiklan mukaan kyseisestä päätöksestä voidaan nostaa kumoamiskanne.
61.
On todettava, että toimi, jolla SMHV ottaa väitteen tutkittavaksi, ei siis ole toimi, jolla tehdään SMHV:n lopullinen päätös väitemenettelyssä, vaan valmisteleva menettelytoimi, joka toteutetaan – siltä osin kuin sillä aloitetaan väitteen asiasisältöä koskeva tutkintamenettely – lopullisen päätöksen vaiheittaisen valmistelemisen alussa.
62.
Kyseisellä toimella ei mielestäni ole myöskään mitään sitovaa oikeusvaikutusta. Sen perusteella on mahdollista aloittaa osapuolten välinen sovitteluvaihe ja, jos sovintoratkaisuun ei päästä, ryhtyä näkemystenvaihtoon väitteeseen liittyvistä asiakysymyksistä. Väitteentekijälle asetetaan varsinaisen väitemenettelyn aloittamisen myötä yksi ainoa velvollisuus – jos se haluaa, että sen toimenpiteet tuottavat tulosta – eli velvollisuus toimittaa kaikki todisteet ja esittää kaikki sen väitettä tukevat seikat ja perustelut.
63.
En siis voi katsoa, että riidanalainen toimi vaikuttaa valittajan etuihin tai muuttaa sen oikeusasemaan. Valittajan oikeusasema ei ole rinnastettavissa sellaisen jäsenvaltion oikeusasemaan, jonka on sen vuoksi, että komissio aloittaa tukea, jonka täytäntöönpano on jo aloitettu, koskevan muodollisen tutkintamenettelyn, keskeytettävä tuen maksaminen, tai sellaisen henkilön oikeusasemaan, jonka omaisuuden osalta vireille pannut täytäntöönpanomenettelyt keskeytetään automaattisesti sen vuoksi, että hänen velkajärjestelyhakemuksensa otetaan tutkittavaksi. Tässä tapauksessa riidanalaisen toimen vaikutukset eivät ylitä menettelytoimelle ominaisia vaikutuksia eikä niillä vaikuteta valittajan menettelyllistä prosessuaalista asemaa ( 21 ) lukuun ottamatta hänen ja laajemmin menettelyn osapuolten oikeusasemaan.
64.
Tässä yhteydessä on huomautettava, ettei valittajalla ole mitään intressiä nostaa kannetta toimesta, jolla SMHV toteaa sen väitteen täyttävän tutkittavaksi ottamisen edellytykset.
65.
Edellä esitettyjen seikkojen perusteella katson, että toimi, jolla SMHV totesi valittajan väitteen täyttävän tutkittavaksi ottamisen edellytykset, on valmisteleva toimenpide, jolla ei ole sitovia oikeusvaikutuksia valittajaan nähden.
66.
Tämän perusteella olen sitä mieltä, ettei unionin yleinen tuomioistuin ole tehnyt oikeudellista virhettä todetessaan valituksenalaisen tuomion 102 kohdassa, että 20.5.2008 päivätty kirje ei ole päätös, ( 22 ) ja ehdotan, että unionin tuomioistuin hylkää tämän ensimmäisen väitteen perusteettomana.
2. Toinen väite, joka koskee tehokasta oikeussuojaa ja oikeusvarmuutta koskevien periaatteiden loukkaamista
67.
Valittaja moittii toisella väitteellään unionin yleistä tuomioistuinta siitä, että tämä on loukannut sen oikeutta tehokkaaseen oikeussuojaan katsomalla, ettei riidanalainen toimi ole luonteeltaan päätös. Valittaja väittää myös, että unionin yleinen tuomioistuin on loukannut oikeusvarmuuden periaatetta, koska valittaja saattoi oikeutetusti olettaa yhtäältä, että SMHV on ratkaissut sen väitteen tutkittavaksi ottamisen lopullisesti ja että se aloittaa väitemenettelyn, ja toisaalta, että SMHV noudattaa asetuksen N:o 40/94 77 a artiklassa säädettyjä vaatimuksia.
a) Tehokkaan oikeussuojan periaatteen loukkaaminen
68.
Oikeus tehokkaaseen oikeussuojaan on unionin oikeuden yleinen periaate, joka on – haluan huomauttaa – vahvistettu myös ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi tehdyn Euroopan yleissopimuksen ( 23 ) 6 ja 13 artiklassa sekä Euroopan unionin perusoikeuskirjan 47 artiklan ensimmäisessä kohdassa. ( 24 ) Kyseinen periaate edellyttää, että jokaisella, jonka oikeuksia on loukattu, on käytettävissään tehokas oikeussuojakeino tuomioistuimessa.
69.
Tässä tapauksessa en ole sitä mieltä, että unionin yleinen tuomioistuin olisi loukannut mainittua periaatetta todetessaan, ettei riidanalainen toimi ole päätös. Muistutan yhtäältä, että kyseisellä toimella ei luoda mitään oikeutta valittajan hyväksi eikä se vaikuta siis sen oikeusasemaan. Valittajalla ei lisäksi ole, kuten olen todennut, mitään intressiä saattaa asiaa vireille tuomioistuimessa vaatiakseen riidanalaisen toimen kumoamista, koska kyseisen toimen tarkoituksena on todeta, että valittajan itsensä esittämä väite otetaan tutkittavaksi. Toisaalta on selvää, ettei valittajalta ole otettu pois mahdollisuutta vedota oikeuksiinsa ja kannella mahdollisista sääntöjenvastaisuuksista, joita nyt käsiteltävään menettelyyn liittyy, koska se on voinut nostaa kumoamiskanteen 22.1.2009 tehdystä päätöksestä, jolla SMHV totesi sen väitteen jääneen tekemättä.
70.
Kyseinen väite on siis mielestäni hylättävä.
b) Oikeusvarmuuden periaatteen loukkaaminen
71.
Sen 2.10.2008 päivätyn kirjeen sisällöstä, jonka otsikko on ”Korjaus”, ilmenee, että SMHV on peruuttanut riidanalaisen toimen toteamalla, että toimi oli lähetetty erehdyksessä ja että sitä oli pidettävä tarkoituksettomana. On selvää – minkä SMHV on lisäksi myöntänyt suullisessa käsittelyssä –, että kyseiseen toimeen liittyi todellisuudessa arviointivirhe, joka rasitti väitteen tutkittavaksi ottamisen edellytysten tutkintaa ja johti virheellisesti väitemenettelyn aloittamiseen. Tapaa, jolla mainittu toimi peruutettiin, kuten myös aikaa, jonka kuluessa SMHV ryhtyi toimiin, voidaan mielestäni arvostella hyvinkin paljon, ja se tuo tietysti esiin kysymyksiä, jotka koskevat oikeusvarmuutta ja luottamuksensuojaa koskevien periaatteiden noudattamista.
72.
On kuitenkin selvää, että SMHV:llä on oikeus peruuttaa toimi, jota se pitää virheellisenä. ( 25 ) Tämä toimivalta perustuu laillisuusperiaatteeseen, jonka mukaan lainvastaisuutta ei pidä jättää voimaan ja joka antaa hallintoelimelle mahdollisuuden saattaa aiheettomasti häiriötilassa oleva oikeusjärjestelmä ennalleen virheellisen toimen poistamisen avulla. Sen avulla voidaan myös välttää oikeudenkäyntien vireille paneminen, ja sillä varmistetaan luonnollisesti omalta osaltaan hyvä hallintotapa.
73.
Vakiintuneesta oikeuskäytännöstä ilmenee, että lainvastaisen toimen peruuttamiseen on sovellettava erittäin tiukkoja edellytyksiä, koska laillisuusperiaate on sovitettava yhteen oikeusvarmuuden periaatteen kanssa, ja tässä yhteydessä on suojattava toimen sellaisen adressaatin perusteltua luottamusta, joka on voinut luottaa toimen lainmukaisuuteen. ( 26 ) Oikeusvarmuuden periaatteen, joka on unionin oikeuden yleinen periaate, ( 27 ) tarkoituksena on näet taata niiden tilanteiden ja oikeudellisten suhteiden ennakoitavuus, joihin unionin oikeutta sovelletaan, ( 28 ) ja se edellyttää, että unionin toimielimet kunnioittavat toteuttamiensa toimien koskemattomuutta. Lainvastaista toimea peruutettaessa unionin tuomioistuin siis edellyttää, että kyseinen toimielin noudattaa toimivaltasääntöjä ja niihin liittyviä menettelysääntöjä, toimii kohtuullisessa ajassa ja ottaa huomioon toimenpiteen, johon asianomainen on mahdollisesti voinut perustaa luottamuksensa toimen laillisuuteen.
74.
Unionin lainsäätäjä on asetuksen N:o 40/94 yhteydessä säätänyt siten kyseisen asetuksen 77 a artiklassa erityisestä menettelystä, jonka nojalla SMHV voi peruuttaa päätöksen, joka sisältää ilmeisen SMHV:n syyksi katsottavan menettelyvirheen. Kyseisen artiklan 2 kohdan mukaan SMHV:n on siis peruutettava tällainen päätös kuuden kuukauden kuluessa päivästä, jona päätös on tehty, sen jälkeen kun menettelyn osapuolia on kuultu. Kyseisessä menettelyssä lainvastainen päätös peruutetaan oikeusvarmuuden takaavassa määräajassa, ja siinä tunnustetaan kaikille menettelyn osapuolille oikeus tulla kuulluksi.
75.
Asianomaiselle tässä yhteydessä myönnetyt takeet tunnustetaan kuitenkin ainoastaan siltä osin kuin kyseisellä toimella perustetaan oikeus ja se vaikuttaa asianomaisen oikeudelliseen ja aineelliseen asemaan.
76.
Edellä on kuitenkin todettu, että koska riidanalainen toimi on lopullista päätöstä valmisteleva menettelytoimi, sillä ei voi olla oikeusvaikutuksia valittajaan nähden eikä se ole sellaisenaan päätös. Valittaja ei näin ollen voi mielestäni vedota oikeusvarmuuden periaatteeseen riidanalaisen toimen peruuttamisen osalta.
77.
Kyseisten seikkojen perusteella katson, että myös valittajan esittämä toinen väite on hylättävä.
78.
Unionin tuomioistuimen on siis mielestäni todettava, että valittajan esittämän ainoan valitusperusteen ensimmäinen osa on perusteeton.
B Toinen osa, joka perustuu ilmoituksen käsitteen virheelliseen tulkintaan
79.
Valittaja arvostelee unionin yleistä tuomioistuinta ainoan valitusperusteensa toisessa osassa siitä, että se on valituksenalaisen tuomion 114 kohdassa nojautunut päättelyssään siihen, että täytäntöönpanoasetuksen 17 säännön 5 kohdassa mainitaan päätös [suomeksi ”ilmoitetaan”] siinä tapauksessa, että väiteilmoituksen katsotaan jääneen tekemättä, ja että kyseisen asetuksen 18 säännön 1 kohdassa käytetään ilmaisua ”ilmoitus”. Mainitun asetuksen 62 säännön 1 kohdasta ilmenee kuitenkin, että myös ilmoitus voi sisältää päätöksen. ( 29 )
80.
SMHV kiistää tämän väitteen.
81.
Katson SMHV:n tavoin, että tämä väite on perusteeton.
82.
Valittaja ei näet yhtäältä voi moittia unionin yleistä tuomioistuinta siitä, että se on viitannut sovellettavan lainsäädännön sanamuotoon perustellakseen riidanalaisen toimen oikeudellista luonnetta koskevaa arviointiaan.
83.
Toisaalta valittaja ei ota huomioon ennen valituksenalaisen tuomion 114 kohtaa esitettyjä yksityiskohtaisia toteamuksia eikä erityisestikään kyseisen tuomion 88–102 kohdassa olevia toteamuksia, joissa unionin yleinen tuomioistuin esittää syyt, joiden vuoksi riidanalaista toimea ei voida pitää päätöksenä. Se on tässä yhteydessä täysimääräisesti ottanut huomioon sen, että nyt kyseessä olevan kaltainen ilmoitus saattoi sellaisenaan sisältää päätöksen. Unionin yleinen tuomioistuin on näet valituksenalaisen tuomion 94 kohdassa huomauttanut, ”ettei voida rajoittua pelkästään 20.5.2008 päivätyn kirjeen muodon tutkimiseen” ja että sen selvittämiseksi, muodostaako kyseinen kirje päätöksen, on unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan turvauduttava toimen asiasisältöön pikemminkin kuin sen muotoon.
84.
Näiden seikkojen perusteella ehdotan, että unionin tuomioistuin hylkää tämän toisen osan perusteettomana.
C Kolmas osa, joka perustuu perusteluvelvollisuuden noudattamatta jättämiseen
85.
Valittaja väittää ainoan valitusperusteensa kolmannessa osassa, että unionin yleinen tuomioistuin ei ole noudattanut perusteluvelvollisuuttaan, koska se ei ole vastannut riittävällä tavalla sen väitteeseen, joka koski unionin nimeävästä kansainvälisestä tavaramerkin rekisteröinnistä johtuvia konkreettisia oikeusvaikutuksia. Valittaja väitti näet ensimmäisessä oikeusasteessa, että tällaisen rekisteröinnin tapauksessa SMHV:n on ilmoitettava WIPO:lle väitteen tutkittavaksi ottamisesta, millä on konkreettisia oikeusvaikutuksia, koska kansainvälisessä tavaramerkkirekisterissä on maininta suojan väliaikaisesta epäämisestä. Unionin yleinen tuomioistuin on kuitenkin valituksenalaisen tuomion 132 kohdassa vain vastannut seuraavasti:
”– – on riittävää todeta, että käsiteltävä asia ei koske unionin nimeävää kansainvälistä rekisteröintiä vaan yhteisön tavaramerkkiä koskevaa hakemusta. Ei siis ole tarvetta ottaa kantaa SMHV:n WIPO:lle tekemän tällaisen ilmoituksen oikeudelliseen luonteeseen unionin nimeävien kansainvälisten rekisteröintihakemusten yhteydessä.”
86.
Valittaja moittii unionin yleistä tuomioistuinta siitä, ettei se ole ottanut huomioon sitä, että toimi, jolla SMHV ilmoittaa WIPO:lle väitteen tutkittavaksi ottamisesta, muodostaa päätöksen. Tehokkaan oikeussuojan ja oikeusvarmuuden periaatteet olisivat näet valittajan mukaan edellyttäneet, että myös riidanalainen toimi luonnehditaan ”päätökseksi” siltä osin kuin se on tavaramerkin hakijalle osoitettu ilmoitus.
87.
SMHV kiistää tämän väitteen huomauttamalla muun muassa, että yhteisön rekisteröintimenettelyä ja kansainvälistä rekisteröintimenettelyä ei voida verrata toisiinsa.
88.
Väitteen asiasisällön arvioimiseksi on palautettava mieliin unionin yleiselle tuomioistuimelle kuuluvan perusteluvelvollisuuden laajuus.
89.
Velvollisuus perustella tuomiot perustuu Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 36 artiklaan, jota sovelletaan saman perussäännön 53 artiklan ensimmäisen kohdan ja unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 81 artiklan nojalla unionin yleiseen tuomioistuimeen.
90.
Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan tuomion perusteluista on selkeästi ja yksiselitteisesti ilmettävä unionin yleisen tuomioistuimen päättely siten, että niille, joita päätös koskee, selviävät sen syyt ja että unionin tuomioistuin voi tutkia päätöksen laillisuuden. ( 30 ) SEUT 263 artiklaan perustuvan kanteen osalta perusteluvaatimus sisältää sen, että unionin yleinen tuomioistuin tutkii kumoamisperusteet, joihin kantaja on vedonnut, ja esittää syyt, jotka johtavat kanneperusteen hylkäämiseen tai kyseisen toimen kumoamiseen.
91.
Asiassa Connolly vastaan komissio annetussa tuomiossa on kuitenkin rajattu tätä velvollisuutta vastata kanneperusteisiin. ( 31 ) Sen mukaan tuomioon sisältyviä perusteluja on arvioitava esillä olevan tapauksen olosuhteet huomioon ottaen ( 32 ) eikä voida vaatia, että unionin yleinen tuomioistuin vastaa ”yksityiskohtaisesti kaikkiin kantajan esittämiin väitteisiin varsinkaan silloin, kun nämä väitteet eivät ole riittävän selviä ja täsmällisiä ja kun ne eivät perustu yksityiskohtaiseen näyttöön”. ( 33 )
92.
Näiden seikkojen perusteella katson, että unionin yleinen tuomioistuin on vastannut oikeudellisesti riittävällä tavalla valittajan esittämään väitteeseen. Se on selittänyt syyn, jonka vuoksi sen mielestä ei ollut tarpeen ottaa kantaa sellaisen toimen oikeudelliseen luonteeseen, jolla SMHV ilmoittaa WIPO:lle väitteen tutkittavaksi ottamisesta unionin nimeävää kansainvälistä rekisteröintiä koskevan hakemuksen yhteydessä. Selitys on tosin lyhyt, mutta se on kuitenkin riittävä, koska riidanalaisen toimen oikeudellisen luonteen ei selvästikään voida katsoa olevan samanlainen kuin sellaisen toimen, joka on toteutettu erillisessä menettelyssä ja jolla on erityisiä vaikutuksia kyseiseen toimeen, vaan sitä on arvioitava riidanalaisen toimen oman asiasisällön ja oikeusvaikutusten perusteella.
93.
Huomautan lisäksi, että valittaja on kyseisen selityksen perusteella voinut arvostella unionin yleisen tuomioistuimen arviointia ja unionin tuomioistuin voi sen perusteella myös harjoittaa valvontaansa.
94.
Olen tässä yhteydessä sitä mieltä, että valituksenalaisen tuomion 132 kohdassa esitetyt unionin yleisen tuomioistuimen perustelut eivät ole puutteelliset.
95.
Tämän vuoksi ehdotan, että unionin tuomioistuin hylkää ainoan valitusperusteen kolmannen osan perusteettomana.
96.
Edellä esitettyjen seikkojen perusteella ehdotan, että unionin tuomioistuin toteaa valittajan esittämän ainoan valitusperusteen, joka koskee asetuksen N:o 40/94 77 a artiklan 1 ja 2 kohdan virheellistä soveltamista, perusteettomaksi ja siis myös hylkää sen valituksen.
VI Ratkaisuehdotus
97.
Edellä esitetyn perusteella ehdotan, että unionin tuomioistuin ratkaisee asian seuraavasti:
1)
Valitus hylätään.
2)
Jager & Polacek GmbH velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
( 1 ) Alkuperäinen kieli: ranska.
( 2 ) Asia T-488/09 (Kok., s. II-135*), jäljempänä valituksenalainen tuomio.
( 3 ) Yhteisön tavaramerkistä 20.12.1993 annettu neuvoston asetus (EYVL 1994, L 11, s. 1), sellaisena kuin se on muutettuna 18.12.2006 annetulla neuvoston asetuksella (EY) N:o 1891/2006 (EYVL L 386, s. 14; jäljempänä asetus N:o 40/94). Asetus N:o 40/94 kumottiin ja korvattiin yhteisön tavaramerkistä 26.2.2009 annetulla neuvoston asetuksella (EY) N:o 207/2009 (EUVL L 78, s. 1), joka tuli voimaan 13.4.2009. Kun otetaan huomioon tosiseikkojen tapahtuma-aika, käsiteltävänä olevaan oikeusriitaan sovelletaan kuitenkin edelleen asetusta N:o 40/94.
( 4 ) Asetuksen N:o 40/94 täytäntöönpanosta 13.12.1995 annettu komission asetus (EYVL L 303, s. 1), sellaisena kuin se on muutettuna 29.6.2005 annetulla komission asetuksella (EY) N:o 1041/2005 (EUVL L 172, s. 4; jäljempänä täytäntöönpanoasetus).
( 5 ) Ks. väitemenettelyä koskevien ohjeiden, joihin on mahdollista tutustua SMHV:n internetsivustolla, 1 osa: menettelyyn liittyvät kysymykset ja erityisesti A.V:n 1 ja 2 kohta.
( 6 ) Viittaan täydellisen esityksen saamiseksi asian taustasta valituksenalaisen tuomion 1–20 kohtaan.
( 7 ) Jäljempänä RT Mediasolutions.
( 8 ) Asia 133/79, Sucrimex ja Westzucker v. komissio, tuomio 27.3.1980 (Kok., s. 1299, 15 kohta) ja asia 60/81, IBM v. komissio, tuomio 11.11.1981 (Kok., s. 2639, Kok. Ep. VI, s. 231, 9 kohta). Ks. myös asia C-322/09 P, NDSHT v. komissio, tuomio 18.11.2010 (Kok., s. I-11911, 45 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
( 9 ) Asia C-147/96, Alankomaat v. komissio, tuomio 22.6.2000 (Kok., s. I-4723, 27 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
( 10 ) Em. asia IBM v. komissio, tuomion 11 kohta.
( 11 ) Yhdistetyt asiat 46/87 ja 227/88, tuomio 21.9.1989 (Kok., s. 2859, Kok. Ep. X, s. 145).
( 12 ) Asia 374/87, tuomio 18.10.1989 (Kok., s. I-3283, Kok. Ep. X, s. 231).
( 13 ) Asia C-400/99, Italia v. komissio, tuomio 9.10.2001 (Kok., s. I-7303).
( 14 ) Ibid., tuomion 59, 60, 62 ja 63 kohta.
( 15 ) Em. asia IBM v. komissio, tuomion 12 kohta.
( 16 ) Em. asia Italia v. komissio, tuomion 63 kohta.
( 17 ) Em. asia IBM v. komissio, tuomion 12 kohta.
( 18 ) Asia C-521/06 P, tuomio 17.7.2008 (Kok., s. I-5829).
( 19 ) Tuomion 45 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen.
( 20 ) On myös huomautettava, että asetuksen N:o 40/94 43 artiklan 4 kohdan mukaan SMHV voi tässä vaiheessa ehdottaa osapuolille, että ne tekevät sovinnon, ja asettaa tältä osin määräajan, jota ennen varsinaista tutkintavaihetta ei mahdollisesti aloiteta. Jos se katsoo, ettei sovinto ole tarkoituksenmukaista, tai jos osapuolet eivät pääse sovintoon, väitteen asiasisältöä koskeva tutkintavaihe aloitetaan.
( 21 ) Ks. tästä unionin yleisen tuomioistuimen valituksenalaisen tuomion 128 ja 129 kohdassa esittämät yksityiskohtaiset toteamukset.
( 22 ) Esitän sitä vastoin joitakin varauksia, jos se luonnehtii riidanalaisen toimen pelkäksi ”prosessinjohtotoimeksi”. Tästä seikasta ei kuitenkaan ole vaihdettu näkemyksiä ja, jos kyseinen luonnehdinta on mahdollisesti virheellinen, siitä ei olisi mitään seurausta oikeusriidan ratkaisemisen kannalta.
( 23 ) Yleissopimus allekirjoitettiin Roomassa 4.11.1950.
( 24 ) Ks. mm. asia C-432/05, Unibet, tuomio 13.3.2007 (Kok., s. I-2271, 37 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
( 25 ) Asia C-508/03, komissio v. Yhdistynyt kuningaskunta, tuomio 4.5.2006 (Kok., s. I-3969, 68 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
( 26 ) Asia C-90/95 P, de Compte v. parlamentti, tuomio 17.4.1997 (Kok., s. I-1999, 35 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen) ja asia T-251/00, Lagardère ja Canal+ v. komissio, tuomio 20.11.2002 (Kok., s. II-4825, 140 kohta).
( 27 ) Asia 13/61, de Geus, tuomio 6.4.1962 (Kok., s. 89, Kok. Ep. I, s. 121).
( 28 ) Ks. vastaavasti asia 325/85, Irlanti v. komissio, tuomio 15.12.1987 (Kok., s. 5041, 18 kohta) ja asia C-107/97, Rombi ja Arkopharma, tuomio 18.5.2000 (Kok., s. I-3367, 66 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
( 29 ) Tässä säännöksessä säädetään seuraavaa:
”Päätökset, joihin liittyy määräaika muutoksenhakua varten, kutsut ja muut asiakirjat [SMHV:n] pääjohtajan päätöksen mukaan annetaan tiedoksi vastaanottotodistuksella varustetulla kirjatulla kirjeellä. Kaikki muut tiedoksiannot lähetetään tavallisessa postissa.”
( 30 ) Asia C-280/08 P, Deutsche Telekom v. komissio, tuomio 14.10.2010 (Kok., s. I-9555, 136 kohta). Ks. myös asia C-259/96 P, neuvosto v. de Nil ja Impens, tuomio 14.5.1998 (Kok., s. I-2915, 32–34 kohta); asia C-449/98 P, IECC v. komissio, tuomio 17.5.2001 (Kok., s. I-3875, 70 kohta); asia C-149/95 P(R), komissio v. Atlantic Container Line ym., määräys 19.7.1995 (Kok., s. I-2165, 58 kohta); asia C-268/96 P(R), SCK ja FNK v. komissio, määräys 14.10.1996 (Kok., s. I-4971, 52 kohta) ja asia C-159/98 P(R), Antilles néerlandaises v. neuvosto, määräys 25.6.1998 (Kok., s. I-4147, 70 kohta).
( 31 ) Asia C-274/99 P, tuomio 6.3.2001 (Kok., s. I-1611).
( 32 ) Tuomion 120 kohta.
( 33 ) Tuomion 121 kohta. Ks. myös asia C-197/99 P, Belgia v. komissio, tuomio 11.9.2003 (Kok., s. I-8461, 81 kohta).
Full & Egal Universal Law Academy