JULKISASIAMIEHEN RATKAISUEHDOTUS JULIANE KOKOTT
7 päivänä helmikuuta 2013 ( 1 )
Asia C‑546/11
Dansk Jurist- og Økonomforbund, Erik Toftgaardin valtuuttamana,
vastaan
Indenrigs- og Sundhedsministeriet
(Ennakkoratkaisupyyntö – Højesteret (Tanska))
”Yhdenvertainen kohtelu työssä ja ammatissa — Direktiivi 2000/78/EY — Ikään perustuvan syrjinnän kielto — Kansallinen säännös, jonka mukaan palkanmaksu virkamiehelle jatkuu viran lakkauttamisen jälkeen kolmen vuoden ajan, jos virkamies ei ole täyttänyt 65:tä vuotta — Direktiivin 6 artiklan 2 kohdan mukainen poikkeus — Ammatilliset sosiaaliturvajärjestelmät — Poikkeuksen ulottuvuus — Erilaisen kohtelun oikeuttaminen direktiivin 6 artiklan 1 kohdan mukaisesti”
I Johdanto
1.
Tanskassa virkamiehet, jotka on erotettu virastaan viran lakkauttamisen vuoksi, saavat alkuperäistä palkkaansa vielä kolmen vuoden ajan. Virkamiehillä, jotka ovat täyttäneet 65 vuotta – ja joilla on siten oikeus muttei velvollisuutta jäädä eläkkeelle –, ei kuitenkaan ole oikeutta tähän lakkautuspalkkaan. Käsiteltävänä olevassa oikeusriidassa on kyse siitä, onko tätä rajoitusta pidettävä yhdenvertaista kohtelua työssä ja ammatissa koskevista yleisistä puitteista 27.11.2000 annetun neuvoston direktiivin 2000/78/EY ( 2 ) vastaisena ikäsyrjintänä.
2.
Näin ollen unionin tuomioistuimen on ensimmäistä kertaa ratkaistava kysymys syrjintäkiellosta 6 artiklan 2 kohdassa säädetyn, ammatillisia sosiaaliturvajärjestelmiä koskevan poikkeuksen ulottuvuudesta. ( 3 )
II Asiaa koskevat oikeussäännöt
A Unionin oikeus
3.
Direktiivin 2000/78 soveltamisala vahvistetaan sen 3 artiklassa seuraavasti:
”1. Yhteisölle annetun toimivallan puitteissa tätä direktiiviä sovelletaan kaikkiin henkilöihin sekä julkisella että yksityisellä sektorilla, julkisyhteisöt mukaan lukien, kun kyseessä on:
– –
c)
työolot ja -ehdot, myös irtisanominen ja palkka;
– –
3. Tätä direktiiviä ei sovelleta julkisista tai niihin rinnastettavista järjestelmistä, kuten julkisista sosiaaliturvajärjestelmistä tai sosiaalisen suojelun järjestelmistä, suoritettuihin maksuihin.
– –”
4.
Direktiivin 2000/78 6 artiklassa, jossa sääntelyn kohteena on ”oikeutettu ikään perustuva erilainen kohtelu”, säädetään seuraavaa:
”1. Sen estämättä, mitä 2 artiklan 2 kohdassa säädetään, jäsenvaltiot voivat säätää, että ikään perustuvaa erilaista kohtelua ei pidetä syrjintänä, jos [se] on kansallisen lainsäädännön puitteissa objektiivisesti ja asianmukaisesti perusteltu – – erityisesti työllisyyspoliitti[sella], työmarkkinoita tai ammatillista koulutusta koskeva[lla] oikeutet[ulla] tavoit[teella], ja jos tämän tavoitteen toteuttamiskeinot ovat asianmukaiset ja tarpeen.
Tällaista erilaista kohtelua voi olla erityisesti:
a)
erityisten työhönpääsyä ja ammatillista koulutusta koskevien ehtojen sekä työehtojen, myös irtisanomis- ja palkkaehtojen, käyttöön ottaminen nuorille ja ikääntyville työntekijöille sekä työntekijöille, joilla on huollettavia, heidän työelämään pääsynsä tukemiseksi tai heidän suojelunsa varmistamiseksi,
b)
ikään, ammatilliseen kokemukseen tai palveluajan pituuteen liittyvien vähimmäisehtojen asettaminen työhönpääsylle tai tiettyjen työhön liittyvien etujen saaminen,
– –
2. Sen estämättä, mitä 2 artiklan 2 kohdassa säädetään, jäsenvaltiot voivat säätää, että ikään perustuvana syrjintänä ei pidetä eri ikärajojen vahvistamista ammatillisten sosiaaliturvajärjestelmien eläke- tai työkyvyttömyysetuuksi[in pääsyn tai niiden] saamisen edellytykseksi myöskään siinä tapauksessa, että näissä järjestelmissä eri työntekijöille tai työntekijäryhmille vahvistetaan eri ikärajoja, eikä ikäkriteerien käyttämistä näitä järjestelmiä koskevissa vakuutusmatemaattisissa laskelmissa, edellyttäen, että tästä ei aiheudu sukupuoleen perustuvaa syrjintää.”
B Kansallinen oikeus
5.
Direktiivi 2000/78 saatettiin Tanskan oikeusjärjestyksen osaksi syrjinnän kieltämisestä työmarkkinoilla ym. annetulla lailla (lov om forbud mod forskelsbehandling på arbejdsmarkedet m.v.) ( 4 ) Lain 6a §:llä pannaan täytäntöön direktiivin 2000/78 6 artiklan 2 kohta. Pykälässä sallitaan ammatillisiin sosiaaliturvajärjestelmiin liittymistä ( 5 ) koskevien ikärajojen vahvistaminen sekä iän käyttäminen vakuutusmatemaattisten laskelmien perusteena näissä järjestelmissä.
6.
Virkamieslain (tjenestemandslov) 32 §:n 1 ja 4 momentissa, sellaisena kuin ne olivat voimassa Erik Toftgaardin virasta erottamisen ajankohtana, ( 6 ) säädettiin seuraavaa:
”Virkamies, joka erotetaan virastaan siksi, että hänen virkansa lakkautetaan hallinnon organisaation tai työmuotojen muutoksien vuoksi, säilyttää siihenastisen palkkauksensa, noudattaen kuitenkin, mitä 3–5 momentissa säädetään.
– –
Oikeutta lakkautuspalkkaan ei ole sillä,
1)
joka siirtyy toiseen virkaan tai jolle osoitetaan toinen virka, jonka hän olisi velvollinen ottamaan vastaan 12 ja 13 §:n mukaan
2)
joka on täyttänyt 65 vuotta
3)
joka on täyttänyt asianomaiselle viralle säädetyn eroamisiän tai
4)
joka virasta erottamisen ajankohtana ei sairauden tai työkyvyttömyyden vuoksi voi ottaa vastaan virkaa, jonka hän olisi velvollinen ottamaan vastaan 12 ja 13 §:n mukaan.”
7.
Lakkautuspalkan maksaa työnantajaviranomainen, ja virkamies on velvollinen olemaan työnantajaviranomaisen käytettävissä sen ajan, jolta lakkautuspalkkaa maksetaan. Jos työnantajaviranomainen osoittaa virkamiehelle sopivan viran, hänen on otettava se vastaan. Jollei virkamies noudata tätä velvollisuutta, hän menettää oikeutensa lakkautuspalkkaan.
8.
Virkamieslain 29 §:ssä säädettiin virkamiesten yleisestä velvollisuudesta siirtyä eläkkeelle 70 vuotta täytettyään, mutta se on kumottu 19.6.2008 eli Toftgaardin virkasuhteen päättymisen jälkeen.
9.
Virkamiesten eläkelain ( 7 ) mukaan virkamiesten oikeus eläkkeeseen karttuu sen ajan mukaan, jonka he ovat olleet virkasuhteessa virkamiehinä, ja siihen sisältyy myös ajanjakso, jolta heille mahdollisesti maksetaan lakkautuspalkkaa. Siinä tapauksessa, että virkamiehellä olisi lähtökohtaisesti oikeus lakkautuspalkkaan mutta sitä ei makseta, koska virkamieslaissa säädetään sen rajaamisesta koskemaan vain alle 65-vuotiaita virkamiehiä, eläkkeeseen oikeuttavaa aikaa kertyy myös siltä ajalta, jolta virkamiehelle ei maksettu lakkautuspalkkaa sen saamiselle säädetyn ikärajan vuoksi.
III Asiaa koskevat tosiseikat, ennakkoratkaisukysymykset ja asian käsittely unionin tuomioistuimessa
10.
Erik Toftgaard oli valtion paikallishallintoviranomaisen päällikkö Vejlessä. Hänet erotettiin 8.5.2006 virastaan 31.12.2006 lähtien. Hänellä oli tuosta ajankohdasta alkaen oikeus eläkkeeseen, koska hän oli jo 66-vuotias. Virasta erottamisen syynä oli hänen virkansa lakkauttaminen valtion paikallishallinnon uudelleenjärjestämisen yhteydessä. Toftgaard ilmoitti, ettei hän halunnut jäädä eläkkeelle, että hän halusi siirtyä toiseen virkaan ja että hän oli sen vuoksi valmis suostumaan palkan alenemiseen.
11.
Toftgaardin työnantaja ei myöntänyt hänelle lakkautuspalkkaa, johon viran lakkauttamisen vuoksi virastaan erotetuilla virkamiehillä kuitenkin on oikeus kolmen vuoden ajan. Työnantajaviranomainen perusteli tätä virkamieslain 32 §:llä, jonka mukaan oikeutta lakkautuspalkkaan ei ole, jos virkamies on virasta erottamisen ajankohtana jo täyttänyt 65 vuotta ja hänellä on siten oikeus virkamieseläkkeeseen ja kansaneläkkeeseen. Toftgaardilla oli oikeus muttei velvollisuutta jäädä eläkkeelle 65 vuotta täytettyään.
12.
Toftgaard katsoo lakkautuspalkan epäämisen merkitsevän ikään perustuvaa syrjintää. Sen vuoksi hän on Dansk Jurist- og Økonomforbundin ( 8 ) edustamana nostanut työnantajaansa Indenrigs- og Socialministerietiä ( 9 ) vastaan kanteen Østre Landsretissä. ( 10 ) Kanteen hylkäämisen jälkeen hän valitti Højesteretiin. Højesteret katsoo, että asian ratkaisemiseksi tarvitaan direktiivin 2000/78 6 artiklan 1 ja 2 kohdan tulkintaa.
13.
Højesteret päätti sen vuoksi 7.10.2011 tekemällään päätöksellä, joka saapui unionin tuomioistuimen kirjaamoon 26.10.2011, lykätä asian käsittelyä ja esittää unionin tuomioistuimelle seuraavat ennakkoratkaisukysymykset:
”1)
Onko direktiivin 2000/78 6 artiklan 2 kohtaa tulkittava siten, että jäsenvaltioiden oikeus säätää, että eri ikärajojen vahvistamista ammatillisten sosiaaliturvajärjestelmien eläke- tai työkyvyttömyysetuuksiin pääsyn tai niiden saamisen edellytykseksi ei pidetä ikään perustuvana syrjintänä, koskee ainoastaan vanhuuden tai työkyvyttömyyden perusteella maksettavia etuuksia?
2)
Onko 6 artiklan 2 kohtaa tulkittava siten, että mahdollisuus eri ikärajojen säätämiseen koskee vain järjestelmään pääsyä, vai onko säännöstä tulkittava siten, että mahdollisuus eri ikärajojen säätämiseen koskee myös oikeutta järjestelmästä maksettaviin etuuksiin?
3)
Jos kysymykseen 1 vastataan kieltävästi: Voiko 6 artiklan 2 kohdassa käytetyn käsitteen ’ammatilliset sosiaaliturvajärjestelmät’ piiriin kuulua virkamieslain 32 §:n 1 momentissa säädetyn lakkautuspalkan (rådighetsløn) kaltainen järjestelmä, jonka mukaan viran lakkauttamisen vuoksi erotettu virkamies nauttii erityistä suojaa siten, että hän säilyttää oikeuden siihenastiseen palkkaansa kolmen vuoden ajan ja hänelle kertyy tältä ajalta edelleen eläkkeeseen oikeuttavaa aikaa ja hänen on tämän vastikkeeksi oltava käytettävissä toiseen sopivaan virkaan?
4)
Onko direktiivin 2000/78 6 artiklan 1 kohtaa tulkittava siten, ettei se ole esteenä virkamieslain 32 §:n 4 momentin 2 kohdan kaltaiselle kansalliselle säännökselle, jonka mukaan virkamiehelle, jonka virka lakkautetaan, ei makseta lakkautuspalkkaa, jos hän on täyttänyt kansaneläkkeen saamiseen oikeuttavan iän?”
14.
Asiaa unionin tuomioistuimessa käsiteltäessä ovat kirjallisia ja suullisia huomautuksia esittäneet pääasian valittajan, jota DJØF edustaa, ja Kommunernes Landsforeningin ( 11 ) lisäksi Tanskan hallitus ja Yhdistyneen kuningaskunnan hallitus sekä Euroopan komissio. Danske Regioner on esittänyt kirjalliset huomautukset yhdessä KL:n kanssa.
IV Oikeudellinen arviointi
A Ensimmäinen ennakkoratkaisukysymys
1. Direktiivin 2000/78 henkilöllinen ja asiallinen soveltamisala
15.
Ensiksi on tutkittava, kuuluuko asia direktiivin 2000/78 soveltamisalaan. Direktiiviä 2000/78 sovelletaan sen 3 artiklan 1 kohdan c alakohdan mukaan ”yhteisölle annetun toimivallan puitteissa – – kaikkiin henkilöihin sekä julkisella että yksityisellä sektorilla, julkisyhteisöt mukaan lukien, kun kyseessä on – – työolot ja -ehdot, myös irtisanominen ja palkka”.
16.
Tanskalaisen aluehallintoelimen johtavana virkamiehenä Toftgaard oli ”julkisella sektorilla” tai ”julkisyhteisössä” työskentelevä henkilö ja hän kuuluu siten direktiivin 2000/78 henkilölliseen soveltamisalaan.
17.
Direktiivin 3 artiklan 3 kohdasta luettuna yhdessä sen johdanto-osan 13 perustelukappaleen kanssa ilmenee selvästi, ettei direktiiviä sovelleta sosiaaliturvajärjestelmiin ja sosiaalisen suojelun järjestelmiin, joiden etuuksia ei rinnasteta SEUT 157 artiklassa tarkoitettuun palkkaan, ( 12 ) eikä valtion suorittamiin maksuihin, joiden tarkoituksena on työllistyminen tai työllisenä pysyminen.
18.
Direktiivin soveltaminen käsiteltävänä olevassa tapauksessa saattaisi perustua joko siihen, että lakkautuspalkkaa on pidettävä SEUT 157 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuna palkkana, tai siihen, että sen on katsottava sisältyvän irtisanomisehtojen käsitteeseen. Mielestäni ensiksi mainittu vaihtoehto on oikea.
19.
Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan SEUT 157 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun palkan käsitteeseen sisältyy mikä tahansa rahana tai luontaisetuna, heti tai myöhemmin suoritettava korvaus, jota työntekijä saa työnantajaltaan ainakin välillisesti työstä tai tehtävästä. ( 13 )
20.
Maksuvelvollisuus perustuu yksinomaan virkasuhteeseen. Lakkautuspalkkaa maksetaan kuukausittain kolmen vuoden ajan, ja sen määrä vastaa palkkaa, jota virkamiehelle maksettiin ennen hänen asettamistaan lakkautuspalkalle. ( 14 ) Tätä lakkautuspalkkaa ei tosin välittömästi makseta vastikkeeksi todellisesta työskentelystä työnantajan palveluksessa, mutta virkamiehen on silti oltava käytettävissä ja hänellä on velvollisuus ottaa milloin tahansa vastaan työnantajan hänelle tarjoama sopiva virka. Jos hän ei ota sitä vastaan, hän menettää oikeutensa lakkautuspalkkaan.
21.
Maksaminen perustuu virkasuhteeseen. Palvelussuhteen jatkumiseen viittaa myös se, että virkamiehelle kertyy eläkkeeseen oikeuttavaa aikaa edelleen siltä ajalta, jona lakkautuspalkkaa maksetaan. Tämän vuoksi lakkautuspalkka eroaa erorahasta, jonka yhteydessä työntekijän ja työnantajan välinen oikeussuhde lopullisesti päättyy ja työnantajalle maksetaan eroamisen yhteydessä kertakorvaus.
22.
Lakkautuspalkassa ei myöskään ole kyse direktiivin johdanto-osan 13 perustelukappaleessa kuvatuista valtion suorittamista maksuista, joiden tarkoituksena on työllistyminen tai työllisenä pysyminen. Käsiteltävänä olevassa tapauksessahan valtio maksaa lakkautuspalkkaa julkisoikeudellisen työnantajan ominaisuudessaan.
23.
Asia kuuluu siten myös direktiivin 2000/78 asialliseen soveltamisalaan. Seuraavaksi on näin ollen tutkittava, onko kyse ikään perustuvasta syrjinnästä.
2. Direktiivin 2000/78 2 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu erilainen kohtelu
24.
Direktiivin 2000/78 1 artiklassa, luettuna yhdessä 2 artiklan 1 kohdan kanssa, kielletään ikään perustuva syrjintä työssä ja ammatissa. Syrjintää on kaikki erilainen kohtelu, joka ei ole perusteltua.
25.
Direktiivin 2 artiklan 2 kohdan a alakohdan, luettuna yhdessä 1 artiklan kanssa, mukaan ikään perustuvana välittömänä erilaisena kohteluna pidetään sitä, että henkilöä kohdellaan iän perusteella epäsuotuisammin kuin jotakuta muuta kohdellaan, on kohdeltu tai voitaisiin kohdella vertailukelpoisessa tilanteessa.
26.
Koska 65 vuotta täyttäneillä virkamiehillä ei ole oikeutta lakkautuspalkkaan vaan he saavat tällöin pelkästään eläke-etuuksia, joiden määrä on pienempi, virkamieslain 32 §:n kaltainen sääntely johtaa välittömään syrjintään iän perusteella.
27.
KL ja Tanskan hallitus katsovat, että tämä erilainen kohtelu on oikeutettua direktiivin 6 artiklan 2 kohdan mukaan.
3. Oikeuttaminen direktiivin 2000/78 6 artiklan 2 kohdan mukaan
28.
Direktiivin 6 artiklan 2 kohdan saksankielisessä versiossa jäsenvaltioiden sallitaan säätävän seuraavaa: ”dass bei den betrieblichen Systemen der sozialen Sicherheit die Festsetzung von Altersgrenzen als Voraussetzung für die Mitgliedschaft oder den Bezug von Altersrente oder von Leistungen bei Invalidität einschließlich der Festsetzung unterschiedlicher Altersgrenzen im Rahmen dieser Systeme für bestimmte Beschäftigte oder Gruppen bzw. Kategorien von Beschäftigten und die Verwendung von Alterskriterien im Rahmen dieser Systeme für versicherungsmathematische Berechnungen keine Diskriminierung wegen des Alters darstellt, solange dies nicht zu Diskriminierungen wegen des Geschlechts führt”. ( 15 )
29.
Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen ensimmäinen kysymys koskee tämän poikkeuksen ulottuvuutta. Kuuluvatko direktiivin 2000/78 6 artiklan 2 kohdan soveltamisalaan vain vanhuus- tai työkyvyttömyyseläkkeisiin liittyvät ammatilliset järjestelmät vai kaikenlaiset (esim. myös sairauteen tai työttömyyteen liittyvät) ammatilliset sosiaaliturvajärjestelmät? Kysymys selittyy direktiivin 6 artiklan 2 kohdan tanskankielisen version sanamuodolla. Siinä puhutaan vain ammatillisista sosiaaliturvajärjestelmistä muttei mainita vanhuus- ja työkyvyttömyyseläkkeiden käsitteitä. ( 16 ) Kaikissa muissa kieliversioissa sen sijaan puhutaan eläke- tai työkyvyttömyysetuuksien saamisesta.
30.
Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan unionin oikeussääntöjä on tulkittava ja sovellettava yhtenäisesti ottaen huomioon kaikilla Euroopan unionin virallisilla kielillä laaditut versiot. ( 17 ) Jossakin kieliversiossa käytettyä sanamuotoa ei voida käyttää säännöksen ainoana tulkintaperusteena asianomaisessa maassa, eikä sille voida antaa tältä osin etusijaa muihin kieliversioihin nähden. Tällainen lähestymistapa ei vastaisi unionin oikeuden yhtenäisen tulkinnan vaatimusta. ( 18 )
31.
Erikielisten versioiden poiketessa toisistaan kyseessä olevaa säännöstä on tulkittava sen säännöstön systematiikan ja tarkoituksen mukaan, jonka osa säännös on. ( 19 )
32.
Kaikkien muiden paitsi tanskankielisen version mukaan direktiivin 6 artiklan 2 kohta ei koske kaikenlaisia ammatillisia sosiaaliturvajärjestelmiä vaan ainoastaan vanhuus- ja työkyvyttömyyseläkkeitä.
33.
Jos unionin lainsäätäjä olisi halunnut ottaa direktiivin 6 artiklan 2 kohdassa yleisesti huomioon kaikenlaiset ammatilliset järjestelmät, kuten Tanskan hallitus katsoo, silloin lainsäätäjä ei olisi maininnut kaikissa muissa kieliversioissa nimenomaisesti kahta konkreettista järjestelmää, eikä lainsäätäjä ole myöskään lisännyt ilmaisuun sellaista sanaa kuin ”erityisesti”, mikä osoittaisi luettelon olevan esimerkinomainen.
34.
Se, ettei kahta konkreettista sosiaaliturvajärjestelmää mainita pelkästään esimerkkeinä, tulee erityisen selvästi ilmi esimerkiksi ranskankielisessä versiossa. Siinä mainitaan ammatilliset sosiaaliturvajärjestelmät molemmin puolin pilkulla erotettuina muun tekstin keskellä, ja tästä ilmenee selvästi, että vanhuus- ja työkyvyttömyyseläkkeitä koskeva maininta on tyhjentävä. ( 20 )
35.
Jos poikkeus koskisi muitakin kuin nimenomaisesti mainittuja sosiaaliturvajärjestelmiä, olisi ollut odotettavissa, että direktiivissä olisi nimenomaisesti lueteltu, millaisia sosiaaliturvajärjestelmiä siinä tarkoitetaan. Niinpä miesten ja naisten yhtäläisten mahdollisuuksien ja yhdenvertaisen kohtelun periaatteen täytäntöönpanosta työhön ja ammattiin liittyvissä asioissa annettuun direktiiviin 2006/54 ( 21 ) eli niin sanottuun syrjintäkieltodirektiiviin sisältyy nimenomainen maininta järjestelmistä, joita siinä tarkoitetaan. Sellainen luettelointi on epäilemättä tarpeetonta, kun 6 artiklan 2 kohdan on muutenkin tarkoitus koskea vain siinä nimenomaisesti mainittuja kahta järjestelmää eli vanhuus- ja työkyvyttömyyseläkkeitä.
36.
Direktiivin 2000/78 6 artiklan 2 kohdan suppeaa tulkintaa puoltavat erityisesti teleologiset argumentit ja etusijalle asetettava ikään perustuvan syrjinnän kielto.
37.
Direktiivissä konkretisoidaan ikään perustuvan syrjinnän kielto, joka on tunnustettu unionin oikeudessa yleisenä periaatteena ( 22 ) ja vahvistettu perusoikeuskirjan 21 artiklan 1 kohdassa. Perusoikeuskirjalla on 1.12.2009 lähtien ollut SEU 6 artiklan 1 kohdan mukaisesti sama oikeudellinen arvo kuin perussopimuksilla. Poikkeusta ikäsyrjinnän kiellosta on lähtökohtaisesti tulkittava suppeasti. ( 23 ) Direktiivin 6 artiklan 2 kohtaa ei myöskään tämän vuoksi saa tulkita laajasti siten, että se koskisi kaikenlaisia ammatillisia sosiaaliturvajärjestelmiä.
38.
Direktiivin 2000/78 6 artiklan 2 kohta koskee siten vain vanhuus- ja työkyvyttömyyseläkejärjestelmiä. Koska Tanskan oikeuden mukaisen lakkautuspalkan kaltainen etuus ei ole vanhuus- eikä työkyvyttömyyseläkettä, direktiivin 2000/78 6 artiklan 2 kohtaa ei voida soveltaa käsiteltävänä olevassa asiassa.
4. Välipäätelmä
39.
Direktiivin 2000/78 6 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua poikkeusta sovelletaan vain vanhuuseläkettä tai työkyvyttömyysetuuksia koskeviin ammatillisiin sosiaaliturvajärjestelmiin.
B Toinen ennakkoratkaisukysymys
40.
Toisella kysymyksellään ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin pyrkii selvittämään, koskeeko direktiivin 2000/78 6 artiklan 2 kohdan mukainen mahdollisuus ikärajojen vahvistamiseen pelkästään ammatilliseen sosiaaliturvajärjestelmään liittymistä vai myös oikeutta sellaisesta järjestelmästä maksettaviin etuuksiin.
41.
Kun otetaan huomioon ensimmäiseen kysymykseen esittämäni vastaus, jonka mukaan lakkautuspalkan kaltainen etuus ei edes lähtökohtaisesti kuulu 6 artiklan 2 kohdan soveltamisalaan, tähän kysymykseen ei ole tarpeen vastata.
C Kolmas ennakkoratkaisukysymys
42.
Kolmas ennakkoratkaisukysymys on esitetty vain sen varalta, että ensimmäiseen ennakkoratkaisukysymykseen vastataan kieltävästi, ja siihen annetun vastauksen perusteella tähänkään kysymykseen ei ole tarpeen ottaa kantaa. Koska lakkautuspalkka jää direktiivin 6 artiklan 2 kohdan soveltamisalan ulkopuolelle sen vuoksi, ettei sen perusteena ole vanhuus eikä työkyvyttömyys, voidaan sivuuttaa kysymys siitä, onko lakkautuspalkka ylipäänsä ammatillisesta sosiaaliturvajärjestelmästä maksettava etuus.
D Neljäs ennakkoratkaisukysymys
43.
Neljäs ennakkoratkaisukysymys koskee sitä, voidaanko ikään perustuva erilainen kohtelu Tanskan oikeuden mukaisen lakkautuspalkan kaltaisen etuuden maksamisessa oikeuttaa direktiivin 6 artiklan 1 kohdan mukaan.
1. Erilaisen kohtelun oikeuttaminen direktiivin 6 artiklan 1 kohdan mukaan
44.
Direktiivin 2000/78 6 artiklan 1 kohdan ensimmäisen alakohdan mukaan jäsenvaltiot voivat säätää, että ikään perustuvaa erilaista kohtelua ei pidetä syrjintänä, ”jos [se on kansallisessa oikeudessa] objektiivisesti ja asianmukaisesti perusteltu [erityisesti työllisyyspoliittisella, työmarkkinoita tai ammatillista koulutusta koskevalla oikeutetulla tavoitteella], ja jos tämän tavoitteen toteuttamiskeinot ovat asianmukaiset ja tarpeen”.
45.
Tällä sanamuodolla direktiivissä 2000/78 ilmaistaan toisin sanottuna suhteellisuusperiaate siten, että se on unionin oikeudessa tunnustettu vaatimus, jonka mukaan erilaisen kohtelun on oltava oikeutettua. Välittömän erilaisen kohtelun oikeuttaminen edellyttää näin ollen direktiivin 6 artiklan 1 kohdan nojalla sitä, että sen perustana olevalla toimenpiteellä on oikeutettu tavoite ja että toimenpide todetaan oikeasuhteiseksi. ( 24 )
a) Oikeutettu tavoite
46.
Direktiivin 2000/78 6 artiklan 1 kohdan ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut oikeutetut tavoitteet, joiden luettelo ei tosin ole tyhjentävä, ovat sosiaalipoliittisia tavoitteita, kuten työllisyyspolitiikkaan, työmarkkinoihin tai ammattikoulutukseen liittyvät tavoitteet. ( 25 )
47.
Virkamieslain 32 §:n tavoitteista ei saada tietoa suoraan lain sanamuodosta. Siitä ei käy ilmi, miksi virkamiehet, jotka ovat täyttäneet 65 vuotta ja voivat siten saada eläkettä, on jätetty lakkautuspalkan saamismahdollisuuden ulkopuolelle. Asianomaisen sääntelyn taustalla oleva tavoite voi kuitenkin olla yksilöitävissä sen yleisestä asiayhteydestä johdettujen muiden seikkojen perusteella. ( 26 )
48.
Virkamieslain 32 §:n tavoitteista saadaan käsiteltävänä olevassa asiassa tietoa ennakkoratkaisupyyntöön sisällytetystä lainvalmisteluaineistosta.
49.
Aineiston mukaan lakkautuspalkka on saanut alkunsa vuonna 1919, jolloin sen nimi oli vielä odotusraha. Lakkautuspalkan tarkoituksena on virkamiesten riippumattomuuden suojaaminen henkilökohtaiselta ja poliittiselta painostukselta sekä heidän elämäntilanteensa suojaaminen kohtuuttoman jyrkiltä muutoksilta. Vuonna 1969 lakkautuspalkkaan tehtiin muutoksia. Muun muassa oikeus sen saamiseen rajattiin kolmen vuoden pituiseksi kuitenkin niin, ettei sitä makseta asianomaiselle viralle säädetyn eroamisiän jälkeen. Muutoksia perusteltiin lainvalmisteluaineistossa tarpeella saada keskenään tasapainoon yhtäältä julkisen hallinnon sopeuttamiseen ja tehostamiseen kohdistuvat valtion vaatimukset ja toisaalta virkamiesten riippumattomuuden suojaaminen.
50.
Vuonna 1991 tehdyllä lainmuutoksella oikeutta lakkautuspalkkaan rajoitettiin vielä siten, ettei 67 vuotta täyttäneillä henkilöillä (alennettu myöhemmin 65 vuodeksi) enää ole oikeutta siihen.
51.
Tätä rajoitusta perusteltiin lain esitöissä sillä, että yleensä voidaan olettaa, ettei eläkeiän saavuttaneita virkamiehiä enää voida siirtää toiseen virkaan. Näin ollen he eivät täytä lakkautuspalkan saamisen yleistä edellytystä, jonka mukaan heidän on oltava käytettävissä toiseen virkaan. Jos virkamies on jo pitkälti yli 60-vuotias, on epätodennäköistä, että hän haluaisi ryhtyä hoitamaan uutta virkaa ja mukautua kaikkiin siitä aiheutuviin vaatimuksiin. On luonnollista, että tässä tilanteessa virkamies siirtyy eläkkeelle.
52.
Tanskan hallitus on korostanut merkitystä, joka on annettava valtion oikeutetulle tarpeelle muuttaa hallinnon rakenteita ja tehostaa sitä. Hallinto ei kuitenkaan pääsääntöisesti voi enää oikeutetusti odottaa, että virkamies, jolla on jo oikeus eläkkeeseen, olisi käytettävissä uuteen virkaan. Lisäksi hallitus on korostanut virkamiehen suojantarvetta, josta huolehditaan lakkautuspalkalla. Tätä suojantarvetta ei kuitenkaan ole, jos virkamiehen asema on muuten turvattu eläke-etuuksilla.
53.
Tavoitteet, joihin Tanskan lainsäätäjä pyrkii lakkautuspalkalla sellaisenaan, ovat epäilemättä sosiaalipoliittisia: virkamiesten riippumattomuuden suojaaminen poliittiselta ja henkilökohtaiselta painostukselta vahvistamalla sosiaalisesti hyväksyttävät menettelytavat virkojen lakkauttamiselle ja julkishallinnon rakennemuutoksille.
54.
Komissio tosin katsoo, ettei tavoite, johon lakkautuspalkalla yleisesti pyritään, eli hallinnon joustavuus ja virkamiesten suojaaminen, ole ratkaiseva arvioitaessa oikeutusperusteen olemassaoloa. Sen sijaan ratkaiseva on tavoite, johon rajoituksella pyritään. Tavoite, johon rajoituksella pyritään, on estää yleisesti, että virkamiehet, jotka eivät ole käytettävissä uuteen virkaan, voisivat saada lakkautuspalkkaa. Tämä tavoite koskee pelkästään työnantajan omaa etua, eikä sitä sen vuoksi voi luonnehtia 6 artiklan 1 kohdassa tarkoitetuksi yleisen edun mukaiseksi sosiaalipoliittiseksi tavoitteeksi.
55.
Tämä näkökanta liittyy kuitenkin kysymykseen siitä, onko toimenpide asianmukainen ja tarpeellinen, ( 27 ) ja tarkastelen tätä seuraavaksi.
b) Toimenpide ei ole ilmeisen epäasianmukainen
56.
Unionin tuomioistuin on todennut, että jäsenvaltioilla on laaja harkintavalta niiden toimenpiteiden valinnassa, joilla niiden sosiaali- ja työllisyyspolitiikan tavoitteet voidaan toteuttaa. ( 28 ) Tämä edellytys merkitsee sitä, että toteutetut toimenpiteet eivät saa olla ilmeisen epäasianmukaisia asetetun tavoitteen saavuttamiseksi. ( 29 )
57.
Virkamieslain 32 §:n kaltaisella sääntelyllä varmistetaan, että lakkautuspalkkaa maksetaan vain sellaisille virkamiehille, jotka eivät voi vielä saada eläkettä. Tämä oikeus on sen vuoksi pelkästään henkilöillä, joiden voidaan erittäin todennäköisesti olettaa olevan tosiasiallisestikin käytettävissä uutta virkaa täytettäessä. Toimenpiteen tarkoituksena on yksinkertaistaa hallinnon rakenteiden muuttaminen turvaamalla samalla virkamiesten riippumattomuus niin, että kunkin virkamiehen konkreettinen suojantarve otetaan huomioon. Tässä tarkasteltu toimenpide ei ole ilmeisen epäasianmukainen tämän sille asetetun tavoitteen saavuttamiseksi.
c) Tarpeellisuus
58.
Toimenpide on tarpeellinen, jos asetettua oikeutettua tavoitetta ei voida saavuttaa lievemmällä, yhtä hyvin soveltuvalla keinolla.
59.
Virkamieslain 32 §:n mukaan oikeus lakkautuspalkkaan on kaavamaisesti poistettu virkamiehiltä, joilla on mahdollisuus toteuttaa oikeutensa eläke-etuuksien saamiseen. Pykälässä ei oteta huomioon sitä, haluavatko kyseiset virkamiehet todellisuudessakin jäädä eläkkeelle vai mieluummin olla käytettävissä uuteen virkaan. Virkamiehillähän on 65 vuotta täytettyään pelkästään oikeus jäädä eläkkeelle. Heillä ei sen sijaan ole siihen velvollisuutta. Vuoteen 2008 asti virkamiesten oli jäätävä eläkkeelle 70 vuotta täytettyään. Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen antamien tietojen mukaan tämäkin ikäraja on sittemmin kumottu.
60.
Eläkkeeseen oikeutetun virkamiehen käytettävissäolon arviointi kussakin yksittäistapauksessa olisi epäilemättä lievempi toimenpide.
61.
Kuten edellä on jo todettu, jäsenvaltioilla on laaja harkintavalta niiden toimenpiteiden valinnassa, joilla niiden sosiaali- ja työllisyyspolitiikan tavoitteet voidaan toteuttaa. ( 30 )
62.
Tanskan lainsäätäjä on perustellut ikärajaa sillä, että voidaan pääsääntöisesti olettaa, että virkamiehet, joilla on oikeus eläkkeeseen, eivät yleensä kykene tai kykenisi ryhtymään hoitamaan toista virkaa. Sen taustalla, että nämä henkilöt jätetään kaavamaisesti lakkautuspalkan ulkopuolelle, voi sen vuoksi olla myös hallinnon yksinkertaistamiseen liittyviä näkökohtia, koska silloin ei tarvitse arvioida konkreettisesti, onko virkamies käytettävissä uuteen virkaan.
63.
Jäsenvaltioille annettu harkintavalta käsittää lähtökohtaisesti myös mahdollisuuden luopua hallinnon yksinkertaistamisen vuoksi yksittäistapauksen tutkimisesta; lainsäätäjä voi tehdä yleisiin kriteereihin perustuvia luokitteluja suhteellisuusperiaatteen mukaisissa rajoissa. ( 31 )
64.
Tanskan säännöstö edellyttää kuitenkin, että kysymys virkamiehen olemisesta käytettävissä toiseen virkaan on konkreettisesti tutkittava tapauskohtaisesti, jos virkamies on alle 65-vuotias. Tässä yhteydessä olisi ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen asiana tutkia, kuinka tarkka tämä nuorempia virkamiehiä koskeva tapauskohtainen arviointi on ja miksi tällainen tapauskohtainen arviointi johtaisi kohtuuttomaan hallinnolliseen työhön nimenomaan 65 vuotta täyttäneiden virkamiesten kohdalla.
65.
Mutta vaikka hallinnon oikeutettu tarve kohtuuttoman työmäärän välttämiseen otetaan huomioon, olisi ollut olemassa keinoja, joilla oikeuksiin olisi puututtu vähemmän. Lievempi keino, joka myös säästäisi työnantajan kohtuuttomalta hallinnolliselta työmäärältä, olisi tässä yhteydessä se, että käytettävissä olemista koskeva vetoamis- ja näyttövelvollisuus asetettaisiin virkamiehelle itselleen.
66.
Jäsenvaltioiden harkintavalta ei kuitenkaan saa johtaa siihen, että ikään perustuvan syrjinnän kiellon periaate menettää merkityksensä. ( 32 ) Käsiteltävänä olevassa tapauksessa se kuitenkin menettää merkityksensä. Virkamieslain 32 §:n kaltainen sääntely, jolla työnantaja automaattisesti vapautetaan lakkautuspalkan maksuvelvollisuudesta, jos virkamies on täyttänyt 65 vuotta ja hänellä siten on oikeus vanhuuseläkkeeseen, aiheuttaa vaaran siitä, että työnantaja lakkauttaa ensisijaisesti eläkeiän saavuttaneiden virkamiesten virkoja. Työnantajan kannalta on taloudellisesti houkuttelevampaa erottaa virasta eläkeiän saavuttaneita henkilöitä eli siis tietyn iän täyttäneitä henkilöitä.
67.
Näin ollen virkamieslain 32 §:n kaltaisella sääntelyllä ylitetään se, mikä olisi tarpeen sen varmistamiseksi, että lakkautuspalkkaa maksetaan vain virkamiehille, jotka ovat käytettävissä uuteen virkaan.
d) Kohtuuttoman puuttumisen kielto
68.
Jollei jo toimenpiteen tarpeellisuuden arvioinnin tulos olisi kielteinen, olisi tutkittava, onko se suppeammassa merkityksessä suhteellisuusperiaatteen vastainen siksi, että sillä puututaan asianomaisten virkamiesten etuihin kohtuuttomasti. ( 33 )
69.
Tanskan hallitus korostaa tältä osin, että koska 65 vuotta täyttäneillä virkamiehillä on oikeus heille maksettavaan eläkkeeseen, he tarvitsevat vähemmän suojaa kuin nuoremmat virkamiehet.
70.
Työnteon jatkaminen voi olla virkamiehen edun mukaista, vaikka hänellä on jo oikeus eläkkeeseen. Syyt tähän voivat olla yhtäältä taloudellisia (virkamies ei vielä haluaisi kohdata eläkkeelle jäämisestä aiheutuvaa tulojen vähenemistä) ja toisaalta henkilökohtaisia syitä. Tanskan lainsäätäjä on itse vuonna 2008 kumonnut 70 vuoden ikärajan, jonka ylitettyään virkamiehen oli jäätävä eläkkeelle.
71.
Viime kädessä myös oikeus tehdä työtä on tunnustettu perusoikeuskirjan 15 artiklan 1 kohdassa.
72.
Virkamieslain 32 § vaikeuttaa työskentelyn jatkamista ainakin niiden virkamiesten kannalta, jotka voisivat jo saada eläkettä. ( 34 ) Ennakkoratkaisupyynnöstä ei ilmene selvästi, merkitseekö ikäraja myös, ettei virkamies pelkästään jää vaille oikeutta lakkautuspalkkaan vaan ettei häntä myöskään saada enää ottaa palvelukseen muuhun julkishallinnon virkaan.
73.
Unionin tuomioistuin on katsonut, että pakollinen siirtyminen eläkkeelle tietyn iän täyttämisen yhteydessä voi olla oikeutettu. ( 35 ) Tähän verrattuna vähemmän oikeuksiin puuttuva toimenpide voisi siten olla taloudellisen joustoturvan epääminen uutta virkaa haettaessa.
74.
Unionin tuomioistuin korostaa kuitenkin samalla, että suhteellisuusperiaate edellyttää, että tavoitteeseen pyritään johdonmukaisella ja järjestelmällisellä tavalla. Käsiteltävässä tapauksessa ei kuitenkaan vaikuta johdonmukaiselta, että Tanskan lainsäätäjä yhtäältä kumoaa aikaisemmin voimassa olleen 70 vuoden ehdottoman ikärajan eläkkeelle siirtymisessä mutta toisaalta ottaa käyttöön virkojen lakkauttamisen yhteydessä ikärajan, joka todellisuudessa koskee jo 65-vuotiaita. Lainsäätäjähän osoittaa eläkkeelle jäämisen ehdottoman ikärajan kumoamisella, ettei se katso tietyn iän täyttämisellä olevan asianmukaista liittymäkohtaa eläkkeelle jäämistä koskevaan kysymykseen.
75.
Asiassa, joka koski tähän verrattavissa olevaa sääntelyä (irtisanomiskorvauksen maksamista koskeva ikäraja), esittämässäni ratkaisuehdotuksessa ( 36 ) katsoin ratkaisun riippuvan siitä, johtaako varhainen eläkkeelle siirtyminen kyseisessä asiassa tarkastellun säännöstön mukaan eläkkeen alentamiseen tai muuhun merkittävään vähennykseen siihen eläkemäärään nähden, jonka työntekijä voi enimmillään saada.
76.
Nyt kyseessä olevan säännöstön yhteydessä ensi näkemältä ei näytä olevan niin. Virkamiehille kertyy virkamiesten eläkelain mukaan eläkeoikeutta, jonka määrä riippuu siitä, kuinka kauan he ovat olleet virkasuhteessa virkamiehinä. Eläkeoikeutta kertyy edelleen siltä ajalta, jolta virkamiehelle olisi maksettu lakkautuspalkkaa mutta jolta sitä ei todellisuudessa makseta hänen ikänsä vuoksi. Eläkeoikeuden kertyminen ei siten heikkene niiden kolmen vuoden aikana, jolloin teoreettinen oikeus lakkautuspalkkaan olisi ollut olemassa.
77.
Jos virkamiehelle olisi tosiasiallisesti maksettu lakkautuspalkkaa kolmen vuoden ajan ja hänelle olisi myös tarjottu uutta virkaa, hän olisi voinut jatkaa siinä eläkeoikeutensa kerryttämistä (aluksi 70 vuoden ikään asti ja tämän eläkkeelle siirtymistä koskevan ikärajan kumoamisen jälkeen vielä sitäkin kauemmin).
78.
Huomattavaksi oikeuksiin puuttumiseksi voidaan kuitenkin katsoa myös se, että maksettavan eläkkeen määrä eroaa huomattavasti lakkautuspalkasta, jota olisi muutoin maksettu kolmen vuoden ajalta. Erityisesti silloin, kun maksettavan eläkkeen ja lakkautuspalkan välinen ero on määrältään suuri, voidaan olettaa, että tämä merkitsee huomattavaa puuttumista sellaisen virkamiehen oikeuksiin, joka ei henkilökohtaisessa taloussuunnittelussaan ollut vielä varautunut jäämään eläkkeelle. Tämän kysymyksen lopullinen selvittäminen olisi ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen tehtävä.
2. Välipäätelmä
79.
Virkamieslain 32 §:n kaltainen sääntely ei ole tarpeellinen asetetun tavoitteen saavuttamiseksi. Siitä aiheutuvaa välitöntä ikään perustuvaa erilaista kohtelua ei näin ollen voida oikeuttaa direktiivin 2000/78 6 artiklan 1 kohdan perusteella.
V Ratkaisuehdotus
80.
Tämän vuoksi ehdotan, että unionin tuomioistuin vastaa ennakkoratkaisukysymyksiin seuraavasti:
1)
Yhdenvertaista kohtelua työssä ja ammatissa koskevista yleisistä puitteista 27.11.2000 annetun neuvoston direktiivin 2000/78/EY 6 artiklan 2 kohtaa sovelletaan vain vanhuuseläkettä tai työkyvyttömyysetuuksia koskeviin ammatillisiin sosiaaliturvajärjestelmiin.
2)
Jos virkojen lakkauttamisen vuoksi viroistaan erotetuille virkamiehille maksetaan kolmen vuoden ajalta lakkautuspalkkaa sillä edellytyksellä, että he ovat käytettävissä uuteen virkaan, on direktiivin 2000/78 2 ja 6 artiklan vastaista, että tämä lakkautuspalkka evätään niiltä virkamiehiltä, joilla virkasuhteen päättyessä on oikeus eläkkeeseen, ottamatta huomioon sitä, haluaisiko asianomainen virkamies todellisuudessa jäädä eläkkeelle vai onko hän käytettävissä uuteen virkaan.
( 1 ) Alkuperäinen kieli: saksa.
( 2 ) EYVL L 303, s. 16.
( 3 ) Asiassa C-476/11, Kristensen, on kyse direktiivin 2000/78 6 artiklan 2 kohtaan liittyvästä toisesta näkökohdasta; ks. kyseisessä asiassa tänään esittämäni ratkaisuehdotus.
( 4 ) Syrjintäkieltolaki (forskelsbehandlingslov), 12.6.1996 annettu laki nro 459. Muutoslailla nro 1417, joka annettiin 22.12.2004, syrjintäkieltolakiin sisällytettiin ikää ja vammaisuutta koskevat perusteet. Muutoslaki tuli voimaan 28.12.2004.
( 5 ) Kursivointi tässä.
( 6 ) Ks. 11.6.2004 annettu laki nro 531.
( 7 ) Tjenestemandspensionslov, sellaisena kuin sitä sovelletaan käsiteltävänä olevassa asiassa ja sellaisena kuin se on 19.3.2004 annetussa laissa nro 230.
( 8 ) Tanskan lakimies- ja ekonomiliitto, jäljempänä DJØF.
( 9 ) Sisäasiain- ja sosiaaliministeriö, nykyisin Indenrigs- og Sundhedsminsteriet (sisäasiain- ja terveysministeriö).
( 10 ) Itä-Tanskan ylioikeus.
( 11 ) Tanskan kuntien liitto, joka on hyväksytty pääasian oikeudenkäynnin osapuoleksi, jäljempänä KL.
( 12 ) Ks. asia C-267/06, Maruko, tuomio 1.4.2008 (Kok., s. I-1757, 41 kohta); asia C-147/08, Römer, tuomio 10.5.2011 (Kok., s. I-3591, 32 kohta) sekä yhdistetyt asiat C-124/11, C-125/11 ja C-143/11, Dittrich, tuomio 6.12.2012 (31 kohta).
( 13 ) Ks. asia C-360/90, Bötel, tuomio 4.6.1992 (Kok., s. I-3589, Kok. Ep. XII, s. 171, 12 kohta); asia C-167/97, Seymour-Smith ja Perez, tuomio 9.2.1999 (Kok., s. I-623, 29 kohta) sekä edellä alaviitteessä 12 mainitut yhdistetyt asiat Dittrich, tuomion 35 kohta.
( 14 ) Ks. vastaavasti edellä alaviitteessä 12 mainittu asia Maruko, tuomion 48 kohta.
( 15 ) Kursivointi tässä. Säädöstekstilainauksen suomenkielinen versio, johon on tehty vastaavat kursivoinnit, kuuluu seuraavasti: ”ikään perustuvana syrjintänä ei pidetä eri ikärajojen vahvistamista ammatillisten sosiaaliturvajärjestelmien eläke- tai työkyvyttömyysetuuksi[in pääsemisen tai niiden] saamisen edellytykseksi myöskään siinä tapauksessa, että näissä järjestelmissä eri työntekijöille tai työntekijäryhmille vahvistetaan eri ikärajoja, eikä ikäkriteerien käyttämistä näitä järjestelmiä koskevissa vakuutusmatemaattisissa laskelmissa, edellyttäen, että tästä ei aiheudu sukupuoleen perustuvaa syrjintää”.
( 16 ) Tanskankielisestä versiosta puuttuu myös etuuksien ”saamisen” käsite.
( 17 ) Asia C-449/93, Rockfon, tuomio 7.12.1995 (Kok., s. I-4291, 28 kohta); asia C-296/95, EMU Tabac ym., tuomio 2.4.1998 (Kok., s. I-1605, 36 kohta) ja asia C-280/04, Jyske Finans, tuomio 8.12.2005 (Kok., s. I-10683, 31 kohta).
( 18 ) Asia C-149/97, Institute of the Motor Industry, tuomio 12.11.1998 (Kok., s. I-7053, 16 kohta).
( 19 ) Asia C-437/97, EKW ja Wein & Co, tuomio 9.3.2000 (Kok., s. I-1157, 42 kohta) ja asia C-1/02, Borgmann, tuomio 1.4.2004 (Kok., s. I-3219, 25 kohta).
( 20
)
”– – les États membres peuvent prévoir que ne constitue pas une discrimination fondée sur l’âge la fixation, pour les régimes professionnels de sécurité sociale, d’âges d’adhésion ou d’admissibilité aux prestations de retraite ou d’invalidité – –”
( 21 ) Miesten ja naisten yhtäläisten mahdollisuuksien ja yhdenvertaisen kohtelun periaatteen täytäntöönpanosta työhön ja ammattiin liittyvissä asioissa 5.7.2006 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2006/54/EY (EUVL L 204, s. 23).
( 22 ) Asia C-555/07, Kücükdeveci, tuomio 19.1.2010 (Kok., s. I-365, 21 kohta).
( 23 ) Ks. asia C-341/08, Petersen, tuomio 12.1.2010 (Kok., s. I-47, 60 kohta).
( 24 ) Ks. tästä asiassa C-499/08, Ingeniørforeningen i Danmark (”Andersen”), 6.5.2010 esittämäni ratkaisuehdotus, tuomio 12.10.2010 (Kok., s. I-9343, ratkaisuehdotuksen 42–47 kohta).
( 25 ) Asia C-388/07, Age Concern England, tuomio 5.3.2009 (Kok., s. I-1569, 46 kohta); asia C-88/08, Hütter, tuomio 18.6.2009 (Kok., s. I-5325, 41 kohta) ja asia C-447/09, Prigge ym., tuomio 13.9.2011 (Kok., s. I-8003, 80 kohta). Asiassa Prigge ym. unionin tuomioistuin on katsonut, ettei lentoturvallisuus kuulu direktiivin 2000/78 6 artiklan 1 kohdan ensimmäisessä alakohdassa mainittuihin tavoitteisiin (81 kohta).
( 26 ) Asia C-411/05, Palacios de la Villa, tuomio 16.10.2007 (Kok., s. I-8531, 56 ja 57 kohta); edellä alaviitteessä 25 mainittu asia Age Concern England, tuomion 44 ja 45 kohta ja edellä alaviitteessä 23 mainittu asia Petersen, tuomion 39 ja 40 kohta.
( 27 ) Ks. samoin edellä alaviitteessä 24 mainitussa asiassa Ingeniørforeningen i Danmark esittämäni ratkaisuehdotuksen 51 ja 52 kohta sekä kyseisessä asiassa annetun tuomion 29 kohta.
( 28 ) Edellä alaviitteessä 26 mainittu asia Palacios de la Villa, tuomion 68 kohta; asia C-45/09, Rosenbladt, tuomio 12.10.2010 (Kok., s. I-9391, 41 kohta) ja edellä alaviitteessä 22 mainittu asia Kücükdeveci, tuomion 38 kohta.
( 29 ) Ks. edellä alaviitteessä 24 mainitussa asiassa Ingeniørforeningen i Danmark esittämäni ratkaisuehdotuksen 54 kohta.
( 30 ) Ks. edellä 56 kohta.
( 31 ) Ks. edellä alaviitteessä 24 mainitussa asiassa Ingeniørforeningen i Danmark esittämäni ratkaisuehdotuksen 62 kohta sekä asiassa C-19/02, Hlozek, 1.4.2004 esittämäni ratkaisuehdotus, tuomio 9.12.2004 (Kok., s. I-11491, ratkaisuehdotuksen 57 ja 58 kohta).
( 32 ) Edellä alaviitteessä 25 mainittu asia Age Concern England, tuomion 51 kohta ja edellä alaviitteessä 24 mainittu asia Ingeniørforeningen i Danmark, tuomion 33 kohta.
( 33 ) Edellä alaviitteessä 24 mainittu asia Ingeniørforeningen i Danmark, tuomio ja ratkaisuehdotus.
( 34 ) Ks. vastaavasti edellä alaviitteessä 24 mainittu asia Ingeniørforeningen i Danmark, tuomion 45 kohta.
( 35 ) Edellä alaviitteessä 26 mainittu asia Palacios de la Villa.
( 36 ) Edellä alaviitteessä 24 mainittu asia Ingeniørforeningen i Danmark, ratkaisuehdotuksen 73 kohta. Ks. myös samassa asiassa annetun tuomion 46 kohta.
Full & Egal Universal Law Academy