21.5.2011
FI
Euroopan unionin virallinen lehti
C 152/11
Valitus, jonka E.ON Energie AG on tehnyt 25.2.2011 unionin yleisen tuomioistuimen (kahdeksas jaosto) asiassa T-141/08, E.ON Energie AG v. komissio, 15.12.2010 antamasta tuomiosta
(Asia C-89/11 P)
2011/C 152/20
Oikeudenkäyntikieli: saksa
Asianosaiset
Valittaja: E.ON Energie AG (edustajat: asianajajat A. Röhling, F. Dietrich ja R. Pfromm)
Muu osapuoli: Euroopan komissio
Vaatimukset
—
valituksenalainen unionin yleisen tuomioistuimen tuomio on kumottava ja valittajalle 6.2.2008 tiedoksi annettu valittajan vastapuolen 30.1.2008 asiassa COMP/B-1/39.326 tekemä päätös C(2008) 377 lopullinen on kumottava
—
toissijaisesti valituksenalainen tuomio ja edellisessä luetelmakohdassa mainittu päätös on kumottava siltä osin, kuin a) valittajalle on määrätty sakko ja b) valittaja on velvoitettu korvaamaan oikeudenkäyntikulut, ja asia on ratkaistava valittajan ensimmäisessä oikeusasteessa esittämien vaatimusten mukaisesti
—
valituksenalainen unionin yleisen tuomioistuimen tuomio on ainakin kumottava ja asia on palautettava unionin yleiseen tuomioistuimeen
—
valittajan vastapuoli on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut
Valittaja riitauttaa unionin yleisen tuomioistuimen valituksenalaisen tuomion ja vaatii sen sekä valittajan vastapuolen 30.1.2008 asiassa COMP/B-1/39.326 tekemän päätöksen C(2008) 377 lopullinen kumoamista. Valituksenalaisessa tuomiossa on pysytetty valittajan vastapuolen tekemä sakon määräämistä koskeva päätös, jossa valittajan on katsottu murtaneen valittajan vastapuolen edustajien asetuksen N:o 1/2003 20 artiklan 2 kohdan d alakohdan mukaisesti kiinnittämän sinetin ja siten ”vähintään tuottamuksellisesti” rikkoneen saman asetuksen 23 artiklan 1 kohdan e alakohtaa. Valittaja vetoaa valituskirjelmänsä perusteluissa kuuteen valitusperusteeseen.
1)
Valittaja katsoo ensimmäiseksi, että unionin yleinen tuomioistuin on tehnyt todistustaakan jaossa oikeudellisen virheen ja samalla loukannut syyttömyysolettamaa koskevaa periaatetta ja yhteisön oikeuden mukaista ratkaisuperiaatetta in dubio pro reo. Unionin yleinen tuomioistuin on erityisesti jättänyt huomiotta sen, ettei todistuskeinona käytetty valittajan Shelf Lifeen (kiistattomasti) kiinnitetty sinetti ole sellainen ”riittävän vakuuttava” näyttö, joka osoittaisi kilpailusääntöjen rikkomisen.
2)
Toisessa valitusperusteessa valittaja katsoo, että unionin yleiselle tuomioistuimelle kuuluvaa perusteluvelvollisuutta on rikottu virheellisellä päättelyllä. Käännetyn todistustaakan yhteydessä unionin yleinen tuomioistuin jättää huomiotta omat sinetin näyttöarvon ”kyseenalaistamiselle” ensiksi asettamansa vaatimukset soveltamalla sen jälkeen tekemässään päättelyssä vaatimusta, jonka mukaan sinetin maksimaalisen säilyvyysajan ylittymisen ja väärän positiivisen reaktion välillä on oltava suora ”syy-yhteys”.
3)
Kolmannessa valitusperusteessa valittaja katsoo, että unionin yleinen tuomioistuin on vääristänyt todisteita ja siten samalla rikkonut päättelysääntöjä, loukannut yleistä oikeusvaltioperiaatetta ja rikkonut unionin yleiselle tuomioistuimelle kuuluvaa perusteluvelvollisuutta myös tällä menettelyllään. Tältä osin valittaja väittää erityisesti, että katsoessaan todisteena käytetyn ”sinetin kiinnittämisestä laaditun pöytäkirjan” osoittavan riittävällä tavalla, että sinetti on kiinnitetty säännönmukaisesti, unionin yleinen tuomioistuin on katsonut kyseisen asiakirjan osoittavan sellaista, mitä sen sisällöstä ei voida päätellä.
4)
Neljännessä valitusperusteessa valittaja katsoo, että valituksenalaisen tuomion perustelut ovat puutteelliset myös päättelysääntöjen rikkomisen vuoksi. Kantajan mukaan unionin yleinen tuomioistuin on valittajan rakennukseen kiinnitettyihin muihin sinetteihin viitatessaan tehnyt kyseisten sinettien moitteettomasta toiminnasta loogisen päättelyn kannalta käsittämättömän johtopäätöksen katsoessaan sen osoittavan, että myös riidanalainen sinetti on toiminut moitteettomasti.
5)
Valittaja katsoo viidennessä valitusperusteessa, että unionin yleinen tuomioistuin on rikkonut todistelua koskevia menettelysääntöjä ja päättelysääntöjä sekä loukannut in dubio pro reo –periaatetta. Unionin yleinen tuomioistuin on tehnyt oikeudellisen virheen erityisesti katsoessaan, että valittajan lausumat oven karmin kohdalla sijainneiden tekstien ”VOID” tilasta ovat asiaan vaikuttamattomia, ja rikkonut todistelua koskevia menettelysääntöjä jättäessään ottamatta vastaan sitä koskevan todistelun.
6)
Kuudennessa valitusperusteessa valittaja katsoo lopuksi, että unionin yleinen tuomioistuin on menetellyt oikeussääntöjen vastaisesti rikkoessaan jälleen todistelua koskevia menettelysääntöjä ja oikeusvaltiossa noudatettavaa suhteellisuusperiaatetta sakon määrän vahvistamisessa. Unionin yleinen tuomioistuin on jättänyt ottamatta huomioon lieventävänä olosuhteena sen, että valittajan vastapuoli on itse aiheuttanut tarkastuksen toteuttamispäivänä tilanteen, jonka selvittäminen jälkikäteen ei ole ollut mahdollista. Suojatun oikeushyvän loukkauksen laajuuden osalta unionin yleinen tuomioistuin on lisäksi jättänyt ottamatta vastaan näyttöä teon vakavuuden ja siten sakon määrän vahvistamisen kannalta olennaisesta kysymyksestä, joka koskee oven avaamista.
Full & Egal Universal Law Academy