16.7.2011
FI
Euroopan unionin virallinen lehti
C 211/14
Valitus, jonka Internationaler Hilfsfonds e.V. on tehnyt 29.4.2011 unionin yleisen tuomioistuimen (neljäs jaosto) asiassa T-36/10, Internationaler Hilfsfonds e.V. v. komissio, 24.3.2011 antamasta määräyksestä
(Asia C-208/11 P)
2011/C 211/27
Oikeudenkäyntikieli: saksa
Asianosaiset
Valittaja: Internationaler Hilfsfonds e.V. (edustaja: Rechtsanwalt H. Kaltenecker)
Muu osapuoli: Euroopan komissio, Tanskan kuningaskunta
Vaatimukset
—
Riidanalaiset toimenpiteet on kumottava ja asiassa on tehtävä lopullinen päätös, tai toissijaisesti asia on palautettava unionin yleiseen tuomioistuimeen uuden päätöksen tekemiseksi
—
komissio on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut
Valittaja on Saksan lainsäädännön mukainen valtiosta riippumaton järjestö, joka toimii humanitaarisella alalla. Oikeusriidan taustalla on sen komission kanssa tekemä sopimus ”LIEN 97-2011” lääketieteellisen avustushankkeen rahoittamisesta Kazakstanissa. Valittajan mukaan komission lokakuussa 1999 tekemä yksipuolinen päätös sopimuksen purkamisesta ja hankkeen lopettamisesta oli virheellinen.
Valittaja väittää, että se on sopimuksen purkamisesta alkaen pyrkinyt selvittämään, millä perusteilla komissio keskeytti sen ja Kazakstanin hallituksen mukaan tärkeän ja menestyksellisesti alkaneen hankkeen. Se epäilee väärinkäytöstä ja on sen vuoksi useissa menettelyissä Euroopan oikeusasiamiehen virastossa ja unionin tuomioistuimissa pyrkinyt saamaan komissiolta tutustuttavakseen kaikki asiaa koskevat asiakirjat asiakirjojen saamisesta yleisön tutustuttavaksi 30.5.2001 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1049/2001 (jäljempänä asetus 1049/2001) nojalla. Komissio on kieltänyt kaikkiin asiakirjoihin tutustumisen.
Valitus kohdistuu unionin yleisen tuomioistuimen määräykseen, jolla jätettiin tutkimatta valittajan kumoamiskanne komission 9.10.2009 tekemästä päätöksestä, jolla komissio kielsi uudestaan kaikkiin asiakirjoihin tutustumisen, ja velvoitettiin valittaja korvaamaan oikeudenkäyntikulut. Valittaja väittää, että unionin yleinen tuomioistuin laski väärin kanteen nostamisen määräajan ja tulkitsi sitä virheellisesti.
Valittaja väittää erityisesti, ettei unionin yleinen tuomioistuin ottanut huomioon, että sen kanne kohdistui komission asetuksen 1049/2001 mukaisessa kaksivaiheisessa menettelyssä antamaan päätökseen. Sillä ei ollut menettelyoikeudellisesti lainkaan ollut mahdollisuutta nostaa kannetta ennen kuin komissio antoi vastauksen sen 15.10.2009 tekemään uudistettuun hakemukseen, jolla se pyysi komissiota tarkastamaan valittajan ensimmäisestä hakemuksesta 9.10.2009 tekemänsä päätöksen. Valittaja oli näin ollen toiminut unionin tuomioistuinten oikeuskäytännön mukaisesti. Kanteen nostamisen määräaika alkoi sen uudistetusta hakemuksesta asetuksen 1049/2001 8 artiklan 3 kohdan mukaisesti tehdystä hylkäävästä päätöksestä, eli 2.12.2009. Se päättyi 2.2.2010. Kanne oli valittajan mukaan näin ollen nostettu määräajassa. Valittaja ei käsitä, miksi unionin yleinen tuomioistuin katsoi oikeudellisesti virheellisesti, että kanneaika alkoi 16.10.2009 (uudistetun hakemuksen jättäminen) ja päättyi 29.12.2009, eikä ottanut huomioon, että 9.10.2009 tehdystä päätöksestä (väliaikainen vastaus ensimmäiseen hakemukseen) tuli kannekelpoinen toimi vasta silloin, kun uudistetusta hakemuksesta tehtiin hylkäävä päätös.
Full & Egal Universal Law Academy