9.7.2011
FI
Euroopan unionin virallinen lehti
C 204/17
Valitus, jonka Euroopan komissio on tehnyt 13.5.2011 unionin yleisen tuomioistuimen (toinen jaosto) yhdistetyissä asioissa T-122-07–T-124/07, Siemens AG Österreich v. komissio, 3.3.2011 antamasta tuomiosta
(Asia C-231/11 P)
2011/C 204/31
Oikeudenkäyntikieli: saksa
Asianosaiset
Valittaja: Euroopan komissio (asiamiehet: A. Antoniadis, R. Sauer ja N. von Lingen)
Muut osapuolet: Siemens AG Österreich, VA Tech Transmission & Distribution GmbH & Co. KEG, Siemens Transmission & Distribution Ltd, Siemens Transmission & Distribution SA, Nuova Magrini Galileo SpA
Vaatimukset
Komissio vaatii ensinnäkin ensisijaisesti, että
—
yhdistetyissä asioissa T-122/07–T-124/07, 3.3.2011 annetun tuomion tuomiolauselman 2 kohta on kumottava siltä osin kuin se perustuu valituksenalaisen tuomion 157 kohdan toteamukseen siitä, että komissio on velvollinen määrittämään eri yhtiöiden osuudet määristä, jotka ne on määrätty yhteisvastuullisesti maksamaan
—
yhdistetyissä asioissa T-122/07–T-124/07, 3.3.2011 annetun tuomion tuomiolauselman 3 kohta on kumottava siltä osin kuin unionin yleinen tuomioistuin vahvistaa valituksenalaisen tuomion 158 kohdan ja 245, 247, 262 sekä 263 kohdan mukaisesti uudestaan sakot ja määrittää osuudet sakkojen määristä, joka kunkin yksittäisen yhtiön on maksettava
toiseksi toissijaisesti
—
yhdistetyissä asioissa T-122/07–T-124/07, 3.3.2011 annettu tuomio on kumottava siltä osin kuin siinä velvoitetaan komissio valituksenalaisen tuomion 157 kohdan mukaisesti määrittämään eri yhtiöiden osuudet määristä, jotka ne on määrätty yhteisvastuullisesti maksamaan
—
yhdistetyissä asioissa T-122/07–T-124/07, 3.3.2011 annettu tuomio on kumottava siltä osin kuin unionin yleinen tuomioistuin valituksenalaisen tuomion 158 kohdan toteamusten mukaisesti määrittää 245, 247, 262 sekä 263 kohdassa osuudet sakkojen määristä, joka kunkin yksittäisen yhtiön on maksettava ja siten muuttaa asiassa COMP/38.899 — Kaasueristeiset kytkinlaitteet, 24.1.2007 tehtyä komission päätöstä K(2006) 6762 lopull.
kolmanneksi
—
asioissa T-122/07, T-123/07 ja T-124/07 nostetut kanteet on hylättävä siltä osin kuin niissä vaaditaan päätöksen K(2006) 6762 lopull. 2 artiklan j, k ja l alakohdan kumoamista
neljänneksi
—
valituksen vastapuolet ja kantajat on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut sekä valituksen että unionin yleisessä tuomioistuimessa käydyn oikeudenkäynnin osalta
Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut
1)
Komissiolle asetettu velvoite vahvistaa yhteisvastuullisten yksittäiset vastuuosuudet on ristiriidassa komissiolle asetuksen N:o 1/2003 23 artiklassa osoitettujen toimivaltuuksien ja velvollisuuksien kanssa ja sillä puututaan kansallisiin oikeusjärjestyksiin. Nämä toimivaltuudet ja velvollisuudet ulottuvat ulkoiseen suhteeseen, toisin sanoen sakkojen määräämiseen ja mahdollisesti päätöksen adressaattien yhteisvastuun määrittämiseen. Yhteisvastuun vahvistamisesta johtuva yhteisvastuullisten sisäinen suhde, mukaan lukien yhteisvastuullisten väliset mahdolliset takautumisvaatimukset, kuuluvat sen vastoin lähtökohtaisesti jäsenvaltioiden lainsäädännön soveltamisalaan.
2)
Unionin yleinen tuomioistuin on ylittänyt tutkintatoimivaltansa rajat, kun se on vahvistanut sitovasti vastuuosuudet sisäisessä suhteessa kansallisissa tuomioistuimissa mahdollisesti esitettäviin takautumisvaatimuksiin nähden.
3)
Unionin yleisen tuomioistuimen vahvistama komission velvollisuus yhteisvastuusta johtuvien oikeusvaikutusten kattavaan sääntelyyn ei voi perustua unionin yleisen tuomioistuimen tältä osin esiin tuomaan yksilöllisen rangaistuksen ja seuraamuksen määräämiseen periaatteeseen; se on myös ristiriidassa SEUT 101 ja 102 artiklan rikkomisesta johtuvan yrityksen vastuun periaatteen kanssa.
4)
Unionin yleinen tuomioistuin on lausunut ultra petita ja se on loukannut kontradiktorisen menettelyn periaatetta, kun se on osoittanut vastuuosuudet sisäisessä suhteessa ja muuttanut implisiittisesti päätöstä, vaikkei sitä ole vaadittu tekemään näin eikä asiaa ole riittävästi argumentoitu.
5)
Unionin yleinen tuomioistuin laiminlyö lisäksi perusteluvelvollisuuttaan, koska tuomion keskeiset perustelut eivät ole riittävän selviä eikä unionin yleinen tuomioistuin ole käsitellyt komission yhteisvastuuta koskevia argumentteja.
6)
Lopuksi tuomio puuttuu vastuussa olevien osapuolen yksilöimistä koskevaan komission harkintavaltaan.
Full & Egal Universal Law Academy