16.7.2011
FI
Euroopan unionin virallinen lehti
C 211/18
Valitus, jonka World Wide Tobacco España, S.A. on tehnyt 19.5.2011 unionin yleisen tuomioistuimen (neljäs jaosto) asiassa T-37/05, World Wide Tobacco España v. komissio, 8.3.2011 antamasta tuomiosta
(Asia C-240/11 P)
2011/C 211/35
Oikeudenkäyntikieli: espanja
Asianosaiset
Valittaja: World Wide Tobacco España, S.A. (edustajat: asianajajat M. Odriozola ja A. Vide)
Muu osapuoli: Euroopan komissio
Vaatimukset
—
unionin yleisen tuomioistuimen asiassa T-37/05 antama tuomio on kumottava osittain
—
valittajalle määrätyn sakon määrää on alennettava
—
komissio on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut kummassakin oikeusasteessa.
Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut
Valittaja katsoo ensiksi, että komissio loukkasi yhdenvertaisen kohtelun periaatetta asettamalla WWTE:lle (World Wide Tobacco España, S.A.) ankaramman kertoimen, jonka tarkoituksena on varoittavan vaikutuksen aikaansaaminen, kuin muille jalostusyrityksille. Komissio asetti WWTE:lle tällaisen kertoimen, koska se kuuluu monikansalliseen konserniin, jolla on huomattava taloudellinen valta. Sitä, että WWTE mahdollisesti toimi, quod non, emoyhtiöidensä ratkaisevan vaikutuksen alaisena, pidettiin yksinomaan lisätekijänä.
Toiseksi ja toissijaisesti unionin tuomioistuimen on laskettava korotuskerroin uudelleen sikäli kuin se katsoo, että jokin emoyhtiöistä ei ole vastuussa WWTE:n toiminnasta. Unionin yleisen tuomioistuimen ei olisi pitänyt hylätä WWTE:n väitteitä siksi, että tämä ei ollut sisällyttänyt kannekirjelmäänsä emoyhtiöidensä väitteitä, koska on niiden — eikä niiden tytäryhtiön — tehtävä osoittaa vääräksi se, että niiden katsotaan olevan vastuussa rikkomisesta. Emoyhtiöiden toiminnasta annetuilla ja annettavilla tuomioilla, mukaan lukien tuomio asiassa T-24/05, on joka tapauksessa oikeusvoima yhteisvastuussa olevien osapuolten välillä.
Kolmanneksi unionin yleisen tuomioistuimen ei olisi pitänyt jättää selvyyden puuttumisen vuoksi tutkimatta valittajan väitettä, jonka mukaan komissio oli määrännyt sakon, jolla rikottiin 10 prosentin enimmäismäärää liikevaihdosta, koska emoyhtiöt eivät olleet vastuussa rikkomisesta. Syyt ovat samat kuin edellisessä kohdassa esitetyt: yksinomaan emoyhtiöt voivat puolustautua sitä vastaan, että niiden katsotaan olevan vastuussa rikkomisesta, ja tuomiolla on joka tapauksessa oikeusvoima yhteisvastuussa olevien osapuolten välillä.
Valittaja väittää lopuksi, että komissio rikkoi sakkojen laskennasta annettuja suuntaviivoja, koska se ei ottanut huomioon sitä, että vuosina 1996 ja 1997 WWTE ei noudattanut sopimuksia. Valittaja katsoo myös, että koska komissio ei viitannut nimenomaisesti tähän lieventävään asianhaaraan riidanalaisessa päätöksessä, se ei voi väittää ottaneensa sen huomioon.
Full & Egal Universal Law Academy