23.7.2011
FI
Euroopan unionin virallinen lehti
C 219/11
Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Verwaltungsgerichtshof (Itävalta) on esittänyt 25.5.2011 — Murat Dereci, Vishaka Heiml, Alban Kokollari, Izunna Emmanuel Maduike ja Dragica Stevic v. Bundesminister für Inneres
(Asia C-256/11)
2011/C 219/15
Oikeudenkäyntikieli: saksa
Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin
Verwaltungsgerichtshof
Pääasian asianosaiset
Valittajat: Murat Dereci, Vishaka Heiml, Alban Kokollari, Izunna Emmanuel Maduike ja Dragica Stevic
Muu osapuoli: Bundesminister für Inneres
Ennakkoratkaisukysymykset
1)
a)
Onko SEUT 20 artiklaa tulkittava siten, että se on esteenä sille, että jäsenvaltio epää kolmannen maan kansalaiselta, jonka aviopuoliso ja alaikäiset lapset ovat unionin kansalaisia, oleskelun jäsenvaltiossa, jossa puoliso ja lapset asuvat ja jonka kansalaisia he ovat, ja onko näin myös silloin, kun nämä unionin kansalaiset eivät ole toimeentulon osalta riippuvaisia kolmannen maan kansalaisesta? (valittaja Derecin tapaus)
b)
Onko SEUT 20 artiklaa tulkittava siten, että se on esteenä sille, että jäsenvaltio epää kolmannen maan kansalaiselta, jonka aviopuoliso on unionin kansalainen, oleskelun jäsenvaltiossa, jossa puoliso asuu ja jonka kansalainen tämä on, ja onko näin myös silloin, kun unionin kansalainen ei ole toimeentulon osalta riippuvainen kolmannen maan kansalaisesta? (valittajien Heiml ja Maduike tapaukset)
c)
Onko SEUT 20 artiklaa tulkittava siten, että se on esteenä sille, että jäsenvaltio epää täysi-ikäiseltä kolmannen maan kansalaiselta, jonka äiti on unionin kansalainen, oleskelun jäsenvaltiossa, jossa äiti asuu ja jonka kansalainen tämä on, ja onko näin myös silloin, kun unionin kansalainen ei tosin ole toimeentulon osalta riippuvainen kolmannen maan kansalaisesta, mutta kolmannen maan kansalainen on riippuvainen toimeentulonsa osalta unionin kansalaisesta? (valittaja Kokollarin tapaus)?
d)
Onko SEUT 20 artiklaa tulkittava siten, että se on esteenä sille, että jäsenvaltio epää täysi-ikäiseltä kolmannen maan kansalaiselta, jonka isä on unionin kansalainen, oleskelun jäsenvaltiossa, jossa isä asuu ja jonka kansalainen tämä on, ja onko näin myös silloin, kun unionin kansalainen ei tosin ole toimeentulon osalta riippuvainen kolmannen maan kansalaisesta, mutta kolmannen maan kansalainen on unionin kansalaisen huollettavana? (Valittaja Stevicin tapaus)
2)
Jos johonkin ensimmäisessä kohdassa oleviin kysymyksiin annetaan myöntävä vastaus:
Onko SEUT 20 artiklasta johtuvassa jäsenvaltioiden velvollisuudessa sallia kolmannen maan kansalaisille oleskelu kyseessä suoraan unionin oikeudesta johtuva oikeus oleskeluun, vai riittääkö, että jäsenvaltio tunnustaa kolmannen maan kansalaiselle oikeuden oleskeluun oikeuden luovalla tavalla?
3)
a)
Jos toiseen kysymykseen annetun vastauksen mukaan oleskeluoikeus on olemassa unionin oikeuden perusteella:
Minkä edellytysten mukaisesti unionin oikeudesta johtuva oleskeluoikeus ei poikkeuksellisesti ole olemassa tai minkä edellytysten mukaisesti kolmannen maan kansalaiselta saadaan viedä oikeus oleskeluun?
b)
Jos toiseen kysymykseen annettavan vastauksen mukaan on riittävää, että kolmannen maan kansalaiselle tunnustetaan oleskeluoikeus oikeuden luovalla tavalla:
Minkä edellytysten mukaisesti kolmannen maan kansalaiselta saadaan — siitä huolimatta, että jäsenvaltiolla on periaatteessa velvollisuus mahdollistaa hänelle oleskelu — evätä oikeus oleskeluun?
4)
Jos SEUT 20 artikla ei ole esteenä sille, että Derecin kaltaisessa tilanteessa olevalta kolmannen maan kansalaiselta evätään oleskelu jäsenvaltiossa:
Onko Euroopan talousyhteisön ja Turkin välisellä assosiaatiosopimuksella perustetun assosiaationeuvoston assosiaation kehittämisestä 19.9.1980 tekemän päätöksen N:o 1/80 13 artikla tai 23.11.1970 Brysselissä allekirjoitetun lisäpöytäkirjan, joka tehtiin, hyväksyttiin ja vahvistettiin yhteisön puolesta 19.12.1972 annetulla neuvoston asetuksella (ETY) N:o 2760/72 (1) ja joka on sen 62 artiklan mukaan erottamaton osa Euroopan talousyhteisön ja Turkin assosiaatiosopimusta, 41 artikla esteenä Derecin kaltaisessa tapauksessa sille, että Turkin kansalaisen ensimmäiseen pääsyyn unionin alueelle sovelletaan niitä kansallisia sääntöjä tiukempia sääntöjä, joita oli jo sitä ennen sovellettu Turkin kansalaisen ensimmäiseen pääsyyn unionin alueelle, vaikka ne kansalliset säännökset, joilla oli helpotettu ensimmäistä pääsyä unionin alueelle, oli saatettu voimaan vasta sen ajankohdan jälkeen, jona edellä mainitut määräykset ja säännökset, jotka koskevat assosiaatiota Turkin kanssa, olivat tulleet voimaan jäsenvaltion osalta?
(1) EYVL L 293, s. 4.
Full & Egal Universal Law Academy