30.7.2011
FI
Euroopan unionin virallinen lehti
C 226/16
Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Supreme Court of the United Kingdom (Yhdistynyt kuningaskunta) on esittänyt 25.5.2011 — The Queen, David Edwardsin ja Lilian Pallikaropoulosin hakemuksesta v. Environment Agency, First Secretary of State ja Secretary of State for Environment, Food and Rural Affairs
(Asia C-260/11)
2011/C 226/30
Oikeudenkäyntikieli: englanti
Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin
Supreme Court of the United Kingdom
Pääasian asianosaiset
Valittaja: The Queen, David Edwardsin ja Lilian Pallikaropoulosin hakemuksesta
Vastapuolet: Environment Agency, First Secretary of State ja Secretary of State for Environment, Food and Rural Affairs
Ennakkoratkaisukysymykset
1)
Kuinka kansallisen tuomioistuimen tulisi ratkaista kysymys oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta kantajalle, joka on yleisöön kuuluva ja jonka ympäristöoikeuden alaan kuuluva kanne ei ole menestynyt, kun otetaan huomioon Århusin yleissopimuksen 9 artiklan 4 kappaleen vaatimukset, sellaisina kuin ne on pantu täytäntöön direktiivin 85/337/ETY (1) 10 a artiklassa ja direktiivin 96/61/ETY (2) 15 a artiklassa?
2)
Pitäisikö kysymys siitä, onko oikeudenkäyntimenettely Århusin yleissopimuksen 9 artiklan 4 kappaleen mukaisesti ”niin kallis, että se olisi esteenä menettelyyn osallistumiselle”, sellaisena kuin tämä on pantu täytäntöön direktiiveillä, ratkaista objektiivisin perustein (esimerkiksi käyttämällä perusteena ”tavallisen” yleisöön kuuluvan kykyä vastata mahdollisista maksettaviksi koituvista kuluista) vai pitäisikö asia ratkaista subjektiivisin perustein (käyttämällä perusteena yksittäisen kantajan maksukykyä) vai tulisiko asia ratkaista jonkinlaisella yhdistelmällä näitä perusteita?
3)
Vai kuuluuko asian ratkaiseminen kokonaisuudessaan jäsenvaltion kansallisen lain alaan siten, että kyseisissä direktiiveissä ainoastaan säädetään tuloksesta, joka kansallista lakia soveltamalla on saavutettava, nimittäin siitä, ettei kyseessä oleva menettely saa olla ”niin kallis, että se olisi esteenä menettelyyn osallistumiselle”?
4)
Arvioitaessa sitä, onko menettely ”niin kallis, että se olisi esteenä menettelyyn osallistumiselle”, onko sillä merkitystä, ettei kantajaa tosiasiallisesti ole saatu luopumaan aloittamasta tai jatkamasta oikeudenkäyntiä?
5)
Voidaanko erilainen lähestymistapa näihin kysymyksiin sallia silloin, kun on kyse (i) valituksesta tai (ii) jatkovalituksesta verrattuna ensimmäisessä asteessa annettuun ratkaisuun?
(1) 27.6.1985 annettu neuvoston direktiivi 85/337/ETY (EYVL L 175, s. 40).
(2) 24.9.1996 annettu neuvoston direktiivi 96/61/EY (EYVL L 257, s. 26).
Full & Egal Universal Law Academy