30.7.2011
FI
Euroopan unionin virallinen lehti
C 226/17
Valitus, jonka Euroopan unionin komissio on tehnyt 30.5.2011 unionin yleisen tuomioistuimen (kolmas jaosto) asiassa T-369/07, Latvian tasavalta v. Euroopan komissio, 22.3.2011 antamasta tuomiosta
(Asia C-267/11 P)
2011/C 226/32
Oikeudenkäyntikieli: latvia
Asianosaiset
Valittaja: Euroopan unionin komissio (asiamiehet: E. White ja I. Rubene)
Muut osapuolet: Latvian tasavalta, Liettuan tasavalta, Slovakian tasavalta, Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistynyt kuningaskunta
Vaatimukset
—
valituksenalainen tuomio on kumottava
—
Latvian tasavalta on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut
Ainoa valitusperuste koskee direktiivin 2003/87/EY (1) 9 artiklan 3 kohdassa säädetyn kolmen kuukauden määräajan noudattamatta jättämistä.
Komissio katsoo, että unionin yleinen tuomioistuin on arviossaan sekoittanut toisiinsa 9 artiklan 3 kohdan ensimmäisen ja toisen virkkeen ja ettei sen tulkinta näin ollen ole yhteensopiva kyseisen kohdan tavoitteiden kanssa.
Komission mukaan direktiivin 9 artiklan 3 kohdan tällainen tulkinta on ristiriidassa sellaisen lähestymistavan kanssa, jota unionin yleinen tuomioistuin on itse noudattanut toisessa asiassa, jossa se on perustellusti katsonut, että 9 artiklan 3 kohta oli erillinen oikeudellinen perusta.
Komissio perustaa oman arviointinsa direktiivin 9 artiklan 3 kohdasta suoraan kyseisen säännöksen sanamuotoon, joka on täysin yhteensopiva säännöksen tavoitteen kanssa. Komissio toteaa näin ollen, että jos se on evännyt jäsenvaltion esittämän kiintiöiden jakamista koskevan kansallisen suunnitelman, jäsenvaltion on muutettava sitä ottaen huomioon komission esittämä arvostelu, eikä se voi panna suunnitelmaa täytäntöön ennen kuin komissio on hyväksynyt muutokset. Komission hyväksymispäätökselle ei ole asetettu määräaikaa.
Komissio huomauttaa, että riidanalainen päätös koski kiintiöiden jakamista koskevaan kansalliseen suunnitelmaan tehtyjä muutoksia, eikä tiedoksi annettua suunnitelmaa sellaisenaan.
Komissio toteaa, että koska unionin yleinen tuomioistuin ei huomannut, että direktiivin 9 artiklan 3 kohdan toisessa kohdassa vahvistettiin toinen menettely, se katsoi virheellisesti, että ilmoitetut muutokset merkitsivät uuden kiintiöiden jakamista koskevan kansallisen suunnitelman tiedoksi antamista, ja sovelsi näin ollen virheellisesti kolmen kuukauden määräaikaa.
(1) EUVL L 275, s. 32.
Full & Egal Universal Law Academy