27.8.2011
FI
Euroopan unionin virallinen lehti
C 252/14
Valitus, jonka Densmore Ronald Dover on tehnyt 6.6.2011 unionin yleisen tuomioistuimen (kahdeksas jaosto) asiassa T-149/09, Densmore Ronald Dover v. Euroopan parlamentti, 24.3.2011 antamasta tuomiosta
(Asia C-278/11 P)
2011/C 252/28
Oikeudenkäyntikieli: kreikka
Asianosaiset
Valittaja: Densmore Ronald Dover (edustajat: D. Vaughan, QC, barrister M. Lester ja solicitor R. Collard)
Muu osapuoli: Euroopan parlamentti
Vaatimukset
Kantaja vaatii unionin tuomioistuinta
—
kumoamaan unionin yleisen tuomioistuimen asiassa T-149/09 antaman tuomion riidanalaiset osat
—
kumoamaan riidanalaisen päätöksen kokonaisuudessaan
—
velvoittamaan parlamentin korvaamaan valittajalle tästä valituksesta ja kumoamiskanteen tekemisestä unionin yleisessä tuomioistuimessa aiheutuneet oikeudenkäyntikulut.
Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut
Unionin yleinen tuomioistuin on ensinnäkin katsonut virheellisesti, että parlamentti noudatti velvollisuuttaan perustella asianmukaisesti 345 289 Englannin punnan suuruisen summan takaisin maksamista koskevaa vaatimusta riidanalaisen päätöksen 24 ja 25 kohdassa. Valittaja ei saanut riidanalaisen päätöksen 24 ja 25 kohdasta eikä muualtakaan tietoonsa, miksi hänet määrättiin maksamaan takaisin kyseinen summa, mikä mahdollistaisi sen, että hän voisi riitauttaa näiden perustelujen pätevyyden tuomioistuimissa tai sen, että tuomioistuimet voisivat asianmukaisesti arvioida näitä perusteluja.
Toiseksi unionin yleinen tuomioistuin on katsonut virheellisesti, että parlamentti saattoi perustellusti vaatia 345 289 Englannin punnan takaisin maksamista sillä perusteella, että se oli maksettu ”perusteettomasti” Euroopan parlamentin jäsenten kuluja ja korvauksia koskevien sääntöjen 14 artiklan nojalla, koska
a)
Parlamentti ei ollut missään riidanalaisen päätöksen kohdassa selittänyt niitä syitä, joiden perusteella se katsoi, että valittajan sille toimittamat lukuisat asiakirjat eivät osoittaneet, että 25 kohdassa esitetyt menot oli käytetty Euroopan parlamentin jäsenten kuluja ja korvauksia koskevien sääntöjen mukaisesti, eikä sitä, miksi parlamentti katsoi, että menoja oli vaadittu virheellisesti maksettavaksi Euroopan parlamentin jäsenten kuluja ja korvauksia koskevien sääntöjen 14 artiklan nojalla tai käytetty väärin tai käytetty epäasianmukaisiin tarkoituksiin.
b)
Valittaja oli tosiasiallisesti selittänyt jokaisen riidanalaisen päätöksen 25 kohdassa luetellun menon ja lisäksi selittänyt, että jokainen meno johtui täysin ja täsmälleen ainoastaan niiden kulujen kattamisesta, jotka olivat aiheutuneet MP Holdingsin palkkaamisesta tai ottamisesta palveluntarjoajaksi. Valittaja oli toimittanut suuren määrän asiakirjatodisteita sen osoittamiseksi, että MP Holdingsille maksetut kulukorvaukset tosiasiallisesti käytettiin 14 artiklan mukaisiin tarkoituksiin. Valittajan toimittamat asiakirjat olivat selvästi laajempia kuin ne asiakirjat, jotka hän on ollut velvollinen säilyttämään ja toimittamaan koko merkityksellisen ajanjakson ajan, ja tämä koskee erityisesti valittajan ensimmäistä edustajakautta koskevia asiakirjoja. Tämä todistusaineisto osoitti, että kaikki kulut aiheutuivat kokonaisuudessaan ja yksinomaan parlamentaaristen avustajapalvelujen tarjoamisesta valittajalle. Parlamentti asetti valittajalle erittäin ankaria vaatimuksia, jotka koskivat asiakirjojen toimittamista joka ainoan kuluerän perustelemiseksi vuodesta 1999 alkaen. Tällaisia vaatimuksia ei ollut olemassa silloin, kun kulut syntyivät, ja ne eivät ole edes koskaan olleet edellytyksenä Euroopan parlamentin jäsenten kuluja ja korvauksia koskevien sääntöjen 14 artiklan mukaisten kulukorvausten myöntämiselle.
Kolmanneksi unionin yleinen tuomioistuin katsoi virheellisesti, että siitä, että parlamentti vetosi väitettyyn ”eturistiriitaan”, mitä ei voitu sallia, ei olisi pitänyt seurata se, että riidanalainen päätös kumotaan kokonaisuudessaan. Unionin yleinen tuomioistuin katsoi perustellusti, ettei parlamentti voinut vedota väitettyyn eturistiriitaan perustellakseen parlamentaarisen avustajakorvauksen takaisin maksamista koskevaa vaatimusta. Tästä päätelmästä olisi pitänyt seurata se, että koko riidanalainen päätös kumotaan, koska parlamentti oli nimenomaisesti ja pääasiallisesti vedonnut tähän perusteeseen perustellakseen koko riidanalaista päätöstä.
Full & Egal Universal Law Academy