27.8.2011
FI
Euroopan unionin virallinen lehti
C 252/17
Valitus, jonka Legris Industries SA on tehnyt 9.6.2011 unionin yleisen tuomioistuimen asiassa T-376/06, Legris Industries v. komissio, 24.3.2011 antamasta tuomiosta
(Asia C-289/11 P)
2011/C 252/31
Oikeudenkäyntikieli: ranska
Asianosaiset
Valittaja: Legris Industries SA (edustajat: asianajajat A. Wachsmann ja S. Thibault-Leger)
Muu osapuoli: Euroopan komissio
Vaatimukset
—
Ensisijaisesti
—
on kumottava SEUT 256 artiklan ja Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön pöytäkirjassa 3 olevan 56 artiklan nojalla unionin yleisen tuomioistuimen asiassa T-376/06, Legris Industries v. komissio, 24.3.2011 antama tuomio;
—
on hyväksyttävä Legris Industries SA:n asiaa ensimmäisenä oikeusasteena käsitelleessä ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa esittämät vaatimukset;
—
tämän seurauksena on
—
kumottava EY 81 artiklan mukaisesta menettelystä 20.9.2006 tehty Euroopan komission päätös K(2006) 4180 lopullinen (asia COMP/F-1/38.121 — Liittimet) siltä osin kuin kyseisessä päätöksessä määrätään Legris Industries SA:lle sakko sillä perusteella, että Legris Industries SA katsotaan vastuulliseksi Comapin syyksi luettavien menettelytapojen perusteella ja
—
on hyväksyttävä, että Legris Industries SA ottaa omiin nimiinsä Comapin kyseistä Euroopan komission päätöstä vastaan esittämät kirjelmät, päätelmät ja vaatimukset.
—
Toissijaisesti on kumottava SEUT 261 artiklan nojalla Legris Industries SA:lle määrätty 46,8 miljoonan euron suuruinen sakko, josta 18,56 miljoonan euron suuruinen osuus on määrätty sille yhteisvastuullisesti Comapin kanssa, Euroopan komission edellä mainitun päätöksen 2 artiklan g kohdan perusteella, tai alennettava SEUT 261 artiklan nojalla tämän 46,8 miljoonan euron suuruisen sakon määrä asianmukaiseen määrään.
—
joka tapauksessa Euroopan komissio on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut kokonaisuudessaan, mukaan lukien Legris Industries SA:lle ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa aiheutuneet kulut.
Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut
Valittaja vetoaa valituksensa tueksi neljään perusteeseen.
Ensimmäisessä valitusperusteessaan Legris Industries väittää, että sen oikeutta riippumattomaan ja puolueettomaan tuomioistuimeen on loukattu, koska ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen harjoittama valvonta, joka koskee komission — joka on sekä tutkinnasta että seuraamusten määräämisestä vastaava toimielin — päätökseen, rajoittuu ilmeisiin oikeudellisiin ja tosiseikkoja koskeviin virheisiin eikä kyseinen tuomioistuin käytä valvonnassaan täyttä tuomiovaltaa siten, että se tutkisi uudelleen kokonaisuudessaan asian tosiseikat ja erityisesti asiassa esitetyt todisteet.
Toisessa, kolmesta osasta koostuvassa valitusperusteessaan valittaja vetoaa niiden periaatteiden loukkaamiseen, jotka koskevat emoyhtiön joutumista vastuuseen SEUT sen tytäryhtiön syyksi luettavasta 101 artiklan rikkomisesta. Ensimmäisessä osassa valittaja väittää ensiksi, että unionin oikeuden mukaan siihen ei voida soveltaa olettamaa — joka ei käytännössä ole kumottavissa — jonka mukaan se olisi vastuussa tytäryhtiönsä Comapin menettelyistä, kun otetaan huomioon valittajalle määrätyn seuraamuksen taannehtivuus. Toisen valitusperusteen toisessa osassa valittaja väittää, että kyseisen, käytännössä kumoamattoman, olettaman soveltaminen valittajaan johtui siitä, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin hylkäsi valittajan vaatimukset perustelujen riittämättömyyden ja ristiriitaisuuden perusteella. Valitusperusteen kolmannessa osassa valittaja vetoaa lopuksi sen oikeuskäytännön huomioon ottamatta jättämiseen, jonka mukaan mainittua vastuuseen joutumista koskevaa olettamaa ei sovelleta sellaisiin rahoitusyhtiöihin, jotka ovat operatiivista toimintaa harjoittamattomia holdingyhtiöitä, sekä yhdenvertaisen kohtelun ja luottamuksensuojan periaatteiden loukkaamiseen.
Kolmannessa valitusperusteessaan kyseinen emoyhtiö vetoaa yhdenvertaisen kohtelun periaatteen, yksilöllisen vastuun periaatteen sekä periaatteen, jonka mukaan rangaistukset ja seuraamukset on määrättävä yksilökohtaisesti, loukkaamiseen sillä perusteella, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin eväsi valittajalta oikeuden tukeutua sen tytäryhtiön Comapin esittämien riidanlaista päätöstä koskeviin kumoamisperusteisiin mutta katsoi valittajan olevan vastuussa Comapin syyksi luettavista menettelyistä.
Neljännessä valitusperusteessaan valittaja vaatii unionin tuomioistuinta tekemään omalta osaltaan johtopäätöksensä asiassa Comap annetun tuomion mahdollisesta kumoamisesta Comapin muutoksenhaun yhteydessä esittämien perusteiden perusteella.
Full & Egal Universal Law Academy