10.9.2011
FI
Euroopan unionin virallinen lehti
C 269/28
Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Landesarbeitsgericht Berlin-Brandenburg (Saksa) on esittänyt 27.6.2011 — Rainer Reimann v. Philipp Halter GmbH & Co. Sprengunternehmen KG
(Asia C-317/11)
2011/C 269/53
Oikeudenkäyntikieli: saksa
Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin
Landesarbeitsgericht Berlin-Brandenburg
Pääasian asianosaiset
Kantaja: Rainer Reimann
Vastaaja: Philipp Halter GmbH & Co. Sprengunternehmen KG
Ennakkoratkaisukysymykset
1)
Onko sellainen kansallinen sääntely kuten BUrlG:n (Bundesurlaubsgesetz, Saksan liittovaltion vuosilomalaki) 13 §:n 2 momentti, jonka mukaan tietyillä toimialoilla voidaan neljän viikon vähimmäisvuosiloman kestoa alentaa työehtosopimuksella, Euroopan unionin perusoikeuskirjan 31 artiklan ja tietyistä työajan järjestämistä koskevista seikoista 4.11.2003 annetun direktiivin 2003/88/EY (1) 7 artiklan 1 kohdan vastainen?
2)
Onko sellainen kansallinen työehtosopimukseen perustuva sääntely, kuten Bundesrahmentarifvertrag Bau (Saksan liittovaltion yleinen rakennusalan työehtosopimus), jonka mukaan lomaoikeutta ei ole sellaisten vuosien ajalta, jolloin työntekijä ei sairauden takia saavuta tiettyä bruttopalkkaa, Euroopan unionin perusoikeuskirjan 31 artiklan ja tietyistä työajan järjestämistä koskevista seikoista 4.11.2003 annetun direktiivin 2003/88/EY 7 artiklan 1 kohdan vastainen?
3)
Mikäli vastaus kysymyksiin 1 ja 2 on myönteinen:
Tuleeko siten BUrlG 13 §:n 2 momentin mukainen sääntely jättää soveltamatta?
4)
Mikäli vastaus kysymyksiin 1–3 on myönteinen
Päteekö BUrlG 13 §:n 2 momentin ja Bundesrahmentarifvertrag Baun määräysten tehokkuuden osalta luottamuksensuojaperiaate, kun kyseessä on ajanjakso ennen 1.12.2009 tapahtunutta Lissabonin sopimuksen ja Euroopan unionin perusoikeuskirjan voimaantuloa? Onko Bundesrahmentarifvertrag Baun osapuolille myönnettävä määräaika, jonka kuluessa ne voivat itse sopia toisenlaisesta sääntelystä?
(1) Tietyistä työajan järjestämistä koskevista seikoista 4.11.2003 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2003/88/EY (EUVL L 299, s. 9).
Full & Egal Universal Law Academy