24.9.2011
FI
Euroopan unionin virallinen lehti
C 282/7
Valitus, jonka Maurice Emram on tehnyt 6.7.2011 asiassa T-187/10, Emram v. SMHV, 10.5.2011 annetusta tuomiosta
(Asia C-354/11)
2011/C 282/13
Oikeudenkäyntikieli: ranska
Asianosaiset
Valittaja: Maurice Emram (edustaja: asianajaja M. Benavî)
Muu osapuoli: sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit) (SMHV), Guccio Gucci Spa
Vaatimukset
—
Unionin yleisen tuomioistuimen tuomion kaikki ne osat on kumottava, joilla hylättiin vaatimus SMHV:n ensimmäisen valituslautakunnan 11.2.2010 tekemän päätöksen kumoamisesta
—
Valituslautakunnan päätös on unionin tuomioistuimen perussäännön 61 artiklan nojalla kumottava
—
SMHV on velvoitettava korvaamaan sekä unionin yleisessä että unionin tuomioistuimessa aiheutuneet oikeudenkäyntikulut, ja Gucci-yhtiö on velvoitettava korvaamaan SMHV:ssä ja yleisessä tuomioistuimessa aiheutuneet oikeudenkäyntikulut.
Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut
Valittaja väittää, että yhteisön tavaramerkistä 20.12.1993 annetun neuvoston asetuksen N:o 40/94 8 artiklan 1 kohdan b alakohtaa ja yhteisön tavaramerkistä 26.2.2009 annetun neuvoston asetuksen N:o 207/2009 17 artiklaa on rikottu.
Valittaja toteaa tästä aluksi, että unionin yleinen tuomioistuin oli katsonut sekaannusvaaran olevan olemassa ottamatta huomioon kaikkia asian kannalta merkityksellisiä seikkoja, muun muassa sitä, ettei aikaisempia tavaramerkkejä käytetty markkinoilla, että aikaisempien tavaramerkkien erottamiskyky oli otettu huomioon, että markkinoilla oli todellakin samantyyppisiä tavaroita, jotka oli varustettu merkillä ”G”, ja ottamatta huomioon tämän tyyppisten merkkien merkittävyyttä, kun asianomainen yleisö yksilöi kaupallista tavaramerkkiä. Lisäksi valittaja väittää, että yleinen tuomioistuin oli arvioinut väärin kyseisten tavaramerkkien samankaltaisuutta, mikä johtui muun muassa tosiseikkojen vääristelystä, siitä, että aikaisempien merkkien erottamiskykyä ja määräävyyttä sekä kyseisten tavaroiden luonnetta oli arvioitu väärin.
Toiseksi valittaja väittää, että unionin yleinen tuomioistuin on soveltanut väärin oikeuskäytäntöä, koska se ei ollut edellä mainitun asetuksen N:o 207/2009 17 artiklaa rikkoen ottanut huomioon aikaisempia kansallisia päätöksiä.
Valittaja väittää, että yleinen tuomioistuin on loukannut yhdenvertaisen kohtelun periaatetta, koska se oli arvioinut puolueellisesti merkkien välistä samankaltaisuutta huomioimatta haetun tavaramerkin sanallista sisältöä ja vertaamalla merkkejä liian laajojen perusteiden nojalla.
Full & Egal Universal Law Academy