22.10.2011
FI
Euroopan unionin virallinen lehti
C 311/27
Valitus, jonka Euroopan komissio on tehnyt 30.8.2011 unionin yleisen tuomioistuimen (laajennettu kuudes jaosto) asiassa T-196/06, Edison v. komissio, 16.6.2011 antamasta tuomiosta
(Asia C-446/11 P)
2011/C 311/45
Oikeudenkäyntikieli: italia
Asianosaiset
Valittaja: Euroopan komissio (asiamiehet: V. Di Bucci ja V. Bottka)
Muu osapuoli: Edison SpA
Vaatimukset
—
unionin yleisen tuomioistuimen (laajennettu kuudes jaosto) 16.6.2011 antama tuomio, joka annettiin komissiolle tiedoksi 20.6.2011, on kumottava
—
asia on palautettava unionin yleiseen tuomioistuimen uudelleen tutkittavaksi
—
on todettava, että näissä kahdessa oikeusasteessa aiheutuneista oikeudenkäyntikuluista päätetään myöhemmin
—
jos unionin tuomioistuin katsoo, että se voi ratkaista asian, unionin yleisen tuomioistuimen tuomio on kumottava ja Edison SpA on velvoitettava korvaamaan näissä kahdessa oikeusasteessa aiheutuneet oikeudenkäyntikulut
Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut
Valittaja vetoaa valituksensa tueksi neljään valitusperusteeseen.
i)
Unionin yleinen tuomioistuin on rikkonut EY 253 artiklaa, luettuna yhdessä EY 81 artiklan kanssa, koska se on määritellyt virheellisesti perusteluvelvollisuuden kohteen ja laajuuden siltä osin kuin kysymys on sellaisen yhtiön vastuusta EY 81 artikla rikkomisessa, joka omistaa 100 prosenttia välittömästi rikkomiseen osallistuneen yhtiön pääomasta, kun otetaan huomioon, että rikkomista koskevan päätelmän perusteena oleva olettama on kumottava asianmukaisesti. Valittaja katsoo erityisesti, ettei unionin yleinen tuomioistuin ole ottanut huomioon asiayhteyttä ja asiaa koskevia oikeussääntöjä ja erityisesti niitä, jotka koskevat valittajan todistustaakkaa. Unionin yleinen tuomioistuin on virheellisesti asettanut komissiolle perusteluvelvollisuuden väitteistä, jotka ”eivät ole merkityksettömiä” katsomatta, kuten sen olisi pitänyt, että nämä väitteet ovat riittäviä synnyttämään olettaman emoyhtiön rikkomista koskevasta vastuusta.
ii)
Toissijaisesti unionin yleinen tuomioistuin on rikkonut EY 230 ja EY 253 artiklaa sen päätelmän osalta, jonka mukaan päätöstä ei ole perusteltu riittävästi. Se on yhtäältä syyllistynyt oikeudellisiin virheisiin riidanalaisen päätöksen tulkinnassa jättäessään tutkimatta eräitä merkityksellisiä kohtia. Se on toisaalta sekoittanut toisiinsa perusteluihin ja asiakysymykseen liittyvät seikat kieltäytyessään ottamasta huomioon riidanalaiseen päätökseen sisältyviä selvityksiä ja todetessaan, että komissio on loukannut vastapuolen puolustautumisoikeuksia ja että nämä selvitykset eivät ole vakuuttavia.
iii)
Unionin yleinen tuomioistuin on rikkonut EY 230 ja EY 253 artiklaa, luettuna yhdessä unionin tuomioistuimissa sovellettavien unionin oikeuden puolustautumisoikeuksia ja kontradiktorisuutta koskevien periaatteiden kanssa. Se on näet virheellisesti katsonut, ettei komissio voi vedota väitteisiin, joita ei ole mainittu väitetiedoksiannossa tai joihin ei ole viitattu päätöksessä, voidakseen vastata vastapuolen ensimmäisessä oikeusasteessa esittämiin väitteisiin, joilla on tarkoitus kumota emoyhtiön vastuuta koskeva olettama. Näin on erityisesti silloin, kun pääasiassa esillä olevalla tavalla kysymys on asiakirjoista, joihin vastapuoli on vedonnut tai joista se oli tietoinen, eikä se voinut olla tietämätön siitä riskistä, että komissio ottaa asiakirjat huomioon näyttönä sitä vastaan, tai kun asiakirjoista oli mahdollista kohtuudella päätellä komission niistä tekemät johtopäätökset.
iv)
Unionin yleinen tuomioistuin on rikkonut EY 230, EY 231 ja EY 253 artiklaa katsoessaan virheellisesti, että riidanalainen päätös on kumottava perustelujen riittämättömyyden vuoksi, vaikka päätöksessä tehdyt päätelmät olivat asiakysymyksen osalta oikeita.
Full & Egal Universal Law Academy