26.11.2011
FI
Euroopan unionin virallinen lehti
C 347/11
Valitus, jonka Solvay SA on tehnyt 2.9.2011 unionin yleisen tuomioistuimen (laajennettu kuudes jaosto) asiassa T-186/06, Solvay SA v. Euroopan komissio, 16.6.2011 antamasta tuomiosta
(Asia C-455/11 P)
2011/C 347/16
Oikeudenkäyntikieli: englanti
Asianosaiset
Valittaja: Solvay SA (edustajat: advocaat O. W. Brouwer ja solicitor M. O'Regan)
Muu osapuoli: Euroopan komissio
Vaatimukset
—
valituksenalaisen tuomion 121–170 kohta on kumottava
—
valituksenalaisen tuomion 394 ja 395 kohta sekä 402–427 kohta on kumottava
—
asia on ratkaistava lopullisesti ja riidanalainen päätös kumottava siltä osin kuin siinä todetaan, (a) että valittaja rikkoi EY 81 artiklan 1 kohtaa vuoden 1995 toukokuun ja vuoden 1997 elokuun välisenä aikana ja (b) että valittaja oli kolmas yritys, joka täytti sakkojen lieventämisestä annetun vuoden 2002 tiedonannon 21 kohdassa asetetut edellytykset, ja valittajalle määrättyjä sakkoja on alennettava vastaavasti, tai vaihtoehtoisesti asia on palautettava unionin yleiseen tuomioistuimeen
—
komissio on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut sekä unionin yleisessä tuomioistuimessa että unionin tuomioistuimessa.
Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut
Valittaja vetoaa kahteen valitusperusteeseen. Valituksenalaisessa tuomiossa unionin yleinen tuomioistuin hylkäsi osittain valittajan nostaman kanteen, jossa vaadittiin EY 81 artiklan ja ETA-sopimuksen 53 artiklan mukaisesta menettelystä 3.5.2006 tehtyä komission päätöstä K(2006) 1766 lopullinen (asia COMP/F/38.620 — vetyperoksidi ja perboraatti) kumottavaksi osittain.
Ensimmäisellä valitusperusteellaan valittaja riitauttaa unionin yleisen tuomioistuimen johtopäätöksen siitä, että valittaja oli osallistunut EY 81 artiklan 1 kohdan ja ETA-sopimuksen 53 artiklan 1 kohdan rikkomiseen vuoden 1995 toukokuun ja vuoden 1997 elokuun välisenä aikana. Valittajan mukaan unionin yleinen tuomioistuin ylitti valvontavaltansa rajat ja teki oikeudellisen virheen katsoessaan, että valittaja oli keskustellut hintatiedoista ja kaupallisista strategioistaan ja/tai vaihtanut näitä muiden yritysten kanssa. Tällaista johtopäätöstä ei voitu tehdä riidanalaisen päätöksen perusteella. Unionin yleinen tuomioistuin teki oikeudellisia virheitä vahvistaessaan riidanalaisessa päätöksessä esitetyn johtopäätöksen siitä, että koska osapuolten yhteisenä tarkoituksena oli kilpailun rajoittaminen, vetyperoksidin valmistajien (valittaja mukaan luettuna) väliset keskustelut, neuvottelut ja tietojen vaihdot, joita käytiin epäonnistuneessa yrityksessä markkinoiden jakamista koskevan sopimuksen aikaansaamiseksi (joka ei johtanut osapuolten väliseen sopimukseen), muodosti EY 81 artiklan 1 kohdan ja ETA-sopimuksen 53 artiklan 1 kohdan rikkomisen sillä perusteella, että tällaiset toimet olivat joko valmistelevia neuvotteluja, jotka olivat osa samaa salaista sopimusta kuin elokuussa 1997 voimaantullut myönnetty hintakartelli, tai vaihtoehtoisesti yhdistettyjä menettelytapoja, joilla ”valmisteltiin tilannetta” kyseistä kartellia varten, ja/tai kiellettyä tietojenvaihtoa yritysten välillä. Toisella valitusperusteellaan valittaja riitauttaa unionin yleisen tuomioistuimen johtopäätöksen siitä, ettei komissio ollut ylittänyt harkintavaltaansa katsoessaan riidanalaisessa päätöksessä, että Arkema-niminen muu yritys oli täyttänyt sakkojen lieventämisestä annetun vuoden 2002 tiedonannon 21 kohdassa asetetut edellytykset 3.4.2003. Valittajan mukaan unionin yleinen tuomioistuin teki oikeudellisen virheen määritellessään ”merkittävän lisäarvon” käsitettä ja otti todisteet huomioon ilmeisen vääristyneellä tavalla sekä teki niiden suhteen ilmeisen arviointivirheen katsoessaan, että Arkeman 3.4.2003 faksaamilla asiakirjoilla, joihin ei liittynyt mitään selvityksiä, oli sakkojen lieventämisestä annetun vuoden 20002 tiedonannon 21 kohdassa tarkoitettua merkittävää lisäarvoa. Unionin yleinen tuomioistuin myös teki ilmeisiä oikeudellisia ja menettelyllisiä virheitä sekä otti todisteet huomioon ilmeisen vääristyneellä tavalla katsoessaan, että komissiolla oli riidanalaisessa päätöksessä oikeus päätyä erilaiseen johtopäätökseen kuin EY 81 artiklan ja ETA-sopimuksen 53 artiklan mukaisesta menettelystä 31.5.2006 tekemässään päätöksessä K(2006) 2098 (Asia COMP/F/38.645 — Metakrylaatit), jossa se katsoi, että samainen Arkeman 3.4.2003 päivätty faksi (joka koski komission tutkintaa useista sen epäilemistä kartelleista, mukaan luettuna vetyperoksidi ja metakrylaatit) ei täyttänyt edellä mainitun tiedonannon 21 kohdassa asetettuja edellytyksiä ennen kuin Arkema toimitti merkittäviä lisäselvityksiä.
Full & Egal Universal Law Academy