26.11.2011
FI
Euroopan unionin virallinen lehti
C 347/12
Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Tribunale ordinario di Brescia (Italia) on esittänyt 9.9.2011 — Gennaro Currà ym. v. Saksan liittotasavalta
(Asia C-466/11)
2011/C 347/17
Oikeudenkäyntikieli: italia
Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin
Tribunale ordinario di Brescia
Pääasian asianosaiset
Kantajat: Gennaro Currà ym.
Vastaajat: Saksan liittotasavalta
Muu osapuoli: Italian tasavalta
Ennakkoratkaisukysymykset
1)
Ovatko Saksan valtion kansainvälisten velvoitteiden (Saksan valtion ulkomaisista veloista tehdyn Lontoon yleissopimuksen 2 artikla ja 5 artiklan 2 kohta) perusteella sen lainkäytöllinen koskemattomuus italialaisissa tuomioistuimissa asiassa kyseessä olevista teoista — koskemattomuus, johon se ei enää voi vedota 11.3.2004 (asiassa Ferrini annetun tuomion) jälkeen — ja [Italian hallituksen Triestessä 18.11.2008 tekemä] sopimus asian vireillepanosta kansainvälisessä tuomioistuimessa ([asia] nro 143/2008 General list) ja tähän liittyvä Italian laki nro 89/2010, joka tekee vakaviin ihmisyyttä vastaan tehtyihin rikoksiin perustuvista Italiassa annetuista tuomioista täytäntöönpanokelvottomia, ristiriidassa [SEU] 6 artiklan ja 18.12.2000 laaditun Euroopan [unionin] perusoikeuskirjan 17, 47 ja 52 artiklan kanssa?
2)
Onko Reichsbeamtenhaftungsgesetzin 7 §:n soveltaminen (asia 26.6.2003 AZ. III ZR 245/98) ja sotarikoksia ja ihmisyyttä vastaan tehtyjä rikoksia koskevan Bundesverfassungsgerichtin tuomion (asia 15.2.2006 AZ. 2 Bvr 1476/03) tulkinta, jonka mukaan Euroopan valtioiden kansalaisilla ei ole oikeutta vahingonkorvaukseen Saksan valtiolta, ristiriidassa Lontoossa vuonna 1953 tehdyn, Saksan valtion ulkomaisia velkoja koskevan yleissopimuksen 2 artiklan kanssa, loukattiinko sillä Euroopan [unionin] perusoikeuskirjan 17 ja 47 artiklaan perustuvia kantajien oikeuksia 11.3.2004 (asiassa Ferrini annettuun tuomioon) asti ja onko tämän vuoksi oikeuksien lakkaamiseen vetoaminen ristiriidassa unionin oikeuteen perustuvien velvoitteiden ja erityisesti Lissabonin sopimuksen 3 artiklan ja 4 artiklan 3 kohdan ja viimeisen kohdan sekä ”non conceditur contra venire factum proprio” (kielto toimia oman aiemman menettelyn vastaisesti) -periaatteen kanssa?
3)
Onko asiassa vastaajana olevan Saksan liittotasavallan lainkäytöllinen koskemattomuus ristiriidassa [SEU] 4 artiklan 3 kohdan viimeisen alakohdan ja 21 artiklan kanssa siltä osin, kuin sillä suljetaan pois yhteisiin eurooppalaisiin periaatteisiin ([SEU] 340 artikla) perustuva vastaajan siviilivastuu niistä kansainvälisen oikeuden (orjuuden ja pakkotyön kielto) loukkauksista, joihin se on syyllistynyt toisen jäsenvaltion kansalaisiin nähden?
Full & Egal Universal Law Academy