26.11.2011
FI
Euroopan unionin virallinen lehti
C 347/21
Valitus, jonka ThyssenKrupp Elevator (CENE) GmbH, aiemmin ThyssenKrupp Aufzüge GmbH, ja ThyssenKrupp Fahrtreppen GmbH ovat tehneet 30.9.2011 unionin yleisen tuomioistuimen (kahdeksas jaosto) yhdistetyissä asioissa T-144/07, T-147/07, T-148/07, T-149/07, T-150/07 ja T-154/07, ThyssenKrupp Liften Ascenseurs ym. vastaan Euroopan komissio, 13.7.2011 antamasta tuomiosta
(Asia C-503/11 P)
2011/C 347/31
Oikeudenkäyntikieli: saksa
Asianosaiset
Valittajat: ThyssenKrupp Elevator (CENE) GmbH, aiemmin ThyssenKrupp Aufzüge GmbH, ja ThyssenKrupp Fahrtreppen GmbH (edustaja: asianajaja K. Blau-Hansen)
Muu osapuoli: Euroopan komissio
Vaatimukset
—
unionin yleisen tuomioistuimen (kahdeksas jaosto) yhdistetyissä asioissa T-144/07, T-147/07, T-148/07, T-149/07, T-150/07 ja T-154/07, ThyssenKrupp Liften Ascenseurs ym. vastaan Euroopan komissio, 13.7.2011 antama tuomio on kumottava siltä osin kuin siinä hylätään kanne ja se koskee valittajia
—
toissijaisesti 21.2.2007 tehdyn Euroopan komission riidanalaisen päätöksen 2 artiklassa valittajille määrätyn sakon määrää on asianmukaisesti edelleen alennettava
—
vieläkin toissijaisemmin asia on palautettava unionin yleiseen tuomioistuimeen uutta ratkaisua varten
—
Euroopan komissio on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut
Valittajat hakevat valituksellaan muutosta unionin yleisen tuomioistuimen (kahdeksas jaosto) muiden muassa asiassa T-147/07, ThyssenKrupp Liften Ascenseurs ym. vastaan Euroopan komissio, 13.7.2011 antamaan tuomioon siltä osin kuin siinä hylätään 21.2.2007 tehdystä Euroopan komission päätöksestä C(2007) 512 lopullinen (asia COMP/E-1/38.823 — Hissit ja liukuportaat) 7.5.2007 nostettu kanne ja se koskee valittajia.
Valittajat vetoavat neljässä valitusperusteessa komission toimivallan puuttumiseen, olennaisten menettelymääräysten rikkomiseen, EY- ja EUT-sopimusten ja näiden sopimusten täytäntöönpanossa sovellettavien oikeusnormien rikkomiseen sekä harkintavallan väärinkäyttöön ja perusoikeuksien loukkaukseen:
Ensinnäkin valittajat väittävät, että unionin yleinen tuomioistuin on tehnyt oikeudellisen virheen vahvistaessaan komission toimivallan menettelyn toteuttamisessa. Valittajien mukaan unionin yleisen tuomioistuimen olisi pitänyt todeta komission päätös mitättömäksi, koska SEUT 101 artiklaa (entinen EY 81 artikla) ei voida soveltaa sen takia, ettei väitetyillä paikallisilla kilpailusääntöjen rikkomisilla ole rajat ylittävää merkitystä. Vaikka unionin yleinen tuomioistuin olisikin pitänyt SEUT 101 artiklaa sovellettavana, sen olisi pitänyt ottaa huomioon, että komission toimivallan esteenä on joka tapauksessa asetuksella N:o 1/2003 (1) perustettu rinnakkaisen toimivallan järjestelmä Euroopan kilpailuviranomaisten verkostosta annetun tiedonannon mukaisesti. Lopuksi unionin yleinen tuomioistuin ei ota huomioon sitä, että komissio loukkaa myöhemmällä menettelyn aloittamisella seuraamusten yhteydessä perusoikeutena suojattua oikeusvarmuuden periaatetta ja laillisuusperiaatetta.
Toiseksi valittajat väittävät unionin yleisen tuomioistuimen tekevän oikeudellisen virheen pysyttäessään komission päätöksen, jossa tämä katsoo valittajien olevan yhteisvastuullisia ThyssenKrupp AG:n konserniliikevaihdon perusteella. Tältä osin tuomio on vastoin asetuksen N:o 1/2003 23 artiklaa, nulla poena sine lege -periaatteena sovellettavaa oikeusvaltioperiaatetta, oikeasuhteisten seuraamusten periaatetta, in dubio pro reo -periaatetta ja syyllisyysperiaatetta. Tuomio on oikeudellisesti virheellinen siltä osin kuin se perustuu olettamaan, että tytäryhtiö muodostaa yhdessä emoyhtiönsä (ja muiden konserniyhtiöiden) kanssa tappionjakojärjestelyn taloudellisena yksikkönä. Toisaalta ja tästä riippumatta tuomio on vastoin syyllisyysperiaatetta, koska valittajille ja niiden emoyhtiöille on yhdessä määrätty sakko yhteisvastuullisesti. Toissijaisesti vedotaan siihen, että unionin yleinen tuomioistuin on vahvistanut yhteisvastuullisuuden, vaikkei konsernin sisällä ole määrätty vastuunjaosta.
Kolmanneksi valittajat väittävät, että unionin yleinen tuomioistuin on tuomiossaan laiminlyönyt oikeudellista kattavaa tutkintavelvoitettaan, koska se on tutkinut riittämättömästi sakon perusmäärän ja ehkäisevän vaikutuksen kertoimen vahvistamisen suhteettomuuden ja sen, ettei komissio ole ottanut tarpeeksi huomioon valittajien sen kanssa tekemää yhteistyötä, ja siten se on loukannut oikeudenmukaista menettelyä koskevaa perusoikeutta ja siihen sisältyviä oikeussuojatakeita.
Neljänneksi väitetään, että on loukattu suhteellisuusperiaatetta ja yhdenvertaisen kohtelun periaatetta siltä osin kuin kyse on sakon perusmäärän vahvistamisesta Saksaa koskevan kilpailusääntöjen rikkomisen osalta, koska kyseisen perusmäärän vahvistamisessa on otettu huomioon asiaan liittymätön liikevaihto, vaikka tätä vastaan oli pakottavia syitä. Siten unionin yleinen tuomioistuin on soveltanut asianmukaisesti eriytettyjä perusteluja Schindleriin, mutta on lainvastaisesti jättänyt soveltamatta tällaista eriyttämistä valittajiin.
(1) Perustamissopimuksen 81 ja 82 artiklassa vahvistettujen kilpailusääntöjen täytäntöönpanosta 16.12.2002 annettu neuvoston asetus (EY) N:o 1/2003 (EYVL L 1, s. 1).
Full & Egal Universal Law Academy