17.12.2011
FI
Euroopan unionin virallinen lehti
C 370/18
Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Administrativen Sad Sofia-grad (Bulgaria) on esittänyt 18.10.2011 — Zuheyr Freyeh Halaf v. Darzhavna agentsia za bezhantsite pri Ministerski savet
(Asia C-528/11)
2011/C 370/30
Oikeudenkäyntikieli: bulgaria
Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin
Administrativen Sad Sofia-grad
Pääasian asianosaiset
Kantaja: Zuheyr Freyeh Halaf
Vastaaja: Darzhavna agentsia za bezhantsite pri Ministerski savet
Ennakkoratkaisukysymykset
1)
Onko niiden perusteiden ja menettelyjen vahvistamisesta, joiden mukaisesti määritetään kolmannen maan kansalaisen johonkin jäsenvaltioon jättämän turvapaikkahakemuksen käsittelystä vastuussa oleva jäsenvaltio, 18.2.2003 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 343/2003 (1) 3 artiklan 2 kohtaa tulkittava siten, että jäsenvaltio voi sen nojalla ottaa turvapaikkahakemuksen käsiteltäväkseen, jos turvapaikanhakijan henkilökohtaiset olosuhteet eivät oikeuta soveltamaan asetuksen 15 artiklan humanitaarista lauseketta ja jos asetuksen 3 artiklan 1 kohdan perusteella hakemuksen käsittelystä vastuussa olevaa jäsenvaltiota koskee ainakin toinen seuraavista tilanteista:
a)
Yhdistyneiden Kansakuntien pakolaisasiain päävaltuutetun viraston (UNHCR) asiakirjoissa mainitaan tosiseikkoja ja päätelmiä, joiden mukaan lain nojalla hakemuksen käsittelystä vastuussa oleva jäsenvaltio rikkoo turvapaikka-asioita koskevia Euroopan unionin oikeussääntöjä, jotka koskevat turvapaikanhakijoiden vastaanoton edellytyksiä, pääsyä turvapaikkahakemusten käsittelymenettelyyn tai menettelyn laatua;
b)
lain nojalla hakemuksen käsittelystä vastuussa oleva jäsenvaltio ei ole vastannut asetuksen N:o 343/2003 20 artiklan 1 kohdan mukaiseen takaisinottopyyntöön, eikä mainittuun asetukseen sisälly säännöksiä SEUT 80 artiklassa määrätyn yhteisvastuun periaatteen noudattamisesta?
2)
Voiko jäsenvaltion kansallinen tuomioistuin, jossa pyydetään asetuksen N:o 343/2003 soveltamista sillä perusteella, että asetuksen 3 artiklan 1 kohdan nojalla hakemuksen käsittelystä vastuussa oleva jäsenvaltio on rikkonut turvapaikka-asioita koskevaa unionin oikeutta, tutkia asetuksen 3 artiklan 2 kohtaa sovellettaessa unionin oikeuden rikkomista ja sen seurauksia turvapaikanhakijan oikeuksille, jotka turvapaikanhakijalle taataan unionin oikeudessa siinä tapauksessa, että hänet siirretään hakemuksen käsittelystä vastuussa olevaan jäsenvaltioon, ilman että Euroopan unionin tuomioistuin on unionin oikeudessa säädetyssä menettelyssä todennut kyseisen jäsenvaltion rikkoneen asiaa koskevia unionin oikeussääntöjä?
Jos edellä esitettyyn kysymykseen vastataan myöntävästi, esitetään lisäksi seuraavat kysymykset perusteiden vahvistamisesta unionin oikeuden rikkomiselle:
Onko tässä yhteydessä otettava huomioon ainoastaan unionin oikeuden olennainen rikkominen, ja mitä perusteita kansallisen tuomioistuimen on käytettävä tällaisen rikkomisen toteamiseksi sovellettaessa asetuksen N:o 343/2003 säännöstä, josta nyt pyydetään tulkintaa? Onko turvapaikka-asioita koskevan unionin oikeuden rikkomista pidettävä olennaisena vain, jos sen seurauksena loukataan jotain turvapaikanhakijalle unionin oikeudessa taattua oikeutta, vai onko loukkauksen kohdistuttava nimenomaisesti Euroopan unionin perusoikeuskirjan 18 artiklassa tarkoitettuun oikeuteen turvapaikkaan? Jos unionin oikeuden yleisten perusteiden ja vaatimusten mukaan asianomaisen henkilön turvapaikkahakemuksen hyväksymiselle ei ole oikeudellista perustetta, onko tällöin tutkittava ainoastaan turvapaikanhakijoiden vastaanottoa koskevien edellytysten rikkomista lain mukaan hakemuksen käsittelystä vastuussa olevassa jäsenvaltiossa?
3)
Mitä Euroopan unionin perusoikeuskirjan 18 artiklassa, luettuna yhdessä perusoikeuskirjan 53 artiklan sekä asetuksen N:o 343/2003 2 artiklan c alakohdan määritelmän ja johdanto-osan 12 perustelukappaleen kanssa, määrätty oikeus turvapaikkaan sisältää?
4)
Onko asetuksen N:o 343/2003 3 artiklan 2 kohtaa tulkittava siten, että jäsenvaltion kansallinen tuomioistuin voi sen nojalla katsoa, että olettama asetuksen johdanto-osan toisessa perustelukappaleessa tarkoitetun palauttamiskiellon ja turvallisen maan periaatteen noudattamisesta asetuksen 3 artiklan 1 kohdan perusteella hakemuksen käsittelystä vastuussa olevassa jäsenvaltiossa on kumottu, vaikka Euroopan unionin tuomioistuin ei ole tätä todennut, kun otetaan huomioon seuraavaa:
—
UNHCR:n tunnustetut valvontavelvollisuudet, jotka perustuvat SEUT 78 artiklan 1 kohdassa määrättyyn velvoitteeseen noudattaa turvapaikka-asioista tehtyjä kansainvälisoikeudellisia sopimuksia ja nimenomaisesti pakolaisaseman myöntämistä tai poistamista koskevissa menettelyissä jäsenvaltioissa sovellettavista vähimmäisvaatimuksista 1.12.2005 annetun neuvoston direktiivin 2005/85/EY (2) 21 artiklaan, sekä
—
UNHCR:n asiakirjoissa mainitut tosiseikat ja päätelmät, joiden mukaan asetuksen N:o 343/2003 3 artiklan 1 kohdan perusteella hakemuksen käsittelystä vastuussa oleva jäsenvaltio rikkoo turvapaikka-asioita koskevia Euroopan unionin oikeussääntöjä?
5)
Onko asetuksen N:o 343/2003 3 artiklan 2 kohtaa, luettuna yhdessä SEUT 78 artiklan 1 kohtaan perustuvan turvapaikka-asioista tehtyjen kansainvälisoikeudellisten sopimusten noudattamista koskevan velvoitteen kanssa, tulkittava siten, että menettelyssä asetuksen N:o 343/2003 perusteella hakemuksen käsittelystä vastuussa olevan valtion määrittämiseksi jäsenvaltiot ovat velvollisia pyytämään UNHCR:ltä lausuntoa, jos UNHCR:n asiakirjoissa mainitaan tosiseikkoja ja päätelmiä, joiden mukaan asetuksen N:o 343/2003 3 artiklan 1 kohdan perusteella hakemuksen käsittelystä vastuussa oleva jäsenvaltio rikkoo turvapaikka-asioita koskevia Euroopan unionin oikeussääntöjä?
Jos tähän kysymykseen vastataan myöntävästi, esitetään lisäksi seuraava kysymys:
Jos tällaista UNHCR:n lausuntoa ei pyydetä, rikotaanko siinä tapauksessa olennaisesti menettelyä asetuksen N:o 343/2003 3 artiklan perusteella hakemuksen käsittelystä vastuussa olevan valtion määrittämiseksi ja loukataanko näin Euroopan unionin perusoikeuskirjan 41 artiklassa määrättyä oikeutta hyvään hallintoon ja 47 artiklassa määrättyä oikeutta tehokkaisiin oikeussuojakeinoihin, kun otetaan myös huomioon direktiivin 2005/85 21 artikla, jossa säädetään UNHCR:n oikeudesta esittää näkemyksensä yksittäisistä turvapaikkahakemuksista?
(1) EUVL L 50, s. 1.
(2) EUVL L 326, s. 13.
Full & Egal Universal Law Academy