28.1.2012
FI
Euroopan unionin virallinen lehti
C 25/37
Valitus, jonka Deltafina SpA on tehnyt 18.11.2011 unionin yleisen tuomioistuimen (kolmas jaosto) asiassa T-12/06, Deltafina v. komissio, 9.9.2011 antamasta tuomiosta
(Asia C-578/11 P)
2012/C 25/71
Oikeudenkäyntikieli: italia
Asianosaiset
Valittaja: Deltafina SpA (edustajat: avvocato J.-F. Bellis ja avvocato F. Di Gianni)
Muu osapuoli: Euroopan komissio
Vaatimukset
—
Valituksenalainen tuomio on kumottava kokonaisuudessaan tai osittain siltä osin kuin sillä hylätään valittajan nostama kanne
—
komission 20.10.2005 tekemä päätös on kumottava kokonaan tai osittain siltä osin kuin se koskee valittajaa
—
kantajalle määrätty sakko on kumottava tai sen määrää on alennettava etenkin unionin tuomioistuimelle SEUT 261 artiklassa annetun täyden harkintavallan perusteella
—
toissijaisesti asia on palautettava unionin yleiseen tuomioistuimeen, jotta tämä ratkaisisi asian niiden oikeuskysymysten perusteella, joihin unionin tuomioistuin on ottanut kantaa
—
komissio on velvoitettava korvaamaan tästä oikeudenkäyntimenettelystä aiheutuneet oikeudenkäyntikulut sekä unionin yleisessä tuomioistuimessa käydystä oikeudenkäyntimenettelystä aiheutuneet oikeudenkäyntikulut.
Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut
Nyt kyseessä olevan valituksen tueksi on esitetty neljä valitusperustetta.
1)
Unionin yleinen tuomioistuin on tehnyt virheen päätellessään, että Deltafina oli loukannut yhteistyövelvoitettaan, koska se ei ollut ilmoittanut aikovansa paljastaa tekevänsä yhteistyötä komission kanssa. Unionin yleisen tuomioistuimen olisi sitä vastoin pitänyt ottaa kantaa siihen, saattoiko komissio sen perusteella, että komission ja Deltafinan välillä 14.3.2002 pidetyssä kokouksessa oli päästy yhteisymmärrykseen ”pelin säännöistä”, päätellä oikeutetusti, että Deltafina oli loukannut yhteistyövelvollisuuttaan paljastamalla 4.4.2002 pidetyssä APTI:n kokouksessa tehneensä sakkoimmuniteettia koskevan hakemuksen.
Näin tehdessään unionin yleinen tuomioistuin on tullut asianosaisten sijaan määritellessään jälkeenpäin Deltafinan yhteistyövelvollisuutta koskevat yksityiskohtaiset säännöt, se on jättänyt ottamatta kantaa Deltafinan esittämään ensisijaiseen kanneperusteeseen ja loukannut Deltafinan puolustautumisoikeuksia.
2)
Unionin yleinen tuomioistuin ei ole selvittänyt tosiseikkoja riittävästi ja asianmukaisesti, koska se on sen sijaan, että se olisi ryhtynyt oman työjärjestyksensä 65 artiklassa määrättyihin selvittämistoimiin, kuullut suullisessa käsittelyssä menettelysääntöjen vastaisesti ja näin ollen virheellisesti kahta ”pelin säännöistä”24.3.2002 pidettyyn kokoukseen osallistunutta henkilöä siten, että se ei ole kunnioittanut työjärjestyksen 68 ja 76 artiklassa määrättyjä takeita eikä se ole ottanut huomioon näytön hankkimista koskevia perusperiaatteita.
3)
Unionin yleinen tuomioistuin on loukannut oikeudenkäynnin kohtuullista kestoa koskevaa periaatetta. Oikeudenkäyntimenettely unionin yleisessä tuomioistuimessa on tosiasiassa ollut kohtuuttoman pitkä, koska se on kestänyt viisi vuotta ja kahdeksan kuukautta ja koska kirjallisen käsittelyn päättymisen ja suullisen käsittelyn aloittamisesta tehdyn päätöksen välillä on kulunut yli 43 kuukautta.
4)
Unionin yleinen tuomioistuin on lopuksi jättänyt lainvastaisesti ottamatta kantaa sillä olevan täyden harkintavallan nojalla väitteeseen, jonka mukaan Deltafinalle määrätty sakko oli kohtuuton ja syrjivä siltä osin kuin komissio oli antanut samansuuruisen sakon alennuksen Deltafinalle ja Dimon Italialla, vaikka ne olivat myötävaikuttaneet rikkomisen toteamiseen olennaisilta osin eri tavalla. Asiaa T-13/30, Nintendo vastaan komissio koskevassa oikeuskäytännössä on valittajan mukaan vahvistettu periaate, jonka mukaan komissio ei voi loukata yhdenvertaisen kohtelun periaatetta arvioidessaan yritysten hallinnollisessa menettelyssä tekemää yhteystyötä, jota on verrattava sekä ajallisesti että laadullisesti.
Full & Egal Universal Law Academy