28.1.2012
FI
Euroopan unionin virallinen lehti
C 25/41
Valitus, jonka Omnicare, Inc. on tehnyt 24.11.2011 unionin yleisen tuomioistuimen (ensimmäinen jaosto) 9.9.2011 asiassa T-290/09, Omnicare, Inc. v. sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit) ja Astellas Pharma GmbH antamasta tuomiosta
(Asia C-588/11 P)
2012/C 25/77
Oikeudenkäyntikieli: englanti
Asianosaiset
Valittaja: Omnicare, Inc. (edustaja: M. Edenborough, QC)
Muu osapuoli: sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit) ja Astellas Pharma GmbH
Vaatimukset
Valittaja vaatii, että unionin tuomioistuin kumoaa valituksenalaisen tuomion. Valittaja vaatii lisäksi, että sille tästä valituksesta ja oikeudenkäynnistä unionin yleisessä tuomioistuimessa aiheutuvat oikeudenkäyntikulut määrätään korvattaviksi.
Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut
Valittaja vetoaa yhteen valitusperusteeseen, jonka mukaan unionin yleinen tuomioistuin sovelsi virheellisesti neuvoston asetuksen (EY) N:o 207/2009 (1) (jäljempänä uusi asetus) 8 artiklan 1 kohdan b alakohtaa. Tässä asiassa on kyse Astellas Pharma GmbH:n (aikaisemmin Yamanouchi Pharma GmbH; jäljempänä väitteen tekijä) tekemästä väitteestä, joka perustuu väitteen tekijän saksalaiseen tavaramerkkirekisteröintiin nro 394 01 348 ja väittämään, jonka mukaan riidanalaisten merkkien välillä on neuvoston asetuksen (EY) N:o 40/94 (2) (joka on kuitenkin merkityksellisiltä osin samanlainen kuin uusi asetus; jäljempänä vanha asetus) 8 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitettu sekaannusvaara. Koska aikaisempi tavaramerkki oli rekisteröity aikaisemmin kuin viisi vuotta ennen kuin väite esitettiin, väitteen tekijän oli osoitettava, että kyseistä tavaramerkkiä oli tosiasiallisesti käytetty, jotta se voi olla väitteen perustana.
Valittaja väittää, että unionin yleinen tuomioistuin teki virheen, kun se katsoi, että väitteen tekijän väitteen oikeudellisena perustana olevaa aikaisempaa tavaramerkkiä oli tosiasiallisesti käytetty. Valittaja ei kiistä sitä, että kyseistä tavaramerkkiä oli käytetty väitteen tekijän toimesta tai tämän suostumuksella elinkeinotoiminnassa niitä palveluja varten, joita varten se oli rekisteröity. Valittaja kuitenkin katsoo, että kyseinen käyttö liittyi maksuttomien palvelujen tarjoamiseen. Tällaiseen käyttöön ei siten voida vedota oikeudellisena perusteena se osoittamiseksi, että kyseisen tavaramerkin käyttö on ollut tosiasiallista. Tätä kysymystä on käsitelty jonkin verran oikeuskäytännössä, ja valittaja väittää, että (a) unionin yleinen tuomioistuin sovelsi kyseistä oikeuskäytäntöä virheellisesti ja että (b) tämä oikeuskäytäntö on joka tapauksessa epäjohdonmukaista. Valittaja katsoo, että unionin tuomioistuimen on siten ratkaistava, mitä oikeudellisia vaikutuksia tällä oikeuskäytännöllä on tällaisten tosiseikkojen vallitessa.
(1) Yhteisön tavaramerkistä 26.2.2009 annettu neuvoston asetus (EY) N:o 207/2009 (EYVL L 78, s. 1).
(2) Yhteisön tavaramerkistä 20.12.1993 annettu neuvoston asetus (EY) N:o 40/94 (EYVL L 11, s. 1).
Full & Egal Universal Law Academy