17.3.2012
FI
Euroopan unionin virallinen lehti
C 80/6
Valitus, jonka Centrotherm Systemtechnik GmbH on tehnyt 29.11.2011 unionin yleisen tuomioistuimen (kuudes jaosto) asiassa T-427/09, centrotherm Clean Solutions GmbH & Co. KG v. sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit), 15.9.2011 antamasta tuomiosta
(Asia C-609/11 P)
2012/C 80/08
Oikeudenkäyntikieli: saksa
Asianosaiset
Valittaja: Centrotherm Systemtechnik GmbH (edustajat: asianajajat A. Schulz ja C. Onken)
Muut osapuolet: Sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit), centrotherm Clean Solutions GmbH & Co. KG
Vaatimukset
—
Euroopan unionin yleisen tuomioistuimen asiassa T-427/09 15.9.2011 antama tuomio on kumottava
—
kanne, jonka centrotherm Clean Solutions GmbH & Co. KG on nostanut sisämarkkinoiden harmonisointiviraston neljännen valituslautakunnan 25.8.2009 tekemästä päätöksestä asiassa R 6/2008-4, on hylättävä
—
centrotherm Clean Solutions GmbH & Co. KG on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut
Nyt käsiteltävä valitus koskee unionin yleisen tuomioistuimen tuomiota, jolla se hylkäsi valittajan kanteen, jonka se oli nostanut sisämarkkinoiden harmonisointiviraston (tavaramerkit ja mallit) neljännen valituslautakunnan 25.8.2009 tekemästä päätöksestä centrotherm Clean Solutions GmbH & Co. KG:n ja Centrotherm Systemtechnik GmbH:n välisessä menettämismenettelyssä.
Valittaja esittää valituksensa tueksi seuraavat perusteet:
1)
Valituksenalainen päätös on ristiriidassa asetuksen N:o 207/2009 (1) 65 artiklan ja unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 134 artiklan 2 ja 3 kohdan kanssa. Näiden säännösten mukaan unionin yleisen tuomioistuimen on otettava huomioon kaikki valittajan esittämät vaatimukset ja perusteet.
2)
Lisäksi valituksenalainen tuomio on ristiriidassa asetuksen N:o 207/2009 51 artiklan 1 kohdan a alakohdan ja 76 artiklan kanssa. Tuomion lähtökohtana on se paikkansa pitämätön olettama, että valittajalla on todistustaakka siitä, että riidan kohteena olevaa tavaramerkkiä on käytetty niin, että oikeus siihen säilyy. Asetuksen N:o 207/2009 51 artiklan 1 kohdan a alakohdan mukaisessa menettämismenettelyssä sovelletaan ensinnäkin viran puolesta tutkimisen periaatetta. Toiseksi kyseisen asetuksen säännöksistä ja rakenteesta ja erityisesti menettämismenettelysäännösten ja suhteellisiin hylkäysperusteisiin perustuvien väite- ja mitättömyysmenettelysäännösten välisestä vertailusta käy ilmi, että menettämismenettelyssä riidan kohteena olevan tavaramerkin haltijan tehtävänä ei lähtökohtaisesti ole näytön esittäminen tavaramerkin käytöstä.
Tästä seuraa erityisesti, että se, että sisämarkkinoiden harmonisointivirasto kieltäytyi ottamasta huomioon näyttöä siitä syystä, että sen väitettiin olevan toimitettu myöhässä, ei ole perusteltua.
3)
Unionin yleinen tuomioistuin on tulkinnut väärin asetuksen N:o 207/2009 51 artiklan 1 kohdan a alakohtaa, kun se on ristiriitaisesti unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön kanssa virheellisesti olettanut, että tosiasiallisen käyttämisen käsite on vastakohta vain vähäiselle käyttämiselle.
4)
Lopuksi sisämarkkinoiden harmonisointiviraston väite, jota unionin yleinen tuomioistuin ei ole kyseenalaistanut ja jonka mukaan valittajan johtajan antama valaehtoinen vakuutus ei ole asetuksen N:o 207/2009 78 artiklan 1 kohdan f alakohdassa edellytetty luotettava näyttö, on virheellinen ja ristiriidassa unionin yleisen tuomioistuimen oman oikeuskäytännön kanssa.
(1) Yhteisön tavaramerkistä 26.2.2009 annettu neuvoston asetus (EY) N:o 207/2009 (EUVL L 78, s. 1).
Full & Egal Universal Law Academy