5.5.2012
FI
Euroopan unionin virallinen lehti
C 133/14
Valitus, jonka ara AG on tehnyt 30.11.2011 unionin yleisen tuomioistuimen (seitsemäs jaosto) asiassa T-174/10, ara v. SMHV, 22.9.2011 antamasta tuomiosta
(Asia C-611/11)
2012/C 133/26
Oikeudenkäyntikieli: ranska
Asianosaiset
Valittaja: ara AG (edustaja: Rechtsanwalt M. Gail)
Muut osapuolet: sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit) (SMHV) ja Allrounder SARL
Vaatimukset
—
Euroopan unionin yleisen tuomioistuimen 22.9.2011 antama tuomio asiassa T-174/10 on kumottava
—
sisämarkkinoiden harmonisointiviraston (tavaramerkit ja mallit) ensimmäisen valituslautakunnan 26.1.2010 tekemä päätös (asia R 481/2009-1) on kumottava
—
sisämarkkinoiden harmonisointiviraston (tavaramerkit ja mallit) ja väliintulija ensimmäisessä oikeusasteessa on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut kummassakin oikeusasteessa.
Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut
Valittajan mukaan unionin yleinen tuomioistuin on soveltanut virheellisesti yhteisön tavaramerkistä 26.2.2009 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 207/2009 (1) 8 artiklan 1 kohdan b alakohtaa.
Valittaja toteaa tästä ensinnäkin, että unionin yleinen tuomioistuin ei ole noudattanut perusteluvelvollisuutta, koska se ei ole esittänyt sekaannusvaaran kokonaisarvioinnissa riittäviä perusteluja kohdeyleisöä koskevien kriteerien, tavaramerkkien vertailun eikä sekaannusvaaran osalta. Se on myös virheellisesti todennut, että kyseessä oleva yleisö muodostuu keskivertokuluttajista, jotka ovat keskimääräisen tarkkaavaisia ostaessaan asianomaisia tavaroita, vaikka aluksi on osoitettu, että kuluttajalla on harvoin mahdollisuus vertailla suoraan eri tavaramerkkejä. Lisäksi unionin yleinen tuomioistuin on virheellisesti todennut tavaramerkkejä vertailtaessa, että se, että on olemassa kaksi kolmionmuotoista mallia, on tärkeämpää kuin riidanalaisesta tavaramerkistä yleisön muistiin jäävä vaikutelma. Unionin yleinen tuomioistuin on näin ollen yliarvioinut yhden tai useamman tavaramerkin osatekijän.
Unionin yleinen tuomioistuin ei myöskään ole noudattanut perusteluvelvollisuutta, koska se ei ole viitannut asiakirjoihin, jotka väliintulija oli toimittanut sekaannusvaaraa tarkastettaessa.
Unionin yleinen tuomioistuin on lopuksi aliarvioinut viran puolesta tutkimisen periaatteen merkityksen.
(1) EUVL L 78, s. 1.
Full & Egal Universal Law Academy