21.4.2012
FI
Euroopan unionin virallinen lehti
C 118/9
Valitus, jonka Timsas Srl on tehnyt 8.12.2011 unionin yleisen tuomioistuimen (neljäs jaosto) yhdistetyissä asioissa T-394/08, T-408/08, T-453/08 ja T-454/08, Regione autonoma della Sardegna ym. v. komissio, 20.9.2011 antamasta tuomiosta
(Asia C-632/11 P)
2012/C 118/14
Oikeudenkäyntikieli: italia
Asianosaiset
Valittaja: Timsas Srl (edustajat: avvocato D. Dodaro ja avvocato S. Pinna)
Muu osapuoli: Euroopan komissio, Regione autonoma della Sardegna, Selene di Alessandra Cannas Sas ym.
Vaatimukset
—
unionin yleisen tuomioistuimen (neljäs jaosto) yhdistetyissä asioissa T-394/08, T-408/08, T-453/08 ja T-454/08 20.9.2011 antama tuomio on kumottava niiltä osin kuin siinä hylätään valittajan esittämä väite, jonka mukaan perusteluvelvollisuutta oli loukattu siltä osin kuin kyse oli riidanalaisen tuen kannustusvaikutuksen arvioinnista
—
Euroopan komission 2.7.2008 tekemä päätös 2008/854/EY, joka liittyy tukiohjelmaan ”Vuoden 1998 aluelaki nro 9 — tuen nro 272/98 väärinkäyttö”, C 1/04 (ex NN 158/03 ja CP 15/2003) (EUVL L 302, s. 9) on kumottava
—
Euroopan komissio on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut molemmissa oikeusasteissa.
Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut
Valituksenalaisessa tuomiossa on vääristelty kanneperusteita; siinä on oikeudellinen virhe ja sen perustelut ovat epäjohdonmukaisia ja ristiriitaisia. Valittaja väittää etenkin, ettei yleinen tuomioistuin ole edes hiljaisesti perustellut niitä syitä, joiden vuoksi se hylkäsi vaatimukset, jotka koskivat sitä, että komissio oli tehnyt ilmeisen arviointivirheen tuen kannustusvaikutusta arvioidessaan. Yleinen tuomioistuin on perustellut tätä sillä, että asiassa oli yksinomaan tutkittava, olivatko kantajat tutkittavana olleessa asiassa näyttäneet toteen sellaisten asianhaarojen olemassaolon, joilla riidanalaisen ohjelman kannustusvaikutus olisi taattu myös siinä tapauksessa, ettei hakemusta olisi esitetty ennen kyseisten ohjelmien toteuttamisen aloittamista. Se ei kuitenkaan todennut, etteivät kantajat olisi tällaista näyttöä esittäneet, eikä se ole esittänyt hyväksyttävää syytä siihen, että peruste voitaisiin ymmärtää tällaisella (täysin implisiittisellä) tavalla.
Tuomion 227 kohdassa oleva toteamus, jonka mukaan komissiolla ei ollut velvollisuutta arvioida yksittäisille tuensaajille ominaisia erityisiä olosuhteita, on riittämätön ja ristiriitainen. Valittaja ei ymmärrä, miten kantajat olisivat voineet perustella kannustevaikutuksen olemassaolon muutoin kuin omakohtaisilla olosuhteillaan; komission ja, oikeudenkäynnin aikana, yleisen tuomioistuimen olisi pitänyt esittää sellainen yhtenäinen periaate, jolla kunkin asianomaisen asemaa olisi havainnollistettu ja jota olisi voitu pitää niiden kannalta erityisenä tai niille ominaisena jo konkreettisten tietojen perusteella, sen sijaan että ne esittivät vain yleisiä ja abstrakteja toteamuksia.
Lopuksi sekä komissio riidanalaisessa päätöksessään että yleinen tuomioistuin valituksenalaisessa tuomiossaan ovat vääristelleet kantajan aikomuksia, koska ne ovat katsoneet sen halunneen siirtää yksilötasolle yleistä järjestelmää koskevan päätöksen, ja koska ne olivat tämän epäselvyyden vuoksi virheellisesti kieltäytyneet ottamasta huomioon sitä vaikutusta, joka kantajan niille esittämillä seikoilla saattoi olla, kun tukiohjelman ulottuvuutta arvioitiin yleiseltä kannalta katsoen.
Full & Egal Universal Law Academy