10.3.2012
FI
Euroopan unionin virallinen lehti
C 73/18
Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Tribunale Amministrativo Regionale per la Toscana (Italia) on esittänyt 27.12.2011 — Daniele Biasci ym. v. Ministero dell’Interno ja Questura di Livorno
(Asia C-660/11)
2012/C 73/32
Oikeudenkäyntikieli: italia
Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin
Tribunale Amministrativo Regionale per la Toscana
Pääasian asianosaiset
Valittajat: Daniele Biasci, Alessandro Pasquini, Andrea Milianti, Gabriele Maggini, Elena Secenti ja Gabriele Livi
Vastapuolet: Ministero dell’Interno ja Questura di Livorno
Ennakkoratkaisukysymykset
1)
Onko EY 43 ja EY 49 artiklaa tulkittava siten, että ne ovat lähtökohtaisesti esteenä sellaiselle jäsenvaltion lainsäädännölle kuin Italian TULPS:n 88 §, jonka mukaan ”vedonlyönnin toimeenpanoon tarvittavan luvan voivat saada yksinomaan ne, joilla on toimilupa tai lupa, jonka on myöntänyt ministeriö tai muu sellainen elin, jolle on lain mukaan varattu oikeus vedonlyöntien järjestämiseen tai hyödyntämiseen, sekä toimiluvan haltijan tai luvan saaneen henkilön tämän saman toimiluvan tai luvan nojalla tähän valtuuttamat henkilöt”, ja 25.3.2010 annetun asetuksen nro 40, joka on muunnettu laiksi lailla nro 73/2010, 2 §:n 2 ter momentti, jonka perusteella yleistä turvallisuutta koskevien säädösten koonnoksen 88 §:ää, joka säädettiin 18.6.1931 annetulla kuninkaan asetuksella nro 773, sellaisena kuin se on myöhempine muutoksineen, on tulkittava siten, että siinä tarkoitettu lupa, joka on myönnetty sellaiseen kaupalliseen toimintaan, jossa toimeenpannaan yleisölle tarjottavia rahapelejä ja kerätään vetoja, on pätevä vasta sen jälkeen, kun valtionvarainministeriön alainen valtion monopoliviranomainen on myöntänyt tällaisesta toiminnasta vastaaville toimijoille nimenomaisen toimiluvan tällaisten pelien toimeenpanoon ja niiden pelipanosten keräämiseen?
2)
Onko edellä mainittuja EY 43 ja EY 49 artiklaa tulkittava siten, että ne ovat lähtökohtaisesti esteenä myös sellaiselle kansalliselle lainsäädännölle kuin 4.7.2006 annetun asetuksen nro 223, joka on muutettu laiksi lailla nro 248/2006, 38 §:n 2 momentti, […] (1)
Edellä mainittujen unionin oikeusperiaatteiden ja mainitun 38 §:n 2 momentin yhteensopivuutta koskevan kysymyksen kohteena ovat yksinomaan tämän kansallisen säännöksen ne kohdat, joissa a) vahvistetaan yleinen suuntaus suojata ennen muuttunutta lainsäädäntöä myönnettyjen toimilupien haltijoita ja b) säädetään sellaisista velvollisuuksista perustaa uudet toimipisteet määrätylle etäisyydelle jo olemassa olevista toimipisteistä, joilla saatettaisiin tosiasiallisesti taata saavutetun kaupallisen aseman säilyminen. Kysymyksen kohteena on myös se yleinen näkemys, jonka valtion monopoliviranomainen on omaksunut mainitun 38 §:n 2 momentin tulkinnasta sisällyttämällä toimilupasopimuksiin (23 artiklan 3 kohta) edellä kuvatun irtisanomislausekkeen niiden tapausten varalta, joissa harjoitetaan suoraan tai välillisesti tähän toimintaan rinnastettavaa rajatylittävää toimintaa.
3)
Jos edellä esitettyyn kysymykseen vastataan myöntävästi, eli edellisissä kohdissa kuvatut kansalliset säännökset katsotaan unionin oikeussääntöjen mukaisiksi, onko EY 49 artiklaa tulkittava siten, että rajoitettaessa palvelujen tarjoamisen vapautta yleistä etua koskevista syistä on ensin varmistuttava siitä, ettei tätä yleistä etua ole jo otettu riittävästi huomioon säännöksillä, valvonnalla ja tarkastuksilla, joita palvelun suorittajaan sovelletaan sen sijoittautumisvaltiossa?
4)
Jos edellä esitettyyn kysymykseen vastataan myöntävästi edellisessä kohdassa tarkoitetulla tavalla, onko ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen tällaisen rajoituksen oikeasuhteisuutta arvioidessaan otettava huomioon, että kyseessä olevat säännökset ovat palveluntarjoajan sijoittautumisvaltiossa valvonnan intensiivisyyden osalta yhtä tiukkoja tai jopa tiukempia kuin valtiossa, jossa palveluja tarjotaan?
(1) Kysymyksestä jätetään pois osa, jossa toistetaan tämän Italian virallisessa lehdessä nro 153, 4.7.2006 julkaistun artiklan sanamuoto kokonaisuudessaan.
Full & Egal Universal Law Academy