EUR-Lex -  62011TN0027 - FI

5.3.2011   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 72/29

Kanne 21.1.2011 — Rheinischer Sparkassen- und Giroverband v. komissio

(Asia T-27/11)

2011/C 72/47

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Asianosaiset

Kantaja: Rheinischer Sparkassen- und Giroverband (Düsseldorf, Saksa) (edustajat: asianajajat A. Rosenfeld ja I. Liebach)

Vastaaja: Euroopan komissio

Vaatimukset

—

Komission 21.12.2010 tekemä päätös K(2010) 9525 lopullinen, Valtiontuki, MC 8/2009 ja C-43/2009 — Saksa — WestLB, on kumottava siltä osin kuin sillä hylätään Saksan 28.10.2010 esittämä hakemus Westdeutschen Immobilienbank AG:n myymiselle ja uuden liiketoiminnan lopettamiselle asetetun määräajan pidentämiseksi 15.2.2011 jälkeen,

—

toissijaisesti komission 21.12.2010 tekemä päätös K(2010) 9525 lopullinen, Valtiontuki, MC 8/2009 ja C-43/2009 — Saksa — WestLB, on kumottava osittain siltä osin kuin komissio päättää siinä implisiittisesti, että Saksa on tehnyt vain yhden hakemuksen Westdeutschen Immobilienbank AG:n myymiselle ja uuden liiketoiminnan lopettamiselle asetetun määräajan pidentämiseksi 15.2.2011 saakka eikä tämän vuoksi ollut mahdollista päättää määräajan pidentämisestä kyseisen päivämäärän jälkeen;

—

Euroopan komissio on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kantaja esittää kanteensa tueksi viisi kanneperustetta.

1)   Ensimmäinen kanneperuste: SEUT 296 artiklan toisen kohdan mukaisen perusteluvelvollisuuden noudattamatta jättäminen

Kantaja väittää tältä osin, että komissio ei ole esittänyt, miksi se on yhdistänyt Saksan tekemät kaksi määräajan pidentämistä koskevaa hakemusta yhdeksi hakemukseksi.

Komissio ei ole myöskään selittänyt, miksi valtiontuesta C-43/08 (ex N 390/08), jonka Saksa haluaa myöntää WestLB AG:n rakenneuudistukseen 12.5.2009 tehdyn, myöhemmin korjatun komission päätöksen K(2009) 3900 lopullinen (jäljempänä 12.5.2009 tehty päätös) 2 artiklan 2 kohdan mukaiset määräajan pidentämistä koskevat edellytykset eivät sen mukaan olleet täyttyneet.

2)   Toinen kanneperuste: Arviointivirheet

Kantaja väittää tässä yhteydessä, että komissio nojautuu harkintavaltansa nojalla tekemässään määräajan pidentämistä koskevassa päätöksessään virheellisiin tosiseikkoja koskeviin toteamuksiin. Kantajan mukaan riidanalaisessa päätöksessä lähdetään virheellisesti siitä, että hakemuksessa pyydetään määräajan pidentämistä ainoastaan 15.2.2011 saakka, tai siinä todetaan implisiittisesti, ettei pidemmästä määräajan pidennyksestä voida enää päättää.

Tämän lisäksi kantaja väittää, ettei komissio ole käyttänyt 12.5.2009 tehdyn päätöksen 2 artiklan 2 kohdassa nimenomaisesti säädettyä määräajan pidentämismahdollisuutta, vaikka sen edellytykset olivat täyttyneet. Komissio on sen sijaan vedonnut kirjoittamattomaan pidentämistä koskevaan sui generis -oikeuteen, jolla ei ole mitään oikeudellista perustaa ja jota koskevat yksityiskohtaiset edellytykset ovat täysin epäselvät.

3)   Kolmas kanneperuste: Suhteellisuusperiaatteen loukkaaminen

Kantaja väittää tältä osin muun muassa, että komission tekemä päätös Westdeutschen Immobilienbank AG:n uuden liiketoiminnan päättämisestä 15.2.2011 jälkeen on kyseisestä päätöksestä johtuvien haittojen vuoksi suhteeton.

4)   Neljäs kanneperuste: Yhdenvertaisen kohtelun periaatteen loukkaaminen

Kantaja väittää tässä yhteydessä, että komissio on muissa finanssikriisiin liittyvissä tapauksissa, joissa rahoituslaitoksille on myönnetty huomattavasti suurempia tukia, myöntänyt selvästi pidempiä määräaikoja osuuksien samoin kuin kiinteistörahoitusyhtiöiden myymiselle.

5)   Viides kanneperuste: Euroopan unionin perusoikeuskirjan 41 artiklan rikkominen ja hyvän hallinnon periaatteen loukkaaminen

Kantaja väittää viidennen kanneperusteen yhteydessä, että komissio ei voi tulkita jonkin jäsenvaltion esittämiä hakemuksia eikä tehdä niitä koskevia päätöksiä niiden nimenomaisen sanamuodon ja tarkoituksen vastaisesti.

Full & Egal Universal Law Academy