21.5.2011
FI
Euroopan unionin virallinen lehti
C 152/26
Kanne 14.3.2011 — Carbunión v. neuvosto
(Asia T-176/11)
2011/C 152/47
Oikeudenkäyntikieli: englanti
Asianosaiset
Kantaja: Federación Nacional de Empresarios de Minas de Carbón (Carbunión) (Madrid, Espanja) (edustajat: solicitor K. Desai ja asianajajat S. Cisnal de Ugarte ja M. Peristeraki)
Vastaaja: Euroopan unionin neuvosto
Vaatimukset
Kantaja vaatii unionin yleistä tuomioistuinta
—
toteamaan, että kumoamiskanne voidaan ottaa tutkittavaksi
—
toteamaan, että kumoamiskanne on perusteltu ja kumoamaan kilpailukyvyttömien kivihiilikaivosten sulkemisen helpottamiseksi annettavasta valtiontuesta 10.12.2010 tehdyn neuvoston päätöksen (2010/787/EU) (1) 3 artiklan 1 kohdan a, b ja f alakohdan ja 3 artiklan 3 kohdan
—
velvoittamaan neuvoston korvaamaan tästä menettelystä kantajalle aiheutuneet oikeudenkäyntikulut.
Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut
Kanteensa tueksi kantaja vetoaa seitsemään kanneperusteeseen.
1)
Ensimmäinen kanneperuste perustuu ilmeisiin virheisiin merkityksellisten toimien arvioinnissa, koska vastaaja perusti riidanalaisen päätöksen seuraaviin seikkoihin
—
kivihiilen osuus EU:n energiantuotannossa on vähäinen
—
kilpailukyvyttömien kaivosten ja EU:n kivihiilituotannon lopettaminen kannustaa uusiutuvien energialähteiden käyttöön
—
kivihiilituotannon ei missään nimessä odoteta tulevan kannattavaksi vuoteen 2018 mennessä EU:ssa ja erityisesti Espanjassa.
2)
Toinen kanneperuste perustuu perustelujen puuttumiseen, koska neuvosto
—
ei ottanut kantaa laajaan näyttöön ja päätelmiin, joita muut toimielimet ja sidosryhmät esittivät alustavan menettelyn aikana ja jotka osoittavat EU:n kivihiiliteollisuuden tärkeyden energian toimitusvarmuuden kannalta EU:ssa
—
ei esittänyt perusteluja (i) sille, että se poikkesi valtiontukea koskevista puitteista ja politiikasta, jotka luotiin vuoden 2002 kivihiiliasetuksella (2), joka perustui energian toimitusvarmuutta koskeviin huoliin ja (ii) sille, että se tästä huolimatta teki riidanalaisen päätöksen pelkästään kilpailukykyyn liittyvien näkökohtien perusteella.
3)
Kolmas kanneperuste perustuu oikeusvarmuuden ja luottamuksensuojan periaatteiden loukkaamiseen, koska riidanalainen päätös
—
merkitsee odottamatonta ja yllättävää muutosta EU:n kannassa, joka koskee EU:n ja erityisesti Espanjan kotimaista kivihiilialaa
—
loukkaa luottamuksensuojan periaatetta, koska siinä ei määrätä siirtymäajasta, jonka kuluessa kantaja voisi sopeutua merkittävään muutokseen noudatettavassa politiikassa.
4)
Neljäs kanneperuste perustuu suhteellisuusperiaatteen loukkaamiseen, koska riidanalaisella päätöksellä Espanjan kotimaisille kivihiilikaivoksille asetetaan perusteettomia ja kohtuuttomia rajoituksia, jotka eivät vastaa neuvoston tavoitteita. Tarkemmin ottaen kantaja katsoo, että riidanalaiseen päätökseen sisältyvissä toimenpiteissä ei oteta huomioon neuvoston esittämiä ympäristöön liittyviä huolia, koska EU:n sähköntuotantolaitokset ”polttavat” jatkossakin tuotua kivihiiltä. Kantajalle asetetaan riidanalaisella päätöksellä kohtuuttoman raskaita velvoitteita, jotka eivät liity millään tavalla ympäristönsuojelua koskevaan tavoitteeseen. Kantaja katsoo lisäksi, että riidanalaisessa päätöksessä liioitellaan kilpailuun liittyviä huolia, jotka johtuvat kotimaisen kivihiilen tukemisesta.
5)
Viides kanneperuste perustuu vallan väärinkäyttöön. Kantaja väittää tältä osin, että riidanalaiseen päätökseen sisältyvät toimenpiteet eivät vastaa niitä strategisia ja poliittisia tavoitteita, joihin EU:n on SEUT 194 nojalla pyrittävä, kun otetaan huomioon toimenpiteiden haitallinen vaikutus EU:n kivihiilikaivosalalle. Riidanalainen päätös vaarantaa EU:n energiamarkkinoiden moitteettoman toiminnan ja energian toimitusvarmuuden EU:ssa ja erityisesti Espanjassa. Neuvosto on siten syyllistynyt vallan väärinkäyttöön tehdessään riidanalaisen päätöksen, jolla pyritään hävittämään yksi tärkeimmistä kotimaisista raaka-aineista, kun kysymys on energian toimitusvarmuudesta EU:ssa.
6)
Kuudes kanneperuste perustuu yhdenvertaisen kohtelun ja syrjinnän kiellon periaatteiden loukkaamiseen. Kantaja katsoo, että riidanalaisella päätöksellä syrjitään kotimaisia kivihiilen tuottajia (i) suhteessa maahantuojiin, jotka tuovat kivihiiltä EU:iin, ja (ii) suhteessa muihin energiamuotoihin.
7)
Seitsemäs kanneperuste perustuu riidanalaisen päätöksen virheelliseen oikeudelliseen perustaan. Päätös tehtiin SEUT 107 artiklan 3 kohdan e alakohdan nojalla, vaikka kantajan mukaan se olisi tullut tehdä SEUT 109 artiklan nojalla ja kyseisen artiklan mukaista menettelyä noudattaen.
(1) EUVL L 336, s. 24.
(2) Kivihiiliteollisuuden valtiontuesta 23.7.2002 annettu neuvoston asetus (EY) N:o 1407/2002, EYVL L 205, s. 1.
Full & Egal Universal Law Academy