EUR-Lex -  62011TN0205 - FI

25.6.2011   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 186/28

Kanne 7.4.2011 — Saksa v. komissio

(Asia T-205/11)

2011/C 186/52

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Asianosaiset

Kantaja: Saksan liittotasavalta (asiamiehet: T. Henze ja J. Möller)

Vastaaja: Euroopan komissio

Vaatimukset

Kantaja vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin

—

kumoaa komission 26.1.2011 tekemän päätöksen K(2011)275 lopullinen Valtiontuki C 7/10 (ex NN 5/10) — Tappiontasausjärjestelmä (”Sanierungsklausel”)

—

toissijaisesti: kumoaa osittain komission 26.1.2011 menettelyssä Valtiontuki C 7/10 (ex NN 5/10) — Tappiontasausjärjestelmä (”Sanierungsklausel”) tekemän päätöksen sikäli kuin komissio päätti päätöksen 2 kohdassa, että myönnetyt yksittäiset tuet ovat soveltumattomia sisämarkkinoille ja että ne on maksettava kokonaisuudessaan takaisin, jos tuen määrä ylittää 500 000 euroa

—

velvoittaa vastaajan korvaaman oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kantaja vetoaa kanteensa tueksi seuraaviin kanneperusteisiin:

—

Päävaatimuksen tueksi esitetyt kanneperusteet:

1)

Ensimmäinen kanneperuste, joka perustuu SEUT 107 artiklan 1 kohdan rikkomiseen — puuttuva selektiivisyys, koska tappiontasausjärjestelmä (”Sanierungsklausel”) ei ole poikkeus merkityksellisestä viitejärjestelmästä.

Saksan hallitus väittää, ettei Saksan yhtiöverolain (Körperschatfssteuergesetz, jäljempänä KStG) 8c §:n 1a momentissa säädetty tappiontasausjärjestelmä (”Sanierungsklausel”), jonka mukaan tappioita voidaan tasata tulevaisuudessa, kun yritys on luovutettu saneeraustarkoituksessa, ole selektiivinen. Saksan hallituksen mukaan ei ole kyse SEUT 107 artiklan 1 kohdassa tarkoitetusta valtiontukisäännöksestä, koska mainitulla säännöksellä ei poiketa merkityksellisestä viitejärjestelmästä.

2)

Toinen kanneperuste, joka perustuu SEUT 107 artiklan 1 kohdan rikkomiseen — ilmeinen arviointivirhe, joka koskee toimenpiteen yleistä luonnetta

Saksan hallitus väittää, että komissio teki ilmeisen arviointivirheen sen kysymyksen osalta, onko KStG:n 8c §:n 1a momentissa säädetty Sanierungsklausel yleinen toimenpide, koska se sovelsi epätarkoituksenmukaista tarkastusmenetelmää eikä tutkinut, perustuuko Sanierungsklausel taloudellisessa kokonaistarkastelussa horisontaalisiin seikkoihin, jotka pätevät samalla tavalla jokaiseen yritykseen; Saksan hallituksen mukaan Sanierungsklausel on eduksi kaikille Saksan alueelle sijoittautuneille yrityksille ja se voidaan näin ollen katsoa yleiseksi toimenpiteeksi.

3)

Kolmas kanneperuste, joka perustuu SEUT 107 artiklan 1 kohdan rikkomiseen — puuttuva selektiivisyys, koska komissio ei ottanut huomioon sitä, että kyseinen lainsäädäntö on perusteltu Saksan verotusjärjestelmän luonteen ja sisäisen rakenteen vuoksi

Saksan hallituksen mukaan KStG:n 8c §:n 1a momentissa säädetty Sanierungsklausel ei ole selektiivinen eikä se näin ollen ole SEUT 107 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu valtiontuki, koska se on perusteltu verotusjärjestelmän luonteen ja sisäisen rakenteen vuoksi.

—

Kanneperuste toissijaisen vaatimuksen tueksi:

—

SEUT 107 artiklan 3 kohdan, luettuna yhdessä komission ”tilapäisistä yhteisön puitteista valtiontukitoimenpiteille rahoituksen saatavuuden turvaamiseksi tämänhetkisessä finanssi- ja talouskriisissä” antaman tiedonannon kanssa, rikkominen.

—

Komissio sovelsi virheellisesti SEUT 107 artiklan 3 kohtaa, luettuna yhdessä komission ”tilapäisistä yhteisön puitteista valtiontukitoimenpiteille rahoituksen saatavuuden turvaamiseksi tämänhetkisessä finanssi- ja talouskriisissä” antaman tiedonannon kanssa, kun se katsoi komission päätöksen 2 artiklassa mainitun 500 000 euron summan rajaksi, jota suurempi tuki on maksettava kokonaisuudessaan takaisin, eikä hyväksytyn tuen ylärajaksi, jonka ylittävä tuen osuus on palautettava.

Full & Egal Universal Law Academy