3.12.2011
FI
Euroopan unionin virallinen lehti
C 355/20
Kanne 23.9.2011 — Saksa v. komissio
(Asia T-500/11)
2011/C 355/37
Oikeudenkäyntikieli: saksa
Asianosaiset
Kantaja: Saksan liittotasavalta (asiamiehet: asianajajat T. Henze ja K. Petersen)
Vastaaja: Euroopan komissio
Vaatimukset
Kantaja vaatii unionin yleistä tuomioistuinta
—
kumoamaan komission 13.7.2011 valtiontukimenettelyssä N 438/2010 K(2011) tekemän päätöksen K(2011) 4922 lopullinen siltä osin kuin siinä todetaan, että koko pääomalainaohjelma kuuluu perustamissopimuksen 87 ja 88 artiklan soveltamisesta vähämerkityksiseen tukeen 15.12.2006 annetun komission asetuksen (EY) N:o 1998/2006 soveltamisalaan,
—
toissijaisesti kumoamaan päätöksen kokonaisuudessaan,
—
velvoittamaan vastaajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut
Kanne kohdistuu Sachsen-Anhaltissa luokiteltujen yritysten pääomalainaohjelmasta WACHSTUM tehtyyn komission päätökseen siltä osin kuin siinä todetaan, että koko pääomalainaohjelma kuuluu vähämerkityksisestä tuesta annetun asetuksen (EY) N:o 1998/2006 (1) soveltamisalaan.
Kanteella riitautetaan komission käsitys, jonka mukaan jo pelkästään sen seikan vuoksi, että lainat antaa erityisluottolaitos, on oletettava, ettei niitä myönnetä tavanomaisilla markkinaehdoilla, minkä vuoksi on noudatettava vähämerkityksestä tuesta annettua asetusta.
Kanteensa tueksi kantaja vetoaa kolmeen kanneperusteeseen.
1)
Ensimmäinen kanneperuste, joka perustuu SEUT 107 artiklan, luettuna yhdessä asetuksen N:o 1998/2006 1 ja 2 artiklan kanssa, rikkomiseen, koska etu on virheellisesti todettu tai pelkästään oletettu
Komission toteamus, että toimenpide kuuluu vähämerkityksisestä tuesta annetun asetuksen soveltamisalaan, ei ole aineellisesti pätevä. Lainaohjelman asianosaiset eivät saa mitään SEUT 107 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua etua, joten lainaohjelmaa ei jo tämän vuoksi voida katsoa sen pääsovellustapauksissa tueksi.
—
Komission ei olisi pelkästään sen seikan vuoksi, että lainoja antaa erityisluottolaitos, pitänyt katsoa, että on kyse edusta. Erityisesti lainojen osalta ratkaisevia ovat lainan ehdot. Sen arvioimiseksi, onko myönnetty etu, merkityksellisiä ovat vaadittu korko, lainan vakuudet sekä lainan saavan yrityksen kokonaistilanne. On tutkittava, olisiko yksityinen sijoittaja myöntänyt vastaavan lainan vastaavalla korolla ja annetuilla vakuuksilla.
—
Komission tähänastisen päätöskäytännön mukaan näitä indikaattoreita konkretisoitiin pääomalainojen osalta niin sanotulla Brandenburg-metodilla komission viitekorkotiedonannon pohjalta siten, ettei ole kyse SEUT 107 artiklan 1 kohdassa tarkoitetusta tuesta. Komissio poikkeaa yhtäkkiä tästä päätöskäytännöstä ja vetoaa pelkästään lainan myöntävän luottolaitoksen ominaisuuksiin. Se on indikaattorina kuitenkin täysin epätarkoituksenmukainen, koska myös erityisluottolaitokset voivat toimia markkinaehdoilla.
2)
Toinen kanneperuste: SEUT 296 artiklan mukaisen perusteluvelvollisuuden rikkominen
Kantaja väittää lisäksi, että SEUT 296 artiklan mukaista perusteluvelvollisuutta on rikottu, koska komissio on tyytynyt yleisiin oletuksiin ja johtopäätöksiin, eikä ole kuitenkaan esittänyt, miksi lainan ehdot eivät ole markkinoille tavanomaisia ja miksi se on yhtäkkiä poikennut tähänastisesta päätöskäytännöstään.
3)
Kolmas kanneperuste, joka perustuu kuulemisperiaatteen loukkaamiseen sen eri muodoissa
Lisäksi vedotaan kuulemisperiaatteen loukkaamiseen sen eri muodoissa, koska komissio ei ole ilmoittanut käsityksensä muuttumisesta Saksan liittotasavallan hallitukselle ennen kyseisen päätöksen tekemistä.
(1) Perustamissopimuksen 87 ja 88 artiklan soveltamisesta vähämerkityksiseen tukeen 15.12.2006 annettu komission asetus (EY) N:o 1998/2006 (EUVL L 379, s. 5).
Full & Egal Universal Law Academy