EUR-Lex -  62011TN0526 - FI

26.11.2011   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 347/41

Kanne 3.10.2011 — Igcar Chemicals v. Euroopan kemikaalivirasto

(Asia T-526/11)

2011/C 347/74

Oikeudenkäyntikieli: espanja

Asianosaiset

Kantaja: Igcar Chemicals (Rubí, Espanja) (edustaja: abogada L. Fernández Vaissiers)

Vastaaja: Euroopan kemikaalivirasto (ECHA)

Vaatimukset

Kantaja vaatii unionin yleistä tuomioistuinta

—

toteamaan, että kanne on perustelu ja että se voidaan hyväksyä

—

kumoamaan riidanalaisen päätöksen siltä osin, kuin se koskee hallinnollisista maksuista laaditun laskun lähettämistä, ja kumoamaan kyseisen laskun

—

velvoittaa kemikaaliviraston korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kanteella riitautetaan Euroopan kemikaaliviraston (ECHA) 3.8.2011 tekemä päätös nro SME (2011) 0572 ja vaaditaan siinä kyseessä olleen, hallinnollisista kustannuksista laaditun laskun kumoamista (5.8.2011 päivätty lasku nro 10028302).

Kantajana oleva yritys oli esirekisteröinyt tiettyjä rekisteröitäväksi tarkoittamiaan aineita. Ennen rekisteröinnin suorittamista, se tuli virheellisesti luokitelluksi pienyritykseksi.

Kesäkuussa 2011 virasto vaati kantajaa osoittamaan, että sillä oli oikeus siihen sovelletun rekisteröintimaksun alennukseen kemikaalien rekisteröinnistä, arvioinnista, lupamenettelyistä ja rajoituksista (REACH) annettuun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseen (EY) N:o 1907/2006 perustuvista Euroopan kemikaalivirastolle suoritettavista maksuista annetun asetuksen N:o 340/2008 (jäljempänä maksuasetus) 13 artiklan 3 kohdan perusteella. Kantaja vastasi tähän toteamalla, että se oli kooltaan keskisuuri yritys ja että tämä virhe oli korjattu REACH-IT-järjestelmään sen omasta aloitteesta ja ennen kuin kemikaalivirasto oli esittänyt sille vaatimuksensa.

Kanteensa tueksi kantaja vetoaa viiteen kanneperusteeseen.

1)

Ensimmäinen kanneperuste, jonka mukaan Euroopan komissiolla ei ole valtuutta siirtää kemikaalivirastolle toimivaltaa määrätä hallinnollisia maksuja ja jonka mukaan kemikaalivirastolla ei ollut toimivaltaa tehdä päätöstä MB29/2010, jonka kemikaaliviraston hallintoneuvosto teki 12.11.2010 (”on the classification of services for which charges are levied”).

—

Kantaja esittää tässä yhteydessä erityisesti, että säätämällä maksuasetuksen 13 artiklan 4 kohdassa, että kemikaalivirasto perii rekisteröintimaksun ohella erillisen hallintomaksun, vaikka rekisteröintimaksu on ainoa maksu, joka sallitaan kemikaaliviraston perussäännöksissä, komissio on ylittänyt näissä säännöksissä rajatun toimivaltansa, minkä vuoksi SEUT 114 artikla ei riitä perusteeksi komission eikä kemikaaliviraston toimivallalle.

2)

Toinen kanneperuste, jonka mukaan maksuasetuksen 13 artiklan 4 kohdassa tarkoitettu toimivallan siirto on lainvastainen.

—

Kantaja väittää, että tässä säännöksessä hallinnollisen maksun vahvistaminen jätetään kemikaaliviraston harkintavaltaan sen tarkoitusta, sisältöä, laajuutta ja kestoa määrittelemättä, minkä vuoksi päätöksen MB/29/2010 2 artikla ja etenkin sen liitteessä oleva taulukko 1 ovat lainvastaisia.

3)

Kolmas kanneperuste, jonka mukaan päätöstä MB/29/2010 on pidettävä luonteeltaan sanktiona.

—

Kantaja väittää, että vaikka kemikaaliviraston perusasetuksen 74 artiklan 1 kohdan mukaan virastolla on oikeus periä maksu suorittamistaan palveluista, asetuksen 74 artiklan 2 kohdan mukaan maksut ja kemikaaliviraston muut tulonlähteet vahvistetaan siten, että ne riittävät kattamaan suoritettujen palvelujen kustannukset. 14 500 euron suuruista hallinnollista maksua ei voida kuitenkaan perustella kemikaaliviraston tarkastustehtävällä, koska summa on kohtuuttoman suuri suhteessa suoritettuihin palveluihin. Näitä hallinnollisia maksuja on pidettävä luonteeltaan sanktioina.

4)

Neljäs kanneperuste, jonka mukaan oikeusvarmuuden periaatetta on loukattu.

—

Kantaja esittää, että REACH-IT-järjestelmä ei tarjoa yrityksille riittäviä tietoja seuraamuksista, joita liittyy velvollisuuteen selvittää yrityksen koko. Virasto ei ole myöskään ottanut huomioon kantajan menettelyn tuottamuksellisuutta eikä sitä, että tehty virhe oli kantajan toimesta korjattu vapaaehtoisesti.

5)

Viides kanneperuste, jonka mukaan kyseessä olevia hallinnollisia maksuja vahvistettaessa on syyllistytty suhteellisuusperiaatteen loukkaamiseen.

Full & Egal Universal Law Academy