EUR-Lex -  62011TN0595 - FI

18.2.2012   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 49/25

Valitus, jonka A on tehnyt 24.11.2011 virkamiestuomioistuimen asiassa F-12/09, A v. komissio, 14.9.2011 antamasta tuomiosta

(Asia T-595/11 P)

2012/C 49/46

Oikeudenkäyntikieli: ranska

Asianosaiset

Valittaja: A (Port-Vendres, Ranska) (edustajat: asianajajat B. Cambier, A. Paternostre ja L. Levi)

Muu osapuoli: Euroopan komissio

Vaatimukset

Valittaja vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin

—

kumoaa Euroopan unionin virkamiestuomioistuimen 14.9.2001 asiassa F-12/09 antaman tuomion

—

tämän seurauksena hyväksyy valittajan ensimmäisessä oikeusasteessa esittämät vaatimukset ja siten

—

kumoaa päätökset, joilla Euroopan komissio kieltäytyi maksamasta valittajalle henkilöstösääntöjen 73 artiklaan perustuvia korvauksia, ja velvoittaa Euroopan komission maksamaan valittajalle välittömästi nämä korvaukset sekä todellisuudessa kärsityn vahingon määrän ja vahingosta henkilöstösääntöjen 73 artiklan nojalla korvatun määrän välistä erotusta vastaavan yleisiin oikeussääntöihin perustuvan täydentävän korvauksen,

—

velvoittaa komission maksamaan valittajalle viivästyskorot laskettuna joulukuusta 2004 alkaen, jolloin sairauden työperäisyys, kärsityn vahingon määrä ja hänen terveydentilansa vakiintuneisuus olisi pitänyt tunnistaa,

—

velvoittaa Euroopan komission maksamaan valittajalle minkä tahansa unionin yleisen tuomioistuimen sopivana pitämän määrän hänen Euroopan komission yksiköiden häntä koskevien lääketieteellisten menettelyjen toimittamisessa tekemien useiden virheiden ja sääntöjenvastaisuuksien vuoksi kärsimänsä aineettoman vahingon perusteella,

—

velvoittaa valittajan vastapuolen korvaamaan oikeudenkäyntikulut molemmissa oikeusasteissa.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Valittaja esittää valituksensa tueksi kolme valitusperustetta.

1)

Ensimmäinen valitusperuste koskee sitä, että asiassa on loukattu oikeutta kohtuulliseen käsittelyaikaan, huolenpitovelvollisuutta koskevaa periaatetta ja luottamuksensuojan periaatetta sekä otettu asiakirja-aineisto huomioon vääristyneellä tavalla.

2)

Toinen valitusperuste koskee sitä, että asiassa on loukattu oikeutta täysimääräiseen korvaukseen kärsitystä vahingosta.

3)

Kolmas valitusperuste koskee yhtäältä Euroopan unionin henkilöstösääntöjen 73 ja 90 artiklan virheellistä soveltamista ja hyvän hallinnon periaatteen, prosessiekonomian periaatteen, taannehtivuuskiellon periaatteen ja normihierarkian periaatteen loukkaamista sekä vakiintumisen käsitteen virheellistä soveltamista ja toisaalta tosiseikkojen ja valittajan väitteiden vääristämistä.

Full & Egal Universal Law Academy