22.2.2014
FI
Euroopan unionin virallinen lehti
C 52/7
Unionin tuomioistuimen tuomio (suuri jaosto) 19.12.2013 (Verwaltungsgericht Berlinin (Saksa) esittämä ennakkoratkaisupyyntö) — Rahmanian Koushkaki v. Saksan valtio
(Asia C-84/12) (1)
(Vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alue - Asetus (EY) N:o 810/2009 - 21 artiklan 1 kohta, 32 artiklan 1 kohta ja 35 artiklan 6 kohta - Yhtenäisten viisumien myöntämismenettelyt ja -edellytykset - Viisumin myöntämisvelvollisuus - Laittoman maahanmuuton riskin arviointi - Hakijan aikomus poistua jäsenvaltioiden alueelta ennen haetun viisumin voimassaolon päättymistä - Perusteltu epäilys - Toimivaltaisten viranomaisten harkintavalta)
2014/C 52/11
Oikeudenkäyntikieli: saksa
Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin
Verwaltungsgericht Berlin
Pääasian asianosaiset
Kantaja: Rahmanian Koushkaki
Vastaaja: Saksan valtio
Oikeudenkäynnin kohde
Ennakkoratkaisupyyntö — Verwaltungsgericht Berlin — Yhteisön viisumisäännöstön laatimisesta (viisumisäännöstö) 13.7.2009 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 810/2009 (EUVL. L 243, s. 1) ja erityisesti sen 21 artiklan 1 kohdan ja 32 artiklan 1 kohdan tulkinta — Viisumien myöntämismenettelyt ja -edellytykset — Maahantuloedellytykset täyttävän viisuminhakijan oikeus saada viisumi — Laittoman maahanmuuton vaaran arviointi — Asianomaisten jäsenvaltioiden harkintamarginaali
Tuomiolauselma
1)
Yhteisön viisumisäännöstön laatimisesta 13.7.2009 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 810/2009 (viisumisäännöstö) 23 artiklan 4 kohtaa, 32 artiklan 1 kohtaa ja 35 artiklan 6 kohtaa on tulkittava siten, että jäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset voivat yhtenäistä viisumia koskevan hakemuksen tutkittuaan evätä kyseisen viisumin hakijalta vain siinä tapauksessa, että hakijaa vastaan voidaan vedota johonkin näissä säännöksissä luetelluista viisumin epäämisperusteista. Näillä viranomaisilla on kyseistä hakemusta tutkiessaan näiden säännösten soveltamisedellytysten sekä merkityksellisten tosiseikkojen arvioinnin osalta laaja harkintavalta, kun ne päättävät, voidaanko hakijaa vastaan vedota johonkin kyseisissä säännöksissä säädetyistä syistä.
2)
Asetuksen N:o 810/2009 32 artiklan 1 kohtaa, kun sitä luetaan yhdessä sen 21 artiklan 1 kohdan kanssa, on tulkittava siten, että edellytyksenä jäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten velvollisuudelle myöntää yhtenäinen viisumi on se, ettei niillä hakijan asuinmaan yleinen tilanne ja toisaalta hänen henkilökohtainen tilanteensa, jotka on selvitettävä hakijan antamien tietojen nojalla, huomioon ottaen ole perusteltua syytä epäillä hakijan aikomusta poistua jäsenvaltioiden alueelta ennen kuin haetun viisumin voimassaolo päättyy.
3)
Asetusta N:o 810/2009 on tulkittava siten, ettei se ole esteenä pääasiassa kyseessä olevan kaltaiselle jäsenvaltion säännökselle, jonka mukaan toimivaltaisilla viranomaisilla on kyseisen asetuksen mukaisten myöntämisedellytysten täyttyessä valta myöntää hakijalle yhtenäinen viisumi mutta josta ei ilmene, että niillä olisi velvollisuus myöntää tällainen viisumi, kunhan kyseistä säännöstä voidaan tulkita kyseisen asetuksen 23 artiklan 4 kohdan, 32 artiklan 1 kohdan ja 35 artiklan 6 kohdan mukaisesti.
(1) EUVL C 133, 5.5.2012.
Full & Egal Universal Law Academy