20.4.2013
FI
Euroopan unionin virallinen lehti
C 114/20
Unionin tuomioistuimen tuomio (ensimmäinen jaosto) 21.2.2013 (Bundesfinanzhofin (Saksa) esittämä ennakkoratkaisupyyntö) — Finanzamt Köln-Nord v. Wolfram Becker
(Asia C-104/12) (1)
(Kuudes arvonlisäverodirektiivi - 17 artiklan 2 kohdan a alakohta - Ostoihin sisältyvän veron vähennysoikeus - Ostotapahtuman ja verollisen myyntitapahtuman välisen suoran ja välittömän yhteyden olemassaolon välttämättömyys - Kyseisen yhteyden määrittelyperuste - Asianajajan palvelut, jotka on suoritettu lahjontaa koskevassa rikosoikeudenkäynnissä, johon on ryhdytty rajavastuuyhtiön johtajaa ja pääomistajaa vastaan henkilökohtaisesti)
2013/C 114/29
Oikeudenkäyntikieli: saksa
Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin
Bundesfinanzhof
Pääasian asianosaiset
Kantaja: Finanzamt Köln-Nord
Vastaaja: Wolfram Becker
Oikeudenkäynnin kohde
Ennakkoratkaisupyyntö — Bundesfinanzhof — Jäsenvaltioiden liikevaihtoverolainsäädännön yhdenmukaistamisesta — yhteinen arvonlisäverojärjestelmä: yhdenmukainen määräytymisperuste 17.5.1977 annetun kuudennen neuvoston direktiivin 77/388/ETY (EYVL L 145, s. 1) 17 artiklan 2 kohdan a alakohdan ja 22 artiklan 3 kohdan b alakohdan tulkinta — Vähennysoikeuden syntyminen ja ulottuvuus — Suoran ja välittömän yhteyden välttämättömyys verovelvollisen taloudellisen toiminnan ja palvelun tarjoamisen välillä — Asianajopalvelut, joita tarjotaan sellaisen lahjontaa koskevan rikosoikeuskäynnin yhteydessä, jossa syytettynä on rajavastuuyhtiön johtohenkilö ja pääosakas
Tuomiolauselma
Tietyn liiketoimen ja verovelvollisen koko toiminnan välinen suora ja välitön yhteys sen ratkaisemiseksi, onko verovelvollinen käyttänyt tavaroita ja palveluja jäsenvaltioiden liikevaihtoverolainsäädännön yhdenmukaistamisesta — yhteinen arvonlisäverojärjestelmä: yhdenmukainen määräytymisperuste — 17.5.1977 annetun kuudennen neuvoston direktiivin 77/388/ETY, sellaisena kuin se on muutettuna 20.12.2001 annetulla neuvoston direktiivillä 2001/115/EY, 17 artiklan 2 kohdan a alakohdassa tarkoitettuihin ”verovelvollisen verollisiin liiketoimiin”, riippuu kyseisen verovelvollisen hankkiman tavaran tai palvelun objektiivisesta sisällöstä.
Nyt käsiteltävässä asiassa sellaiset asianajopalvelut, joiden tarkoituksena on välttää verovelvollisen yrityksen johtajien, jotka ovat luonnollisia henkilöitä, rikosoikeudelliset seuraamukset, eivät oikeuta kyseistä yritystä vähentämään suoritettujen palvelujen perusteella maksettavaa arvonlisäveroa hankintoihin sisältyvänä arvonlisäverona.
(1) EUVL C 138, 12.5.2012.
Full & Egal Universal Law Academy