23.11.2013
FI
Euroopan unionin virallinen lehti
C 344/23
Unionin tuomioistuimen tuomio (neljäs jaosto) 3.10.2013 (Supreme Courtin (Irlanti) esittämä ennakkoratkaisupyyntö) — Donal Brady v. Environmental Protection Agency
(Asia C-113/12) (1)
(Ympäristö - Direktiivi 75/442/ETY - Lietelanta, joka on tuotettu sikojen kasvatuslaitoksessa ja varastoitu sinne ennen sen luovuttamista viljelijöille, jotka käyttävät sitä lannoitteena maillaan - Jätteeksi tai sivutuotteeksi luokittelu - Ehdot - Todistustaakka - Direktiivi 91/676/ETY - Direktiivin täytäntöönpanon laiminlyönti - Tuottajan henkilökohtainen vastuu siitä, että kyseiset viljelijät noudattavat jätehuoltoa ja lannoitteiden hallintaa koskevaa unionin oikeutta)
2013/C 344/38
Oikeudenkäyntikieli: englanti
Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin
Supreme Court
Pääasian asianosaiset
Kantaja: Donal Brady
Vastaaja: Environmental Protection Agency
Oikeudenkäynnin kohde
Ennakkoratkaisupyyntö — Supreme Court — Jätteistä 15.7.1975 annetun neuvoston direktiivin 75/442/ETY (EYVL L 194, s. 39), sellaisena kuin se on muutettuna 18.3.1991 annetulla neuvoston direktiivillä 91/156/ETY (EYVL L 78, s. 32), 2 artiklan 1 kohdan b alakohdan tulkinta — Jätteen käsite — Sian lietelanta, jota sikojen kasvattaja toimittaa maanviljelijöille lannoitteeksi — Jäsenvaltion oikeus saattaa kasvattaja henkilökohtaisesti vastuuseen siinä tapauksessa, että maanviljelijät, jotka käyttävät hänen lietelantaansa lannoitteena maillaan, eivät noudata jätteen valvontaa koskevaa unionin oikeutta
Tuomiolauselma
1)
Jätteistä 15.7.1975 annetun neuvoston direktiivin 75/442/ETY, sellaisena kuin se on muutettuna 24.5.1996 annetulla komission päätöksellä 96/350/EY, 1 artiklan a alakohdan ensimmäistä alakohtaa on tulkittava siten, että lietelanta, joka on tuotettu tilalla, jossa on tehosikala, ja varastoitu odottamaan toimitusta maanviljelijöille, jotta nämä käyttäisivät sitä lannoitteena maillaan, ei ole kyseisessä säännöksessä tarkoitettu ”jäte” vaan sivutuote, kun kyseinen tuottaja aikoo hyödyntää tätä lietelantaa kaupallisesti itselleen kannattavalla tavalla myöhemmässä prosessissa, sillä edellytyksellä, että tämä uudelleenkäyttö ilman edeltäviä muuntamistoimia ja tuotantoprosessin jatkeena ei ole ainoastaan mahdollista vaan varmaa. Kansallisten tuomioistuinten tehtävänä on tutkia, täyttyvätkö nämä eri kriteerit, ja niiden on tällöin otettava huomioon kaikki merkitykselliset olosuhteet, jotka luonnehtivat niiden käsiteltävinä olevia tilanteita.
2)
Unionin oikeus ei ole esteenä sille, että todistustaakka niiden kriteerien täyttymisestä, joiden perusteella pääasian kaltaisissa olosuhteissa tuotetun, varastoidun ja luovutetun lietelannan kaltainen aine voidaan katsoa sivutuotteeksi, on tämän lietelannan tuottajalla edellyttäen, että tällä ei vaaranneta unionin oikeuden ja erityisesti direktiivin 75/442, sellaisena kuin se on muutettuna päätöksellä 96/350, tehokkuutta ja että varmistetaan, että täytetään unionin oikeudesta johtuvat velvoitteet, erityisesti se velvoite, jonka mukaan tämän direktiivin säännöksiä ei pidä soveltaa aineisiin, jotka on oikeuskäytännön mukaan kyseisiä kriteereitä soveltaen katsottava sivutuotteiksi, joita kyseinen direktiivi ei koske.
3)
Direktiivin 75/442, sellaisena kuin se on muutettuna päätöksellä 96/350, 2 artiklan 1 kohdan b alakohdan iii alakohtaa on tulkittava siten, että kun vesien suojelemisesta maataloudesta peräisin olevien nitraattien aiheuttamalta pilaantumiselta 12.12.1991 annettua neuvoston direktiiviä 91/676/ETY ei ole saatettu osaksi jäsenvaltion oikeutta, ei voida katsoa, että kyseisessä jäsenvaltiossa sijaitsevalla sikatilalla tuotettu karjanlanta ”kuulu(u) muun lainsäädännön alaan” kyseisessä säännöksessä tarkoitetulla tavalla viimeksi mainitun direktiivin olemassaolon vuoksi.
4)
Jos sikatilalla tuotettu ja säilytetty lietelanta on luokiteltava direktiivin 75/442, sellaisena kuin se on muutettuna päätöksellä 96/350, 1 artiklan a alakohdan ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetuksi ”jätteeksi”:
—
tämän direktiivin 8 kohtaa on tulkittava siten, että se on esteenä sille, että kyseinen haltija saa luvan, olivat sen ehdot mitkä tahansa, hävittää tämän jätteen luovuttamalla sen maanviljelijälle, joka käyttää sitä lannoitteena maillaan, jos osoittautuu, että kyseisellä maanviljelijällä ei ole kyseisen direktiivin 10 artiklassa tarkoitettua toimilupaa eikä häntä ole vapautettu tällaista toimilupaa koskevasta vaatimuksesta ja rekisteröity tämän direktiivin 11 artiklan säännösten mukaisesti ja
—
kyseisen direktiivin 8, 10 ja 11 artiklaa yhdessä luettuina on tulkittava siten, että ne ovat esteenä sille, että tämän jätteen luovuttamiselle kyseiseltä haltijalta maanviljelijälle, joka käyttää sitä lannoitteena maillaan ja jolla on kyseisessä 10 artiklassa tarkoitettu toimilupa tai joka on vapautettu tällaista toimilupaa koskevasta vaatimuksesta ja rekisteröity kyseisen 11 artiklan mukaisesti, asetetaan ehto, että tämän haltijan on otettava vastuu siitä, että tämä toinen maanviljelijä noudattaa sääntöjä, joita on sovellettava tämän maanviljelijän suorittamiin hyödyntämistoimiin jätehuoltoa ja lannoitteiden hallintaa koskevan unionin lainsäädännön nojalla.
(1) EUVL C 151, 26.5.2012.
Full & Egal Universal Law Academy