23.11.2013
FI
Euroopan unionin virallinen lehti
C 344/31
Unionin tuomioistuimen tuomio (neljäs jaosto) 19.9.2013 (Amtsgericht Laufenin (Saksa) esittämä ennakkoratkaisupyyntö) — Rikosoikeudenkäynnit Gjoko Fileviä ja Adnan Osmania vastaan
(Asia C-297/12) (1)
(Vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alue - Laittomasti oleskelevien kolmansien maiden kansalaisten palauttaminen - Direktiivi 2008/115/EY - 11 artiklan 2 kohta - Palauttamispäätös, johon on liitetty maahantulokielto - Maahantulokiellon enimmäiskesto on lähtökohtaisesti viisi vuotta - Kansallinen säännöstö, jonka mukaan maahantulokiellon kestoa ei rajoiteta, jos rajoitusta ei ole haettu - 2 artiklan 2 kohdan b alakohta - Kolmansien maiden kansalaiset, jotka on rikosoikeudellisena seuraamuksena tai rikosoikeudellisen seuraamuksen johdosta määrätty palautettavaksi - Direktiivin soveltamatta jättäminen)
2013/C 344/53
Oikeudenkäyntikieli: saksa
Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin
Amtsgericht Laufen
Rikosoikeudenkäynnin asianosaiset pääasiassa
Gjoko Filev ja Adnan Osmani
Oikeudenkäynnin kohde
Ennakkoratkaisupyyntö — Amtsgericht Laufen — Jäsenvaltioissa sovellettavista yhteisistä vaatimuksista ja menettelyistä laittomasti oleskelevien kolmansien maiden kansalaisten palauttamiseksi 16.12.2008 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2008/115/EY (EUVL L 348, s. 98) 2 artiklan 2 kohdan b alakohdan ja 11 artiklan 2 kohdan tulkinta — Palauttamispäätökseen liitetty kielto saapua jäsenvaltion alueelle — Kiellon enimmäiskesto — Kansallinen lainsäädäntö, jossa säädetään ulkomaalaisten, joille on annettu karkotuspäätös, osalta kestoltaan rajoittamattomasta kiellosta saapua jäsenvaltion alueelle ja asetetaan seuraamukseksi kiellon rikkomisesta sakko tai enintään kolmen vuoden vankeusrangaistus — Direktiivi on pantu täytäntöön säädetyn määräajan jälkeen — Direktiivin säännösten välitön oikeusvaikutus — Kansallisessa lainsäädännössä säädetty mahdollisuus hakea kiellon vaikutusten ajallista rajoittamista — Tällaisessa tapauksessa viiteen vuoteen rajoitettu maahantulokielto sillä edellytyksellä, että henkilöä ei ole tuomittu rikoksesta eikä hän ole uhka yleiselle järjestykselle ja turvallisuudelle — Kolmansien valtioiden kansalaiset, joille on annettu karkotuspäätös yli viisi vuotta aikaisemmin
Tuomiolauselma
1)
Jäsenvaltioissa sovellettavista yhteisistä vaatimuksista ja menettelyistä laittomasti oleskelevien kolmansien maiden kansalaisten palauttamiseksi 16.12.2008 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2008/115/EY 11 artiklan 2 kohtaa on tulkittava siten, että se on esteenä ulkomaalaisten oleskelusta, työskentelystä ja kotouttamisesta liittotasavallan alueella annetun lain (Gesetz über den Aufenthalt, die Erwerbstätigkeit und die Integration von Ausländern im Bundesgebiet) 11 §:n 1 momentin kaltaiselle kansalliselle säännökselle, jonka mukaan maahantulokiellon kestoa voidaan rajoittaa vain asianomaisen kolmannen maan kansalaisen tällaista rajoittamista koskevasta hakemuksesta.
2)
Direktiivin 2008/115 11 artiklan 2 kohtaa on tulkittava siten, että se on esteenä sille, että jäsenvaltion alueelle tuloa ja siellä oleskelua koskevan kiellon, joka on määrätty yli viisi vuotta ennen asianomaisen kolmannen maan kansalaisen kyseiselle alueelle paluun päivää tai mainitun direktiivin täytäntöönpanosta annetun kansallisen säännöstön voimaantulopäivää, rikkominen johtaa rikosoikeudelliseen seuraamukseen, paitsi jos kyseinen kansalainen on vakava uhka yleiselle järjestykselle, yleiselle turvallisuudelle tai valtion turvallisuudelle.
3)
Direktiiviä 2008/115 on tulkittava siten, että se on esteenä jäsenvaltion säännökselle, jonka mukaan karkottamis- tai maastapoistamistoimenpidettä, joka on toteutettu vähintään viisi vuotta ennen päivän, johon mennessä kyseinen direktiivi olisi pitänyt panna täytäntöön, ja päivän, jona se on pantu täytäntöön, välistä ajanjaksoa, voidaan käyttää myöhemmin uudestaan rikosoikeudellisen menettelyn perusteena, kun mainittu toimenpide perustui kyseisen direktiivin 2 artiklan 2 kohdan b alakohdassa tarkoitettuun rikosoikeudelliseen seuraamukseen ja kun kyseinen jäsenvaltio on käyttänyt mainitussa säännöksessä säädettyä mahdollisuutta.
(1) EUVL C 250, 18.8.2012.
Full & Egal Universal Law Academy