14.4.2014
FI
Euroopan unionin virallinen lehti
C 112/8
Unionin tuomioistuimen tuomio (kahdeksas jaosto) 27.2.2014 (Bundesfinanzhofin (Saksa) esittämät ennakkoratkaisupyynnöt) – Pro Med Logistik GmbH v. Finanzamt Dresden-Süd (asia C-454/12) ja Eckard Pongratz, Karin Oertelin konkurssipesän pesänhoitajana v. Finanzamt Würzburg mit Außenstelle Ochsenfurt (asia C-455/12)
(Yhdistetyt asiat C-454/12 ja C-455/12) (1)
((Ennakkoratkaisupyyntö - Arvonlisävero - Kuudes arvonlisäverodirektiivi - 12 artiklan 3 kohta - Liitteessä H oleva 5 ryhmä - Direktiivi 2006/112/EY - 98 artiklan 1 ja 2 kohta - Liitteessä III oleva 5 alakohta - Verotuksen neutraalisuuden periaate - Henkilöiden kuljetus ja heidän mukanaan kuljettamiensa matkatavaroiden kuljetus - Jäsenvaltion lainsäädäntö, jonka mukaan taksiliikenteeseen ja kuljettajineen vuokratulla autolla suoritettavaan liikenteeseen sovelletaan eri arvonlisäverokantoja))
2014/C 112/09
Oikeudenkäyntikieli: saksa
Ennakkoratkaisuja pyytänyt tuomioistuin
Bundesfinanzhof
Pääasioiden asianosaiset
Kantajat: Pro Med Logistik GmbH (C-454/12) ja Eckard Pongratz, Karin Oertelin konkurssipesän pesänhoitajana (C-455/12)
Vastaajat: Finanzamt Dresden-Süd (C-454/12) ja Finanzamt Würzburg mit Außenstelle Ochsenfurt (C-455/12)
Oikeudenkäynnin kohde
Ennakkoratkaisupyynnöt – Bundesfinanzhof – Saksa – Yhteisestä arvonlisäverojärjestelmästä 28.11.2006 annetun neuvoston direktiivin 2006/112/EY (EUVL L 347, s. 1) 98 artiklan 1 kohdan, luettuna yhdessä liitteessä III olevan 5 alakohdan kanssa, sekä jäsenvaltioiden liikevaihtoverolainsäädännön yhdenmukaistamisesta – yhteinen arvonlisäverojärjestelmä: yhdenmukainen määräytymisperuste – 17.5.1977 annetun kuudennen neuvoston direktiivin 77/388/ETY (EYVL 145, s. 1), sellaisena kuin ne ovat muutettuina, 12 artiklan 3 kohdan a alakohdan kolmannen alakohdan, luettuna yhdessä liitteessä H olevan 5 ryhmän kanssa, tulkinta – Verotuksen neutraalisuuden periaate – Jäsenvaltion lainsäädäntö, jossa säädetään kuluttajan näkökulmasta samanlaisten ja samat tarpeet täyttävien palvelujen erilaisesta arvonlisäverokohtelusta – Taksilla suoritettavan ja kuljettajineen vuokratulla autolla suoritettavan sairaankuljetuksen erilainen kohtelu
Tuomiolauselma
1)
Jäsenvaltioiden liikevaihtoverolainsäädännön yhdenmukaistamisesta – yhteinen arvonlisäverojärjestelmä: yhdenmukainen määräytymisperuste – 17.5.1977 annetun kuudennen neuvoston direktiivin 77/388/ETY, sellaisena kuin se on muutettuna 19.1.2001 annetulla neuvoston direktiivillä 2001/4/EY, 12 artiklan 3 kohdan a alakohdan kolmatta alakohtaa, luettuna yhdessä kyseisen direktiivin liitteessä H olevan 5 alakohdan kanssa, ja yhteisestä arvonlisäverojärjestelmästä 28.11.2006 annetun neuvoston direktiivin 2006/112/EY 98 artiklan 1 ja 2 kohtaa, luettuna yhdessä kyseisen direktiivin III liitteessä olevan 5 alakohdan kanssa, on tulkittava verotuksen neutraalisuuden periaatteen valossa siten, että ne eivät ole esteenä sille, että henkilöiden ja heidän mukanaan kuljettamiensa matkatavaroiden kuljettamisesta lähiliikenteessä koostuvien palvelujen kahteen tyyppiin eli yhtäältä kuljettamiseen taksilla ja toisaalta kuljettamiseen kuljettajineen vuokratulla autolla sovelletaan eri arvonlisäverokantoja eli ensimmäiseen alennettua ja toiseen yleistä arvonlisäverokantaa, sikäli kuin yhtäältä henkilöiden kuljettaminen taksilla lähiliikenteessä on näille kahdelle henkilöiden kuljetustyypille laissa asetettujen erilaisten vaatimusten takia näiden direktiivien edellä mainituissa liitteissä olevissa 5 ryhmässä ja 5 alakohdassa mainittuun palvelujen ryhmään ”henkilöiden kuljetus ja heidän mukanaan kuljettamiensa matkatavaroiden kuljetus” liittyvä konkreettinen ja erityinen osatekijä ja toisaalta näillä eroavaisuuksilla on ratkaiseva vaikutus keskivertokuluttajan päätökseen turvautua jompaankumpaan näistä kuljetustyypeistä. Kansallisen tuomioistuimen tehtävänä on arvioida, onko näin pääasioissa.
2)
Kuudennen direktiivin 77/388, sellaisena kuin se on muutettuna direktiivillä 2001/4, 12 artiklan 3 kohdan a alakohdan kolmatta alakohtaa, luettuna yhdessä direktiivin liitteessä H olevan 5 ryhmän kanssa, ja direktiivin 2006/112 98 artiklan 1 ja 2 kohtaa, luettuna yhdessä kyseisen direktiivin III liitteessä olevan 5 alakohdan kanssa, on tulkittava verotuksen neutraalisuuden periaatteen valossa siten, että ne ovat esteenä sille, että henkilöiden ja heidän mukanaan kuljettamiensa matkatavaroiden kuljettamisesta koostuvien palvelujen kahteen tyyppiin eli yhtäältä kuljettamiseen taksilla ja toisaalta kuljettamiseen kuljettajineen vuokratulla autolla sovelletaan eri arvonlisäverokantoja, jos sopimuspuolina oleviin taksiyrityksiin ja autoja kuljettajineen vuokraaviin autovuokraamoyrityksiin erotuksetta sovellettavan erityissopimuksen perusteella suoritettu henkilöiden kuljettaminen taksilla ei ole henkilöiden kuljetukseen ja heidän mukanaan kuljettamiensa matkatavaroiden kuljetukseen liittyvä konkreettinen ja erityinen osatekijä ja jos edellä mainitun sopimuksen perusteella suoritettu toiminta katsotaan keskivertokuluttajan näkökulmasta tarkasteltuna samankaltaiseksi toiminnaksi kuin henkilöiden kuljettaminen lähiliikenteessä kuljettajineen vuokratulla autolla, minkä tarkistaminen kuuluu kansalliselle tuomioistuimelle.
(1) EUVL C 399, 22.12.2012.
Full & Egal Universal Law Academy