23.11.2013
FI
Euroopan unionin virallinen lehti
C 344/36
Unionin tuomioistuimen tuomio (neljäs jaosto) 19.9.2013 (Conseil d’État:n (Ranska) esittämä ennakkoratkaisupyyntö) — Conseil national de l'ordre des médecins v. Ministre de l’Enseignement supérieur et de la Recherche ja Ministre des Affaires sociales et de la Santé
(Asia C-492/12) (1)
(Henkilöiden vapaa liikkuvuus - Sijoittautumisvapaus - Palvelujen tarjoamisen vapaus - Direktiivi 2005/36/EY - Ammattipätevyyden tunnustaminen - Hammaslääkärin ammatti - Se, että se on oma, lääkärin ammatista erillinen ammatti - Yhteinen koulutus)
2013/C 344/62
Oikeudenkäyntikieli: ranska
Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin
Conseil d’État
Pääasian asianosaiset
Kantaja: Conseil national de l’ordre des médecins
Vastaajat: Ministre de l’Enseignement supérieur et de la Recherche ja Ministre des Affaires sociales et de la Santé
Muu osapuoli: Conseil national de l’ordre des chirurgiens-dentistes
Oikeudenkäynnin kohde
Ennakkoratkaisupyyntö — Conseil d’État (Ranska) — Ammattipätevyyden tunnustamisesta 7.9.2005 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2005/36/EY (EUVL L 255, s. 22) 36 artiklan tulkinta — Se, että hammaslääkärin ammatti on oma, lääkärin ammatista erillinen ammatti — Sellaisen kansallisen lainsäädännön hyväksyttävyys, jolla otetaan käyttöön lääketieteen ja hammaslääketieteen opiskelijoille tarkoitettu yhteinen yliopistollinen koulutus — Sellaisen lainsäädännön hyväksyttävyys, joka johtaa siihen, että lääkärit ja hammaslääkärit harjoittavat lääkärintointaan samalla erikoisalalla
Tuomiolauselma
1)
a)
Ammattipätevyyden tunnustamisesta 7.9.2005 annettua Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviä 2005/36/EY, sellaisena kuin se on muutettuna 22.10.2008 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EY) N:o 1137/2008, on tulkittava siten, että se ei ole esteenä sille, että jäsenvaltio ottaa käyttöön sekä lääketieteen alalla että hammaslääketieteen alalla sellaisen erikoistumiskoulutusohjelman, jonka nimike ei vastaa kyseisen direktiivin liitteessä V kyseisen jäsenvaltion osalta lueteltuja nimikkeitä. Tällainen erikoistumiskoulutus voi olla avoin sekä henkilöille, jotka ovat suorittaneet ainoastaan lääkärin peruskoulutuksen, että henkilöille, jotka ovat suorittaneet ainoastaan hammaslääkärin peruskoulutukseen kuuluvat opinnot.
b)
Kansallisen tuomioistuimen on varmistettava
—
se, että kyseinen erikoistumiskoulutus — siltä osin kuin se ei täytä kyseisen direktiivin 24 ja 34 artiklassa asetettuja lääkärin ja hammaslääkärin peruskoulutusta koskevia vaatimuksia — ei johda lääkärin peruskoulutuksesta annettavan asiakirjan tai hammaslääkärin peruskoulutuksesta annettavan asiakirjan myöntämiseen, ja
—
se, että kyseisen erikoistumiskoulutuksen suorittamisen jälkeen myönnettävä asiakirja ei oikeuta henkilöitä, joilla ei ole hallussaan lääkärin peruskoulutuksesta tai hammaslääkärin peruskoulutuksesta annettavaa asiakirjaa, harjoittamaan lääkärin tai hammaslääkärin perusammattia.
2)
Direktiiviä 2005/36, sellaisena kuin se on muutettuna asetuksella N:o 1137/2008, on tulkittava siten, että se ei ole esteenä sille, että lääketieteen alaan kuuluvia oppiaineita kuuluu hammaslääketieteen alan erikoistumiskoulutukseen.
(1) EUVL C 26, 26.1.2013.
Full & Egal Universal Law Academy