JULKISASIAMIEHEN RATKAISUEHDOTUS
PAOLO MENGOZZI
16 päivänä toukokuuta 2013 ( 1 )
Asia C‑203/12
Billerud Karlsborg AB ja
Billerud Skärblacka AB
vastaan
Naturvårdsverket
(Ennakkoratkaisupyyntö – Högsta domstolen (Ruotsi))
”Kasvihuonekaasujen päästöoikeuksien kaupan järjestelmä yhteisössä — Toiminnanharjoittajan, joka ei palauta riittävää, päästöjä vastaavaa määrää päästöoikeuksia kunkin vuoden huhtikuun 30. päivään mennessä, velvollisuus maksaa ylitysmaksu päästöoikeuksien palauttamatta jättämisen syystä riippumatta — Sallitun määrän ylittävää pilaantumista ei ole aiheutunut — Ylitysmaksun peruuttaminen tai alentaminen ei ole mahdollista — Oikeasuhteisuus”
1.
Käsiteltävässä ennakkoratkaisupyynnössä ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin pyytää unionin tuomioistuinta täsmentämään seuraamusjärjestelmää, joka liittyy kasvihuonekaasujen päästöoikeuksien kaupan järjestelmän toteuttamisesta yhteisössä ja neuvoston direktiivin 96/61/EY muuttamisesta 13.10.2003 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2003/87/EY ( 2 ) rikkomiseen ja tarkemmin sanottuna siihen, että toiminnanharjoittaja ei ole noudattanut velvollisuutta palauttaa laitoksesta edellisenä kalenterivuotena aiheutuneita kokonaispäästöjä vastaava määrä päästöoikeuksia kyseisen vuoden huhtikuun 30. päivään mennessä.
I Asiaa koskevat oikeussäännöt
A Direktiivi 2003/87
2.
Direktiivillä 2003/87 perustetaan sen 1 artiklan mukaan ”kasvihuonekaasujen päästöoikeuksien kaupan järjestelmä yhteisössä – – kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseksi sekä kustannustehokkaasti että taloudellisesti”.
3.
Järjestelmä on organisoitu seuraavalla tavalla. Jokainen jäsenvaltio laatii kansallisen suunnitelman, jossa esitetään päästöoikeuksien kokonaismäärä, jonka jäsenvaltio aikoo kyseiseksi kaudeksi myöntää, sekä se, miten sen on tarkoitus nämä oikeudet jakaa. ( 3 ) Tämän jälkeen kansalliset suunnitelmat julkistetaan ja niistä ilmoitetaan Euroopan komissiolle ja muille jäsenvaltioille. ( 4 ) Jäsenvaltioiden oli myönnettävä vähintään 95 prosenttia päästöoikeuksista maksutta 1.1.2005 ja 31.12.2007 väliseksi kaudeksi. ( 5 )
4.
Näiden kansallisten suunnitelmien perusteella kunkin jäsenvaltion ”on päätettävä – – myönnettävien päästöoikeuksien kokonaismäärästä ja päästöoikeuksien jakamisesta kunkin laitoksen toiminnanharjoittajalle”. ( 6 ) Näitä päästöoikeuksia voidaan siirtää, ( 7 ) ja ne on palautettava kunakin vuotena, joten ”jäsenvaltioiden on varmistettava, että kunkin laitoksen toiminnanharjoittaja palauttaa joka vuosi 30 päivään huhtikuuta mennessä kyseisestä laitoksesta edellisenä kalenterivuonna aiheutuneita ja 15 artiklan mukaisesti todennettuja kokonaispäästöjä vastaavan määrän päästöoikeuksia ja että nämä päästöoikeudet mitätöidään sen jälkeen”. ( 8 )
5.
Jotta direktiivin 2003/87 säännösten noudattaminen voidaan taata, ”jäsenvaltioiden on annettava säännökset seuraamuksista, joita sovelletaan tämän direktiivin nojalla annettujen kansallisten säännösten rikkomiseen, ja toteutettava kaikki tarvittavat toimenpiteet näiden säännösten soveltamisen varmistamiseksi. Seuraamusten on oltava tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia”. ( 9 ) Direktiivin 2003/87 16 artiklan 3 kohdassa vahvistetaan päästöoikeuksien palauttamatta jättämisen seuraamukset ja säädetään, että ”jäsenvaltioiden on varmistettava, että jos jokin toiminnanharjoittaja ei kunkin vuoden 30 päivään huhtikuuta mennessä palauta toiminnanharjoittajan edeltävän vuoden päästöjä vastaavaa määrää päästöoikeuksia, tämä on velvollinen maksamaan liikapäästöistä sakkoa”. ( 10 ) Jäsenvaltioiden oli sovellettava 1.1.2005 ja 1.12.2007 välisenä kautena liikapäästöihin 40 euron suuruista ylitysmaksua kutakin sellaista laitoksen toiminnasta aiheutunutta hiilidioksidiekvivalenttitonnia kohti, jonka osalta toiminnanharjoittaja ei ole palauttanut päästöoikeuksia. ( 11 ) Ylitysmaksun maksaminen ei missään tapauksessa vapauta toiminnanharjoittajaa velvoitteesta palauttaa kyseisiä liikapäästöjä vastaava päästöoikeuksien määrä palauttaessaan päästöoikeuksia seuraavan kalenterivuoden osalta. ( 12 )
B Ruotsin lainsäädäntö
6.
Direktiivi 2003/87 saatettiin osaksi Ruotsin oikeusjärjestystä vuoden 2004 päästökauppalailla nro 1199 (lagen (2004:1199) om handel med utsläppsrättigheter). Kyseisessä laissa, sellaisena kuin sitä sovellettiin tosiseikkojen tapahtuma-aikaan, säädettiin, että toiminnanharjoittajan oli laskettava tai mitattava hiilidioksidipäästönsä ja annettava niistä vuosittain todennettu selvitys. ( 13 ) Selvitys on toimitettava Naturvårdsverketille (valvontaviranomainen) selvityksen kattamaa kalenterivuotta seuraavan vuoden maaliskuun 31. päivään mennessä. ( 14 ) Kunkin laitoksen toiminnanharjoittajan on palautettava joka vuosi huhtikuun 30. päivään mennessä kyseisestä laitoksesta edeltävänä kalenterivuonna aiheutuneita kokonaispäästöjä vastaava määrä päästöoikeuksia Statens energimyndighetenille (kansallinen energiaviranomainen), joka vastaa rekisterin hallinnoinnista. ( 15 ) Toiminnanharjoittajan, joka ei ole palauttanut riittävää, päästöjä vastaavaa määrää päästöoikeuksia, on maksettava liikapäästöistä ylitysmaksu, joka on 40 euroa kutakin sellaista laitoksen toiminnasta aiheutunutta hiilidioksiditonnia kohti, jonka osalta toiminnanharjoittaja ei ole palauttanut päästöoikeuksia. ( 16 ) Ylitysmaksun maksaminen ei vapauta toiminnanharjoittajaa velvoitteestaan palauttaa liikapäästöjä vastaava määrä päästöoikeuksia seuraavan kalenterivuoden päästöoikeuksia palautettaessa. ( 17 )
II Pääasia ja ennakkoratkaisukysymykset
7.
Billerud Karlsborg AB ja Billerud Skärblacka AB ovat kaksi Ruotsin oikeuden mukaan perustettua yhtiötä, joilla on hiilidioksidin päästöoikeuksia. Kalenterivuotena 2006 Billerud Karlsborg AB:n hiilidioksidipäästöt olivat 10828 tonnia ja Billerud Skärblacka AB:n 42433 tonnia. On riidatonta, että kyseisillä yhtiöillä oli vuoden 2006 tosiasiallisia päästöjä vastaava määrä päästöoikeuksia päästöoikeustileillään.
8.
Kyseiset yhtiöt eivät kuitenkaan palauttaneet mitään päästöoikeuksia 30.4.2007 mennessä. Näin ollen viranomaiset, jotka vastaavat rekisterin hallinnoinnista, sulkivat näiden kahden yhtiön päästöoikeustilit ja laitoksista kalenterivuotena 2006 aiheutuneita päästöjä vastaavat päästöoikeudet oli palautettava ennen 30.4.2008 samanaikaisesti näiden kahden yhtiön laitoksista vuotena 2007 aiheutuneita kokonaispäästöjä vastaavien päästöoikeuksien kanssa.
9.
Tämän päästöoikeuksien palauttamista koskevan velvollisuuden, jota toiminnanharjoittajien oli noudatettava huhtikuun 30. päivään mennessä, noudattamatta jättämisen seurauksena Naturvårdsverket määräsi lisäksi 10.12.2007 Billerud Karlsborg AB:lle 3959366 SEK:n ja Billerud Skärblacka AB:lle 15516051 SEK:n suuruisen ylitysmaksun. Kyseiset yhtiöt nostivat ylitysmaksujen määräämistä koskevista päätöksistä kanteen ensimmäisessä oikeusasteessa ja valittivat niistä tämän jälkeen muutoksenhakuasteeseen tuloksetta.
10.
Ne tekivät ennakkoratkaisua pyytäneeseen tuomioistuimeen tuomionpurkuhakemuksen ja tuomiovirhekantelun ja väittivät, että niillä oli 30.4.2007 päästöoikeustileillään vuoden 2006 tosiasiallisia päästöjä vastaavat määrät päästöoikeuksia ja että päästöoikeuksien palauttaminen, joka oli ollut molempien tarkoituksena, oli estynyt niiden hallinnollisissa rutiineissa olevien puutteiden takia. Ne katsovat näin ollen, ettei päästökauppalain säännöksiä ole tosiasiallisesti rikottu eikä näiden kahden ylitysmaksun määräämiselle ole siten oikeudellista perustaa. Siinä tapauksessa, että ylitysmaksujen määräämistä koskevien päätösten ei katsottaisi olevan vailla oikeudellista perustaa, valittajina olevat kaksi yhtiötä vaativat, että ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin alentaa ylitysmaksujen määrää 0 SEK:uun, 20000 SEK:uun tai kohtuulliseen määrään, koska määrätyt ylitysmaksut, joiden kokonaismäärä on lähes 20 miljoonaa SEK, ovat suhteettomia, sillä on riidatonta, että kyseisten yhtiöiden päästöt eivät olleet suurempia kuin ne, joihin niillä oli lupa. Ne väittävät tässä yhteydessä, että koska määrätyt ylitysmaksut ovat verrattavissa rikossyytteeseen, päästökauppalaissa säädettyjen seuraamuksia koskevien sääntöjen tiukka soveltaminen siten, ettei seuraamusten lieventäminen ole mahdollista, on Roomassa 4.11.1950 allekirjoitetun ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi tehdyn yleissopimuksen 6 artiklan vastaista.
11.
Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin toteaa, että siitä, että päästöoikeuksia ei ole palautettu huhtikuun 30. päivään mennessä, aiheutuvia seuraamuksia koskevat päästökauppalain säännökset perustuvat suoraan direktiiviin 2003/87, jossa säädetään, että toiminnanharjoittajille, jotka eivät ole palauttaneet riittävää määrää päästöoikeuksia huhtikuun 30. päivään mennessä, määrätään 40 euron suuruinen ylitysmaksu kutakin hiilidioksidiekvivalenttitonnia kohti. Ennakkoratkaisua pyytäneellä tuomioistuimella on epäilyksiä, jotka koskevat sitä, onko tällainen ylitysmaksu, jota on säännelty pääasiallisesti direktiivin 2003/87 16 artiklan 3 ja 4 kohdassa, määrättävä ainoastaan liikapäästöjen tapauksessa vai onko se määrättävä myös, kun on selvää, että toiminnanharjoittajalla oli riittävä määrä päästöoikeuksia mutta se ei epähuomiossa palauttanut niitä. Lisäksi ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin pohtii sen vuoksi, että direktiivissä 2003/87 on viitattu perusoikeuksiin ( 18 ) ja suhteellisuusperiaatteeseen, ( 19 ) sitä, onko määrättyjen ylitysmaksujen alentaminen mahdollista siten, että direktiivin säännöksiä noudatetaan.
12.
Högsta domstolen (Ruotsi) on siten päättänyt lykätä asian käsittelyä unionin oikeuden tulkintaa koskevan ongelman vuoksi ja esittää unionin tuomioistuimen kirjaamoon 30.4.2012 saapuneella ennakkoratkaisupyynnöllä unionin tuomioistuimelle SEUT 267 artiklan nojalla seuraavat kaksi ennakkoratkaisukysymystä:
”1) Merkitseekö direktiivin [2003/87/EY] 16 artiklan 3 ja 4 kohta sitä, että toiminnanharjoittajan, joka ei ole huhtikuun 30. päivään mennessä palauttanut riittävää määrää päästöoikeuksia, on maksettava ylitysmaksu laiminlyönnin syystä riippumatta eli esimerkiksi sellaisessa tilanteessa, jossa kyseisellä toiminnanharjoittajalla tosin oli huhtikuun 30. päivänä riittävä määrä päästöoikeuksia mutta se ei erehdyksen, hallinnollisen virheen tai teknisen ongelman vuoksi palauttanut näitä päästöoikeuksia silloin?
2) Jos ensimmäiseen kysymykseen vastataan myöntävästi, merkitseekö [direktiivin 2003/87] 16 artiklan 3 ja 4 kohta sitä, että ylitysmaksu on peruutettava tai sitä on alennettava taikka että se voidaan peruuttaa tai sitä voidaan alentaa esimerkiksi ensimmäisessä kysymyksessä tarkoitetun kaltaisissa tilanteissa?”
III Oikeudenkäynti unionin tuomioistuimessa
13.
Unionin tuomioistuimelle ovat esittäneet kirjallisia huomautuksia pääasiassa valittajina olevat kaksi yhtiötä, Naturvårdsverket, Kreikan hallitus ja komissio.
IV Oikeudellinen arviointi
14.
Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen kysymyksiin vastaamiseksi haluan lyhyesti täsmentää direktiivillä 2003/87 käyttöön otetun päästöoikeuksien kaupan järjestelmän logiikkaa. Seuraavaksi tarkastelen erityisesti kyseisen direktiivin 16 artiklan 3 ja 4 kohdan perusteella sellaisen toiminnanharjoittajan tilannetta, joka ei palauta riittävää määrää päästöoikeuksia, koska sillä ei ole niitä tarpeeksi hallussaan eikä se ole hankkinut niitä markkinoilta, sellaisen toiminnanharjoittajan tilanteeseen verrattuna, joka ei noudata direktiivissä 2003/87 säädettyä päästöoikeuksien palauttamista koskevaa velvollisuutta, vaikka sillä on riittävä määrä päästöoikeuksia. Tästä seuraa, että pääasiassa määrättyjen ylitysmaksujen oikeudellinen perusta ei ole direktiivin 2003/87 16 artiklan 3 ja 4 kohta vaan kyseisen direktiivin 16 artiklan 1 kohta, ja ilmaantuu uusi ongelma, joka koskee kyseisten ylitysmaksujen oikeasuhteisuutta ja jonka takia on esitettävä joitakin loppuhuomautuksia.
A Direktiivillä 2003/87 käyttöön otetun päästöoikeuksien kaupan järjestelmän logiikka
15.
Direktiivin 2003/87 antaminen kiteyttää unionin oikeudessa yhteisön ja jäsenvaltioiden kansainvälisen tason sitoumuksen osallistua yhteisiin ponnisteluihin kasvihuonekaasupäästöjen, joista aiheutuu ympäristölle haitallista ilmaston muuttumista, rationalisoimiseksi ja vähentämiseksi. ( 20 ) Jotta tavoite, joka koskee kasvihuonekaasupäästöjen vähentämistä kahdeksalla prosentilla vuoden 1990 tasoon verrattuna, voidaan saavuttaa tehokkaammin vuosien 2008–2012 aikana, ( 21 ) direktiivissä 2003/87 säädetään ”tehokka[iden] kasvihuonekaasujen päästöoikeuksien eurooppalais[ten] markkin[oiden vaiheittaisesta luomisesta, josta] koituu mahdollisimman vähän haittaa talouden kehitykselle ja työllisyydelle”. ( 22 )
16.
Kasvihuonekaasujen päästöoikeuksien kaupan järjestelmää Euroopan unionissa voidaan kuvailla seuraavalla tavalla.
17.
Kullakin laitoksella, jonka toiminta kuuluu direktiivin 2003/87 soveltamisalaan, ( 23 ) on oltava 1.1.2005 lukien kasvihuonekaasujen päästölupa. ( 24 ) Kyseinen lupa myönnetään ainoastaan silloin, kun toimivaltaiselle kansalliselle viranomaiselle on osoitettu, että kyseisestä laitoksesta vastuussa oleva toiminnanharjoittaja ”pystyy tarkkailemaan päästöjä ja raportoimaan niistä”. ( 25 )
18.
Samanaikaisesti jokainen jäsenvaltio laatii kullekin direktiivissä 2003/87 vahvistetulle kaudelle kansallisen jakosuunnitelman, ( 26 ) jossa määritellään kyseiseksi kaudeksi myönnettävien päästöoikeuksien kokonaismäärä. ( 27 ) Jäsenvaltioiden oli siis päätettävä myönnettävien päästöoikeuksien kokonaismäärästä ja kyseisten päästöoikeuksien jakamisesta kunkin laitoksen toiminnanharjoittajalle 1.1.2005 alkanutta kolmivuotiskautta, jonka aikana pääasiassa kyseessä olevat kaksi ylitysmaksua määrättiin, varten. ( 28 ) Toiminnanharjoittajille myönnetään osa kyseiseksi kaudeksi määritellystä päästöoikeuksien kokonaismäärästä kunakin vuonna helmikuun 28. päivään mennessä. ( 29 )
19.
Toiminnanharjoittajien on tarkkailtava päästöjä ( 30 ) ja kunkin toiminnanharjoittajan on tässä tarkoituksessa laadittava toimivaltaiselle viranomaiselle raportti laitoksestaan aiheutuneista päästöistä. ( 31 ) Toiminnanharjoittajasta riippumattoman todentajan on todennettava kyseinen edellistä kalenterivuotta koskeva päästöraportti ( 32 ) ja tästä on ilmoitettava toimivaltaiselle kansalliselle viranomaiselle. ( 33 ) Jos ilmenee, että edellistä kalenterivuotta koskevaa päästöraporttia ei ole todennettu tyydyttäväksi, jäsenvaltioiden on varmistettava, että kyseinen toiminnanharjoittaja ei saa jatkaa päästöoikeuksien siirtämistä. ( 34 )
20.
Kunkin laitoksen toiminnanharjoittajan on palautettava joka vuosi 30. päivään huhtikuuta mennessä päästöoikeudet, toisin sanoen palautettava laitoksestaan edellisenä kalenterivuonna aiheutuneita kokonaispäästöjä vastaava määrä päästöoikeuksia. ( 35 ) Kyseistä päästöoikeuksien vuotuista palauttamista koskeva velvollisuus ilmoitetaan toiminnanharjoittajalle myös kasvihuonekaasujen päästöluvassa. ( 36 ) Kyseinen päästöoikeuksien palauttaminen edeltää viimeistä vaihetta, joka on myönnettyjen ja tosiasiallisia päästöjä vastaavien päästöoikeuksien mitätöiminen. ( 37 )
21.
Kasvihuonekaasujen päästöoikeuksien kaupan järjestelmälle ovat luonteenomaisia erittäin merkittävät kirjanpitoperiaatteet. ( 38 ) Kansallisella tasolla pidetään rekisteriä, jossa kirjataan erillisille tileille kunkin sellaisen kyseessä olevan henkilön päästöoikeudet, jolle päästöoikeuksia myönnetään ja jolle tai jolta niitä siirretään. ( 39 ) Tällainen tarkka kirjanpito on sitäkin suuremmalla syyllä tarpeen, koska se, että jäsenvaltiot ja unioni noudattavat yhteisön tasolla ja kansainvälisellä tasolla antamaansa sitoumusta vähentää huomattavasti ihmisen toiminnasta aiheutuvien kasvihuonekaasujen päästöjen kokonaismäärää, riippuu loppujen lopuksi myös siitä, että toiminnanharjoittajat noudattavat päästöoikeuksien kaupan järjestelmän mukaisia velvollisuuksiaan. ( 40 )
22.
Järjestelmän moitteeton toiminta on taattu määrittelemällä seuraamukset, joista on säädetty direktiivin 2003/87 16 artiklassa. Tavanomaisella tavalla kyseisen artiklan 1 kohdassa säädetään, että jäsenvaltioiden on annettava säännökset seuraamuksista, joita sovelletaan kyseisen direktiivin nojalla annettujen kansallisten säännösten rikkomiseen. Jäsenvaltioiden määrittelemien seuraamusten on oltava ”tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia”.
23.
Jäsenvaltiot eivät saa päättää seuraamuksista, joita sovelletaan velvollisuuden, joka koskee sitä, että on palautettava ”riittävä määrä” päästöoikeuksia, noudattamatta jättämiseen ja jotka on täsmennetty direktiivissä 2003/87.
24.
Yhtäältä jäsenvaltioilla on velvollisuus julkistaa sen toiminnanharjoittajan nimi, joka on rikkonut velvollisuutta ”palauttaa riittävä määrä päästöoikeuksia”. ( 41 ) Toisaalta kyseiset valtiot ovat myös velvollisia määräämään ylitysmaksun kullekin toiminnanharjoittajalle, joka ei ole palauttanut kunkin vuoden huhtikuun 30. päivään mennessä ”toiminnanharjoittajan edeltävän vuoden päästöjä vastaavaa määrää päästöoikeuksia”. ( 42 ) Ylitysmaksua on kuvailtu direktiivin 2003/87 16 artiklan 3 ja 4 kohdassa ”liikapäästösakoksi”. Lainsäätäjä on itse vahvistanut kyseisen ylitysmaksun määrän. Näin ollen vuosien 2005–2008 aikana ”jäsenvaltioiden on sovellettava liikapäästöihin – – sakkoa, joka on 40 euroa kutakin sellaista laitoksen toiminnasta aiheutunutta hiilidioksidiekvivalenttitonnia kohti, jonka osalta toiminnanharjoittaja ei ole palauttanut päästöoikeuksia”. ( 43 ) On myös täsmennetty, että ”liikapäästösakon maksaminen ei vapauta toiminnanharjoittajaa velvoitteesta palauttaa kyseisiä liikapäästöjä vastaava päästöoikeuksien määrä palauttaessaan päästöoikeuksia seuraavan kalenterivuoden osalta”. ( 44 )
B Päästöoikeuksien palauttamista koskevan velvollisuuden noudattamatta jättäminen voi tapahtua monella tavalla
25.
Direktiivin 2003/87 16 artiklan 3 ja 4 kohdan sanamuodosta ilmenee, että ylitysmaksu on ”liikapäästösakko” ja että lainsäätäjän vahvistamaa määrää sovelletaan ”kutakin sellaista laitoksen toiminnasta aiheutunutta hiilidioksidiekvivalenttitonnia kohti, jonka osalta toiminnanharjoittaja ei ole palauttanut päästöoikeuksia”. Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen kysymykset koskevat juuri sitä, onko ylitysmaksu määrättävä samoin edellytyksin toiminnanharjoittajalle, jonka päästöt eivät ole ylittäneet sallittua määrää mutta joka ei ole kuitenkaan muodollisesti palauttanut päästöoikeuksia direktiivin 2003/87 12 artiklan 3 kohdassa tarkoitetulla tavalla, siten, että jokaisesta aiheutuneesta hiilidioksidiekvivalenttitonnista, jonka osalta mitään päästöoikeuksia ei ole niiden hallussa olemisesta huolimatta palautettu huhtikuun 30. päivään mennessä, on maksettava kyseisessä direktiivissä vahvistettu ylitysmaksu.
26.
Tässä yhteydessä Naturvårdsverket, Kreikan hallitus ja komissio ovat omaksuneet seuraavan kannan. Direktiivin 2003/87 16 artiklan 3 ja 4 kohdassa säädetty seuraamusmekanismi takaa kyseisen direktiivin yhdenmukaisen, tehokkaan ja avoimen soveltamisen. Kun otetaan huomioon kyseisen direktiivin keskeinen tavoite eli ympäristönsuojelu ja se, että päästöoikeuksien kaupan järjestelmän moitteeton toiminta riippuu kunkin osapuolen kurinalaisuudesta, ylitysmaksu on maksettava siitä riippumatta, oliko toiminnanharjoittajan hallussa tosiasiallisia päästöjä vastaava määrä päästöoikeuksia vai ei. Koska direktiivin 2003/87 16 artiklan 3 ja 4 kohta ovat erityissäännöksiä kyseisen direktiivin 16 artiklan 1 kohtaan nähden, niissä määrättyä seuraamusta on sovellettava tiukasti ja säädetyn ylitysmaksun on yleisen edun mukaisesti kohdistuttava samalla tavalla siihen, ettei riittävää määrää päästöoikeuksia ole palautettu määräajassa, ja siihen, että päästöoikeuksien määrä on ylitetty. Kyseisen direktiivin 16 artiklan 3 ja 4 kohdassa tarkoitettu ”liikapäästöjen” käsite on ymmärrettävä siten, että se koskee kaikkia päästöoikeuksia, joita ei ole palautettu määräajassa, siitä riippumatta, ovatko ne olleet hallussa vai eivät.
27.
Tällaisen päättelyn hyväksyminen on minusta hieman vaikeaa. Vaikka ymmärränkin hyvin sen, että jokainen toimija noudattaa direktiivissä 2003/87 säädettyjä velvollisuuksia, merkityksen koko päästöoikeuksien kaupan järjestelmän kannalta, olen kuitenkin yhä sillä kannalla, että päästöoikeuksien palauttamista koskevan velvollisuuden loukkaus ei ole yhtä raskauttava, kun on yleisesti tiedossa ja selvää, että toiminnanharjoittajalla on hallussaan riittävä määrä päästöoikeuksia, kuin silloin, kun toiminnanharjoittajan päästöt ovat päinvastoin liian suuria ja ylittävät sen hallussa olevien päästöoikeuksien mukaisen sallitun määrän. Tässä tilanteessa saman seuraamuksen soveltaminen kahteen direktiivin 2003/87 rikkomiseen, joiden luonne ja ulottuvuus eroavat hyvin paljon toisistaan, on ongelmallista. Kyseisen direktiivin 16 artiklan 3 ja 4 kohdan sanamuodon mukainen tulkinta ja teleologinen tulkinta vahvistavat käsitykseni mukaan sen, että nämä kaksi tilannetta on erotettava toisistaan.
28.
On myönnettävä, että direktiivin 2003/87 16 artiklan 3 ja 4 kohta eivät toki ole sanamuodon mukaisesta näkökulmasta tarkasteltuna yksiselitteisiä. Koska koko järjestelmä perustuu siihen lähtökohtaan, että toiminnanharjoittajilla on päästölupa ja että niille on myönnetty tietty määrä päästöoikeuksia tämän luvan seurauksena, on näin ollen selvää, että kyseisessä artiklassa tarkoitettu ”liikapäästö” tarkoittaa väistämättä päästöä, joka ei vastaa myönnettyjä ja hallussa olevia päästöoikeuksia. Kyseisen artiklan sanamuodosta seuraa myös, että seuraamus koskee ”toiminnanharjoittaja[a, joka ei] palauta toiminnanharjoittajan edeltävän vuoden päästöjä vastaavaa määrää päästöoikeuksia”, ( 45 ) vaikka kyseisessä artiklassa olisi voitu mainita ainoastaan ”toiminnanharjoittaja, joka ei palauta päästöoikeuksia”. Tästä täsmennyksestä on pääteltävä, että saman artiklan nojalla määrätyssä ylitysmaksussa ei määrätä seuraamusta päästöoikeuksien palauttamatta jättämistä koskevan velvollisuuden noudattamatta jättämisestä sinänsä vaan päinvastoin päästöoikeuksien palauttamatta jättämistä koskevan velvollisuuden noudattamatta jättämisestä, joka johtuu siitä, että toiminnanharjoittajalla ei ole hallussaan riittävää, päästöjä vastaavaa määrää päästöoikeuksia eikä se ole hankkinut niitä markkinoilta, mistä seuraa, että kyseisen toiminnanharjoittajan päästöt ylittävät sallitun määrän, jonka ylittävät päästöt on ymmärrettävä kielletyiksi päästöiksi.
29.
Teleologinen tulkinta tukee tällaista sanamuodon mukaista tulkintaa. Direktiivin 2003/87 valmisteluasiakirjat osoittavat, että kyseisen direktiivin 16 artiklan 3 ja 4 kohdassa säädetyn seuraamuksen tavoitteena on sen varmistaminen, että ylitysmaksut ”ovat riittävän ankaria, jotta toimijalla ei ole syytä jättää ostamatta markkinoilta laitoksen toteutuneita päästöjä varten riittävää määrää päästöoikeuksia”. ( 46 ) Näin ollen lainsäätäjä on vahvistanut ylitysmaksun määrän päästöoikeuksien arvioidun hinnan perusteella siinä tarkoituksessa, että toiminnanharjoittajia kannustetaan hankkimaan päästöoikeuksia markkinoilta. ( 47 )
30.
Pääasiassa kyseessä oleva tilanne on kuitenkin sillä tavalla epätyypillinen, että on selvää, että niillä kahdella yhtiöllä, joille ylitysmaksu määrättiin, oli vuonna 2007 hallussaan tosiasiallisia päästöjä huomattavasti suurempi määrä päästöoikeuksia. Niiden ei siis tarvinnut yrittää hankkia puuttuvia päästöoikeuksia markkinoilta. Kyseisessä artiklassa säädetyn seuraamuksen kannustamistavoite näyttää näin ollen vahvistavan sen, että kyseinen säännös koskee sellaisen toiminnanharjoittajan tilannetta, joka ei ole palauttanut riittävää määrää päästöoikeuksia, koska se ei ole hankkinut puuttuvia päästöoikeuksia markkinoilta. Tämäntyyppisestä erityisen vilpillisestä menettelystä on määrättävä tuntuva seuraamus ja maksettava direktiivin 2003/87 16 artiklan 3 ja 4 kohdassa säädetty ylitysmaksu.
31.
Vaikka siitä, että päästöoikeuksia ei ole palautettu ajoissa, aiheutuu epäilemättä häiriötä järjestelmälle sen taustalla olevien tiukkojen kirjanpitoperiaatteiden takia, ei sen sijaan pidä unohtaa sitä, että kyseiset yhtiöt eivät ole aiheuttaneet sallittua suurempaa pilaantumista, eikä myöskään ole osoitettu, että näiden kahden yhtiön tapauksessa päästöoikeuksien palauttamisen viivästyminen on perustunut toteen näytettyyn aikomukseen kiertää järjestelmää, keinotella markkinoilla ja/tai hyödyntää järjestelmää tavalla, joka voisi vääristää kilpailua, ( 48 ) ja näin on etenkin siitä syystä, että pääasian valittajien mukaan viranomaiset, jotka vastaavat rekisterin hallinnoinnista, ovat sulkeneet niiden päästöoikeustilit nopeasti. ( 49 ) Direktiivin 2003/87 16 artiklan 2 kohdan mukaan ylitysmaksun määräämiseen liittyy kuitenkin myös ”niiden toiminnanharjoittajien nimien julkistaminen, jotka ovat rikkoneet – – vaatimuksia palauttaa riittävä määrä päästöoikeuksia”. Tämä menetelmä, joka on saanut vaikutteita ”name and shame” -periaatteesta ja jota sovelletaan kyseisen direktiivin yhteydessä, on järkevä ainoastaan silloin, kun se koskee sellaisia toiminnanharjoittajia, joiden päästöt ovat ylittäneet sallitun määrän ja jotka eivät ole toimineet markkinoiden ehdoilla eli eivät ole hankkineet puuttuvia päästöoikeuksia markkinoilta ja jotka ovat näin ollen vaarantaneet kyseisen direktiivin tavoitteen toteutumisen. Käsiteltävässä asiassa on selvää, että pääasiassa valittajina olevien kahden yhtiön nimen julkaiseminen, joka on direktiivin 2003/87 16 artiklan 3 ja 4 kohdassa säädetyn seuraamuksen välitön seuraus, olisi selvästi perusteetonta juuri mainitsemieni seikkojen takia.
32.
Edellä esitetystä seuraa, että direktiivin 2003/87 16 artiklan 3 ja 4 kohtaa on tulkittava siten, että ne eivät kata tilannetta, jossa toiminnanharjoittaja, jolla on tosiasiallisesti sen edeltävän vuoden päästöjä vastaava määrä päästöoikeuksia kyseisen vuoden huhtikuun 30. päivänä ja joka siis ei ole aiheuttanut sallittua suurempaa pilaantumista, ei ole noudattanut päästöoikeuksien palauttamista koskevaa velvollisuutta. Tästä toteamuksesta seuraa, että ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen esittämällä toisella kysymyksellä ei ole merkitystä pääasiassa annettavan ratkaisun kannalta.
33.
Tämä päätelmä ei kuitenkaan merkitse sitä, että päästöoikeuksien palauttamista koskevan velvollisuuden noudattamatta jättämisestä, johon pääasian valittajat ovat syyllistyneet, ei olisi pitänyt määrätä seuraamuksia, vaan se merkitsee ainoastaan sitä, että unionin lainsäätäjä ei ole yhdenmukaistanut siitä, että toiminnanharjoittaja, jolla on sen edeltävän vuoden päästöjä vastaava määrä päästöoikeuksia, ei ole palauttanut kyseisiä päästöoikeuksia huhtikuun 30. päivään mennessä, aiheutuvaa seuraamusta ja on jättänyt tämän jäsenvaltioiden harkintavaltaan. Pääasiassa kyseessä olevien kahden ylitysmaksun määräämisen oikeudellinen perusta ei näin ollen ole direktiivin 2003/87 16 artiklan 3 ja 4 kohta vaan kyseisen direktiivin 16 artiklan 1 kohta.
34.
Direktiivin 2003/87 16 artiklan 1 kohdassa asetetaan jäsenvaltioille velvollisuus antaa säännökset oikeasuhteisista seuraamuksista. Kun olosuhteet otetaan huomioon, on tarpeen esittää joitakin huomautuksia ennakkoratkaisua pyytäneelle tuomioistuimelle, jonka on, jotta se voi ratkaista pääasian, tietysti pohdittava, täyttääkö Ruotsin oikeuden säännös, jonka perusteella kyseiset kaksi ylitysmaksua on määrätty, kyseisen oikeasuhteisuutta koskevan vaatimuksen.
C Pääasiassa kyseessä olevien ylitysmaksujen oikeasuhteisuutta koskevat loppuhuomautukset
35.
Pääasiassa valittajina oleville yhtiöille määrättyjen kahden ylitysmaksun oikeudellinen perusta on siis direktiivin 2003/87 16 artiklan 1 kohta. Kyseisen artiklan mukaan jäsenvaltioiden on annettava säännökset seuraamuksista, joita sovelletaan tämän direktiivin nojalla annettujen kansallisten säännösten rikkomiseen, ja kyseisten seuraamusten on oltava tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia.
36.
Koska direktiivissä 2003/87 vahvistettujen sääntöjen rikkomisen seuraamuksista annettavia säännöksiä ei ole yhdenmukaistettu kokonaan, jäsenvaltioille on annettava laaja liikkumavara. ( 50 ) Lisäksi vakiintuneesta oikeuskäytännöstä ilmenee, että ”silloin, kun unionin lainsäädäntöä ei ole yhdenmukaistettu niiden seuraamusten osalta, joita sovelletaan unionin lainsäädännössä vahvistetussa järjestelmässä säädettyjen edellytysten noudattamatta jättämisen vuoksi, jäsenvaltiot ovat toimivaltaisia valitsemaan niistä asianmukaisilta vaikuttavat seuraamukset. Niiden on kuitenkin käytettävä toimivaltaansa unionin oikeuden ja sen yleisten periaatteiden ja näin ollen suhteellisuusperiaatteen mukaisesti”. ( 51 ) Kyseisillä seuraamuksilla ei näin ollen saada ”ylittää niitä rajoja, jotka johtuvat siitä, mikä on tarpeellista asianomaisella lainsäädännöllä lainmukaisesti tavoiteltujen päämäärien toteuttamiseksi ja tähän soveltuvaa”, eivätkä ”aiheutuvat haitat saa olla liian suuria tavoiteltuihin päämääriin nähden”. ( 52 ) Lisäksi suhteellisuusperiaate ei velvoita ”jäsenvaltioita ainoastaan – – sakkojen ankaruutta koskevien sääntöjen määrittelyssä vaan myös niiden seikkojen arvioinnissa, jotka voivat vaikuttaa sakon suuruuden määräämiseen”. ( 53 )
37.
Päästökauppalain 8 luvun 6 §:n soveltaminen pääasiassa valittajina oleviin yhtiöihin on näin ollen ymmärrettävä seuraamukseksi, jota Ruotsin toimivaltainen viranomainen on soveltanut siihen, että toiminnanharjoittaja, jolla oli sen edeltävän vuoden päästöjä vastaava määrä päästöoikeuksia kyseisen vuoden huhtikuun 30. päivänä ja jonka päästöt eivät olleet ylittäneet sallittua määrää, ei ole noudattanut päästöoikeuksien palauttamista koskevaa velvollisuutta. Molemmat yhtiöt on näin ollen velvoitettu maksamaan tuntuva ylitysmaksu (3959366 SEK ja 15516051 SEK), jota on sovellettu automaattisesti, ilman ennakkoilmoitusta ja – nähtävästi – ilman muuttamismahdollisuutta kuhunkin edeltävän vuoden aikana aiheutuneeseen hiilidioksidiekvivalenttitonniin. Unionin lainsäätäjä on kuitenkin halunnut täsmentää sen, että direktiivissä 2003/87 kunnioitetaan perusoikeuksia, ( 54 ) lisäksi myös, että kasvihuonekaasujen päästöoikeuksien markkinoiden luomisesta on koiduttava ”mahdollisimman vähän haittaa talouden kehitykselle ja työllisyydelle”. ( 55 )
38.
Ruotsin toimivaltainen viranomainen on näin ollen mukauttanut säännökset seuraamuksista direktiivin 2003/87 16 artiklan 3 ja 4 kohdan säännöksiin seuraamuksista. Tällaisella luonteeltaan erittäin repressiivisellä mukauttamisella pyritään edistämään sen direktiivillä 2003/87 lainmukaisesti tavoitellun päämäärän toteutumista, joka on ympäristön suojelu vähentämällä pitkällä aikavälillä ihmisen toiminnasta aiheutuvia kasvihuonekaasujen päästöjä ja ehkäisemällä kyseisellä direktiivillä käyttöön otettua päästöoikeuksien kaupan järjestelmää häiritsevää toimintaa. Tässä tilanteessa ylitysmaksun määrääminen näyttää väistämättä soveltuvan unionin lainsäädännön tavoitteen saavuttamiseen.
39.
On kuitenkin pohdittava, ylitetäänkö sakon määräämisellä ne rajat, jotka johtuvat siitä, mikä on tarpeellista lainmukaisesti tavoiteltujen päämäärien toteuttamiseksi. Tyydyn tässä yhteydessä tuomaan esiin päästökauppalain 8 luvun 6 §:ssä säädetyn seuraamusmekanismin tärkeimmät ominaisuudet.
40.
Näin ollen muistutan, että asiakirja-aineistosta ei ilmene, että pääasiassa valittajina oleville kahdelle yhtiölle on annettu ennakkoilmoitusta tai muistutusta ennen ylitysmaksujen määräämistä. On kuitenkin helppoa keksiä vähemmän rajoittavia toimenpiteitä. ( 56 ) Lisäksi ylitysmaksun määräämisen automaattisuus ja välittömyys estävät käsiteltävän asian olosuhteiden tutkimisen tai huomioon ottamisen, vaikka ensinnäkin direktiivissä asetetun velvollisuuden noudattamatta jättäminen perustuu hallinnolliseen tai tekniseen puutteeseen, toiseksi päästöt eivät ole ylittäneet sallittua määrää eikä minkäänlaista väärinkäyttöä ole näytetty konkreettisesti toteen ja kolmanneksi asiakirja-aineistosta ilmenee – jollei ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen suorittamassa tarkastuksessa muuta ilmene –, että pääasian valittajat ottivat jo 14.5.2007 yhteyttä viranomaisiin, jotka vastaavat rekisterin hallinnoinnista ja jotka olivat jo sulkeneet niiden päästöoikeustilit, tilanteensa korjaamiseksi.
41.
Jollei ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen suorittamassa tarkastuksessa muuta ilmene, voidaan todeta, että päästökauppalain 8 luvun 6 §:n erityisen ankaralla soveltamisella pääasiassa valittajina oleviin yhtiöihin ei loppujen lopuksi ole merkittävää yhteyttä päästöoikeuksien kaupan järjestelmälle aiheutuneen häiriön laajuuteen.
42.
Näin ollen edellä esitetystä seuraa, että pääasiassa kyseessä olevien kaltaisissa olosuhteissa direktiivin 2003/87 16 artiklan 1 kohdassa asetettu oikeasuhteisuutta koskeva vaatimus on esteenä päästökauppalain 8 luvun 6 §:ssä säädetyn kaltaiselle seuraamusmekanismille, koska sitä sovelletaan samoin edellytyksin, automaattisesti, välittömästi ja olosuhteita tutkimatta toiminnanharjoittajaan, joka ei ole noudattanut päästöoikeuksien palauttamista koskevaa velvollisuutta, vaikka sillä oli riittävä, päästöjä vastaava määrä päästöoikeuksia ja vaikka se ei ollut aiheuttanut sallittua suurempaa pilaantumista.
V Ratkaisuehdotus
43.
Edellä esitetyn perusteella ehdotan, että unionin tuomioistuin vastaa Högsta domstolenin esittämiin kysymyksiin seuraavasti:
Kasvihuonekaasujen päästöoikeuksien kaupan järjestelmän toteuttamisesta yhteisössä ja neuvoston direktiivin 96/61/EY muuttamisesta 13.10.2003 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2003/87/EY 16 artiklan 3 ja 4 kohtaa on tulkittava siten, että ne eivät kata tilannetta, jossa toiminnanharjoittaja, jolla on tosiasiallisesti sen edeltävän vuoden päästöjä vastaava määrä päästöoikeuksia kyseisen vuoden huhtikuun 30. päivänä ja joka ei ole aiheuttanut sallittua suurempaa pilaantumista, ei ole noudattanut päästöoikeuksien palauttamista koskevaa velvollisuutta.
Direktiivin 2003/87 16 artiklan 1 kohta on siitä, että toiminnanharjoittaja ei ole noudattanut päästöoikeuksien palauttamista koskevaa velvollisuutta, aiheutuvan seuraamuksen oikeudellinen perusta, kun on selvää, että toiminnanharjoittajalla on hallussaan sen edeltävän vuoden päästöjä vastaava määrä päästöoikeuksia ja että se ei ole aiheuttanut sallittua suurempaa pilaantumista.
Pääasiassa kyseessä olevien kaltaisissa olosuhteissa direktiivin 2003/87 16 artiklan 1 kohdassa asetettua oikeasuhteisuutta koskevaa vaatimusta on tulkittava siten, että se on – jollei ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen suorittamassa tosiseikkoja koskevassa tarpeellisessa tarkastuksessa muuta ilmene – esteenä vuoden 2004 päästökauppalain nro 1199 (lagen (2004:1199) om handel med utsläppsrättigheter) 8 luvun 6 §:ssä säädetyn kaltaiselle seuraamusmekanismille, koska sitä sovelletaan samoin edellytyksin, automaattisesti, välittömästi ja olosuhteita tutkimatta toiminnanharjoittajaan, joka ei ole noudattanut päästöoikeuksien palauttamista koskevaa velvollisuutta, vaikka sillä oli riittävä, päästöjä vastaava määrä päästöoikeuksia ja vaikka se ei ollut aiheuttanut sallittua suurempaa pilaantumista.
( 1 ) Alkuperäinen kieli: ranska.
( 2 ) EUVL L 275, s. 32.
( 3 ) Direktiivin 2003/87 9 artiklan 1 kohdan ensimmäinen alakohta.
( 4 ) Direktiivin 2003/87 9 artiklan 1 kohdan toinen alakohta.
( 5 ) Direktiivin 2003/87 10 artikla.
( 6 ) Direktiivin 2003/87 11 artiklan 1 kohta.
( 7 ) Direktiivin 2003/87 12 artiklan 1 kohta.
( 8 ) Direktiivin 2003/87 12 artiklan 3 kohta.
( 9 ) Direktiivin 2003/87 16 artiklan 1 kohta.
( 10 ) Direktiivin 2003/87 16 artiklan 3 kohta.
( 11 ) Direktiivin 2003/87 16 artiklan 4 kohta.
( 12 ) Direktiivin 2003/87 16 artiklan 4 kohdan viimeinen virke.
( 13 ) Päästökauppalain 5 luvun 1 §. Toiminnanharjoittajan, joka ei ole seuraavan vuoden maaliskuun 31. päivään mennessä toimittanut todennettua selvitystä, on maksettava 20000 Ruotsin kruunun (SEK) suuruinen viivästysmaksu, ellei maksun periminen ole selvästi kohtuutonta. Viivästysmaksua ei voida alentaa, mutta se voidaan peruuttaa (ks. päästökauppalain 8 luvun 5 a §).
( 14 ) Päästökauppalain 5 luvun 1 §.
( 15 ) Päästökauppalain 6 luvun 1 §.
( 16 ) Päästökauppalain 8 luvun 6 §. Arvo Ruotsin kruunuissa on vahvistettu päästökauppalain 8 luvun 6 §:n 3 momentissa.
( 17 ) Päästökauppalain 8 luvun 7 §.
( 18 ) Ks. direktiivin 2003/87 johdanto-osan 27 perustelukappale.
( 19 ) Ks. direktiivin 2003/87 johdanto-osan 30 perustelukappale ja 16 artiklan 1 kohta.
( 20 ) Ks. asia C-127/07, Arcelor Atlantique et Lorraine ym., tuomio 16.12.2008 (Kok., s. I-9895, 28 kohta ja sitä seuraavat kohdat).
( 21 ) Direktiivin 2003/87 johdanto-osan toinen perustelukappale.
( 22 ) Direktiivin 2003/87 johdanto-osan viides perustelukappale.
( 23 ) Vaikka tällä ei olekaan merkitystä käsiteltävässä asiassa, huomautan, että kyseistä soveltamisalaa on äskettäin laajennettu direktiivin 2003/87 muuttamisesta kasvihuonekaasujen päästöoikeuksien kauppaa koskevan yhteisön järjestelmän parantamiseksi ja laajentamiseksi 23.4.2009 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 2009/29/EY (EUVL L 140, s. 63).
( 24 ) Direktiivin 2003/87 4 ja 5 artikla.
( 25 ) Direktiivin 2003/87 6 artiklan 1 kohta.
( 26 ) Direktiivin 2003/87 11 artikla.
( 27 ) Direktiivin 2003/87 9 artikla.
( 28 ) Direktiivin 2003/87 10 artikla ja 11 artiklan 1 kohta.
( 29 ) Direktiivin 2003/87 11 artiklan 4 kohta.
( 30 ) Direktiivin 2003/87 14 artiklan 2 kohta.
( 31 ) Direktiivin 2003/87 14 artiklan 3 kohta.
( 32 ) Direktiivin 2003/87 15 artiklan ensimmäinen kohta ja liite V.
( 33 ) Direktiivin 2003/87 15 artiklan ensimmäinen kohta.
( 34 ) Direktiivin 2003/87 15 artiklan toinen kohta. Ks. päästöoikeuksien siirrettävyydestä kyseisen direktiivin 12 artiklan 1 kohta.
( 35 ) Direktiivin 2003/87 12 artiklan 3 kohta. Päästöoikeuksien palauttamista koskevasta menettelystä säädetään direktiivin 2003/87 sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksen 280/2004/EY mukaisesta standardoidusta ja suojatusta rekisterijärjestelmästä 21.12.2004 annetun komission asetuksen (EY) N:o 2216/2004 (EUVL L 386, s. 1) 52 artiklassa ja sitä seuraavissa artikloissa.
( 36 ) Direktiivin 2003/87 6 artiklan 2 kohdan c alakohta.
( 37 ) Direktiivin 2003/87 12 artiklan 3 kohdan viimeinen virke.
( 38 ) Direktiivin 2003/87 19 artiklan 1 kohta.
( 39 ) Direktiivin 2003/87 19 artikla.
( 40 ) Ks. direktiivin 2003/87 johdanto-osan neljäs perustelukappale.
( 41 ) Direktiivin 2003/87 16 artiklan 2 kohta.
( 42 ) Direktiivin 2003/87 16 artiklan 3 kohta.
( 43 ) Direktiivin 2003/87 16 artiklan 4 kohta. Ylitysmaksun määrä on siis vahvistettu pienemmäksi ns. ”harjoitteluajanjakson” (eli vuosien 2005–2008) ajaksi.
( 44 ) Direktiivin 2003/87 16 artiklan 4 kohdan viimeinen virke.
( 45 ) Kursivointi tässä.
( 46 ) Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi kasvihuonekaasujen päästöjen päästöoikeuksien kaupan järjestelmän toteuttamisesta yhteisössä ja neuvoston direktiivin 96/61/EY muuttamisesta (KOM(2001) 581 lopullinen), perustelujen 17 kohta.
( 47 ) Ks. em. direktiiviehdotus, s. 52.
( 48 ) Tässä yhteydessä on muistutettava, että jäsenvaltioiden myöntämien päästöoikeuksien määrän erittäin tuntuva vähentäminen on radikaali keino suojautua toiminnanharjoittajien keinottelulta ja taata ympäristöhyödyt (ks. em. asia Arcelor Atlantique et Lorraine ym., tuomion 31 kohta). Asiakirja-aineistosta ilmenee, että 30.4.2007 – eli tosin järjestelmää koskevan harjoitteluajanjakson aikana – Billerud Karlsborg AB:lla oli hallussaan 66705 päästöoikeutta (joista 10 828:aa koski päästöoikeuksien palauttamista koskeva velvollisuus) ja Billerud Skärblacka AB:lla oli hallussaan 178405 päästöoikeutta (joista 42 433:a koski päästöoikeuksien palauttamista koskeva velvollisuus).
( 49 ) Pääasian valittajien mukaan päästöoikeustilit oli suljettu 1.5.2007 ja 14.5.2007 välillä.
( 50 ) Ks. analogisesti asia C-505/09 P, komissio v. Viro, tuomio 29.3.2012, 53 kohta.
( 51 ) Asia C-210/10, Urbán, tuomio 9.2.2012, 23 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen.
( 52 ) Em. asia Urbán, tuomion 24 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen.
( 53 ) Ks. analogisesti em. asia Urbán, tuomion 54 kohta.
( 54 ) Direktiivin 2003/87 johdanto-osan 27 perustelukappale.
( 55 ) Direktiivin 2003/87 johdanto-osan viides perustelukappale.
( 56 ) Esimerkiksi Ranskan lainsäädännössä säädetään direktiivin 2003/87 16 artiklan 3 ja 4 kohdassa säädetyn ylitysmaksun määräämisestä, että toimivaltainen viranomainen voi vaatia, että toiminnanharjoittaja, joka ei ole noudattanut velvollisuutta palauttaa sen edeltävän vuoden päästöjä vastaavaa määrää päästöoikeuksia, täyttää tämän velvollisuuden kuukauden kuluessa (ympäristölain L. 229-18 §:n II momentti).
Full & Egal Universal Law Academy